Klaus Bremerin
Blogi
Miksi paljon turhaa? PDF Tulosta Sähköposti
22.02.2024 00:00

Vaatteita ja naapuria kolhimatta ei pääse autonsa ratista/rattiin. Niin ovat isot autot kasvaneet 10 vuodessa ulos pysäköintiruuduistaan.

Isot henkilöautot ovat vuosikymmenen aikana kasvaneet julmiin mittoihin. Ne ovat lisääntyneet tuntuvasti myös lukumäärältään niin, että ne valloittavat liikaakin katu- ja pysäköintitilaa.
 
Tähän on ensimmäisenä reagoinut Pariisi, Ranskan pääkaupunki. Se on ryhtynyt vastustamaan isojen SUV:ien ja sähköautojen valloittamaa katutilaa.
 
Kansalaiskyselyn perusteella on päätetty korottaa yli 1,6 tonnia painavien polttomoottori- ja hybridiautojen sekä yli 2 tonnia painavien sähköhenkilöautojen pysäköintimaksua Pariisin keskustassa 6 eurosta 18 euroon ja keskustan ulkopuolella 4 eurosta 12 euroon – eli kolminkertaisiksi! Uusi asetus astuu voimaan 1. syyskuusta 2024 ja kohdistuu alkuun kaupungissa rekisterikilven perusteella ”vieraileviin” autoihin.
 
Isojen henkilöautojen ”ylikoon” huomaa selvimmin pysäköintiruuduissa kaduilla, pysäköintialueilla ja kerrostalojen autotalleissa. Vierekkäin pysäköityjen autojen ovista ei pääse enää uloseikä sisään likaamatta vaatteitaan ja jättämättä jälkiä naapuriauton kylkeen. Ruutuun pysäköimisen vaikeuksista puhumattakaan.
 
ISON EGON EDELLYTYS?
Miksi pitää ostaa moisia ylikoko-maastureita ja sähköautojättiläisiä? Mihin niitä oikeasti tarvitaan? SUV-”maastureista” puhumattakaan – monet kaksipyörävetoisia eikä nelivetoisinakaan maastokäytössä!
 
Siinä missä pikkupojilla on pienet leluautot tärkeitä, isoilla pojilla on isot ”leluautot” tärkeitä.Ne kohottavat itsetuntoa ja miehekkyyttä.
 
Sitä oli minullakin tietyssä iässä, 32-42 vuotiaana. Oli iso amerikanrauta, oli lajinsa ensimmäinen kaksiovinen coupe’-Mersu ja oli tehtaalta haettu Suomen ensimmäinen viisisylinterinen diesel- Mersu. Onneksi aivovamma parani kymmenessä vuodessa.
 
Sen jälkeen on käyttöön sopinut Toyota pick-up, Fiat Uno, Saab 900, Lada Samara ja viimeiset 10 vuotta Toyota Yaris. Yhtä hyvin, paremminkin, ovat kelvanneet, toimineet, ja halvemmalla kuin oman egon kohottamisen vaatineet luxusautot.
 
Nyt tulee säälillä katsoneeksi ylikoko-SUV:eja, -Volvoja, -Mersuja ja -Bemareja, kun ne ohittavat jonoissa matelevaa ”köyhää” kansaa bussikaistoja pitkin. Ja surkuteltua, kun ne pääkallokeleillä pyörivät jaloissa.
 
Päällimmäisenä on toivomus, että jokainen, joka on hankkinut itsensä ja perheensä kuljettamiseen turhan ison auton, kasvaisi mahdollisimman nopeasti aikuiseksi ja vaihtaisi vain tarkalleen sopivan kokoiseen autoon. Sillä säästyisi katu- ja tieverkko, ympäristö ja ilmastonmuutos turhien rautatonnien painosta ja kuljettamisesta ja polttoaineet – sähköakkupaketit mukaanluettuina – turhasta kulutuksesta. Säästyisi tuntuva määrä eurojakin lompakkoon!


Autoilijoille tarjottu ylileveä nastarengas on irvikuva parhaasta mahdollisesta talvirenkaasta. Mutta se on muodikas ja vastaa ymmärtämättömän ihannetta. Eikä turvallisuusviranomainen pukahda.

LYHYT ASKEL RENKAISIIN
Isojen, raskaiden SUV-möhkäleiden alla rapisee talvikaudella säännöllisesti täysnastoitetut renkaat. Todistuksena ratin takana isoa egoa hakevan omistajan kehnosta ajotaidosta ja osaamisesta talvikeleillä -kö?
 
Kovimmalla äänellä todistettu nastarenkaiden paremmuus tulee yleensä isojen SUV:ien ja sähköautojen omistajilta.
 
Todistelusta uupuu säännöllisesti isojen nastarenkaiden ylileveiden kulutuspintojen arvostelu. Turhan leveä kulutuspinta poistaa nastoituksella haetun edun. Rengas jää lumessa ja sohjossa ”kantamaan” eivätkä nastat yllä lähellekekään pitoa kovalla pintakerroksella.
 
Jää toivomus, että ”suuret rengasasiantuntijat” tutustuisivat ei vain sanoilla, vaan ihan rohkeasti käytännössä rengasteknologian suurimpaan saavutukseen 2020-luvulla: ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuihin ”allseason” renkaisiin.
 
Allseason-renkaiden kehitys alkoi voimallisesti jo 2000-luvun alussa. Ensimmäiset vertailutestit nähtiin autolehdissä vuonna 2008. Sen jälkeen varsinkin saksalaiset autolehdet ovat tehneet joka vuosi eri valmistajien allseasonrenkaiden vertailutestejä, parhaimmillaan AutoBild 34 eri rengasvalmistajan allseason-vertailun. Kehityskaari on jo pitkä.
 
Auto, tekniikka ja kuljetus varusti neljä henkilöautoa neljän eri valmistajan allseasonrenkailla syksyllä 2020. Samat renkaat ovat edelleen autojen alla neljän talven ja neljän kesän ajojen jälkeen. Renkaiden toiminta ympäri vuoden on ollut suuri myönteinen yllätys kaikille. Vieläkö pyöränpultit irtoavat ristikkoavaimella, vai ovat jo ruostuneet täysin kiinni?
 
Allseason-renkaissa näkyy autorengaskehityksen tulevaisuus!


Todellista nopeutta ja myös paikallista nopeusrajoitusta osoittavat näyttötaulut ovat nykyään pikkuinvestointeja liikenneturvallisuuden hyväksi. Kunnat täyttävät tehtävän paremmin kuin valtio Väyläviraston toimin.

LYHYT ASKEL AJONOPEUKSIIN
Autoilijoiden määrän nopea kasvu todistaa, että keskimääräinen autonkäsittelytaito on samalla heikentynyt. Liikennevirrassa on yhä enemmän heikkotasoisia kuljettajia. Se on aina syytä huomioida.
 
Asia on noussut esiin todellista ajonopeutta osoittavien näyttötaulujen vähenemisen ja poistumisen myötä valtateiden varsilta. Lepokoti Väylässä hoitajatason selitys määrärahojen puutteesta tuskin tyydyttää ketään. Onhan kyse tärkeästä liikenneturvallisuustekijästä.
 
Näyttötaulujen hupenemisesta syntyy aina esimerkiksi 80 km/h rajoitusalueilla 70-75 km/h todellisella nopeudella haitarimaisesti eteenpäin vaarallisesti tökkiviä autojonoja. Niistä hyökkäillään pakonomaisiin ohitusyrityksiin. Uutiset puhuvat korutonta kieltä seurauksista.
 
Jokaisen autoilijan kannattaisi selvittää mitä oman auton nopeusmittari näyttää todellisessa 80 km/h nopeudessa. Kun siihen lisätään poliisin hyväksymä 3 km/h marginaali, nopeusmittari yleensä näyttää 85-86 km/h.
 
Jos autojonot kulkisivat 80 km/h rajoitusalueella todellisella 80 km/h nopeudella, liikenneturvallisuus kumartaisi syvään ja kiittäisi. Se vähentäisi merkittävästi riskillä tehtyjä irtiottoja jonoista.
 
On syytä todeta, että isot rekat ja bussitkin järjestään ajavat nopeusvalvontakameroihin 90 km/h nopeusmittarinäytöllä ilman että kameran salamavalo välähtää. Teiden ammattilaiset ovat oppineet nopeuskameroiden mittausmarginaalin. Sen on nähtävästi poliisikin hyväksynyt, mistä koruton kiitos joustavuudesta järjestyksenvalvojalle.
 
2020 – 2024 samoilla renkailla kesät talvet – Nyt jo neljänteen talveen! PDF Tulosta Sähköposti
22.01.2024 00:00
 

Aurinko nousee lumen valloittamalla Isosyötteen huipulla. Sinne on kivunnut helposti myös jo kolme kesää ja neljättä talveaan kuljettaneet ympärivuotiset renkaat.

Auto, tekniikka ja kuljetuksen kestotesti Manner-Euroopassa menestykseen yltäneillä ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetuilla nk allseason-renkailla alkoi neljällä eri rengasmerkillä marraskuun 1. päivänä 2020 ja pättyi monipuolisten vertailutestien jälkeen virallisesti 17.4.2023.
 
Nyt samoilla allseason-renkailla ollaan ajamassa kolmen talven ja kesän jälkeen vapaaehtoispohjalla jo neljänteen talveen. Paljon on opittu ja koettu suomalaisen rengaskaupan vastustuksesta, suomalaisten autoilijoiden syvästä epäluulosta – ja ennen kaikkea renkaiden myönteisistä ominaisuuksista.
 
Allseason-renkaiden kestotestiin lähdettiin marraskuussa 2020 neljällä autolla saksalaisten Auto Bildin, TÜV:n ja Dekran allseason-rengastestien kärkeen sijoittuneilla rengasmerkeillä. Kaksi Toyota Yarista saivat alleen 15-tuumaiset Continentalin Allseason Contactit ja Vredesteinin Quatrac 5:t. Honda Civic farmari sai 16-tuumaiset Nokian Seasonproofit ja Toyota Corolla 16-tuumaiset Goodyear Vector Gen 3:t.
 
Ko. rengasvalmistajat suosittelivat, että talvikelien alkaessa urasyvyyttä olisi jäljellä 4 mm. Talven 2023-2024 alkaessa 15-tuumaisista Vredesteineissa oli 4,1 - 4,4 mm urasyvyyttä ja Continentaleissa 4,5-5.2 mm. 16-tuumaisissa Nokialaisissa että Goodyeareissa oli urasyvyyttä jäljellä vielä jäljellä 5,7-6,4 mm.
 
HÄMMÄSTYKSEN HÄKKYRÄT!
Ensilumet tulivat viime vuonna jo lokakuun viimeisinä päivinä Helsingin seudulle ja etelärannikolle. Lunta lappasi tulenaan sen jälkeen etelärannikolle pitkin marras- ja joulukuuta aika ajoin isoina ryöppyinä. Yaristenkolme kesää, kolme talvea kuluneet allseason-Continentalit ja -Vredesteinit joutuivat tosi koetukselle.
 
Tammikuun 17. päivään 2024 mennessä Continental Allseason -Yaris’lla on ajettu Helsinki-Isosyöte peilijäistä 760 kilometriä, käyty Lapissa, on ajettu Arctic Testien auraamattomat, lumiset pikkutiet ja mäet, on kiivetty yhden yön lumisateen jälkeen Isosyötteen ”nelivetomäki” n. 30 km/h alkuvauhdilla voitokkaasti ylös asti, on kohdattu -31 pakkaset Pudasjärvellä ja kuljettu -34 asteella lumista ”polkua” Pudasjärven lentokentällä, yhteensä 2 160 km.
 
Vredestein Quatrac-Yaris’lla on tammikuun 17. päivään mennessä ajettu Helsingin ja etelärannikon jäisillä pääteillä ja auraamattomilla pikkuteillä yhteensä 1 740 km.
 
Yhteenvetona 3 900 km:n matkalta poikkeuksellisen lumirikkailta ja ajo-olosuhteiltaan vaihtelevilta talviteiltä todetaan kolme kesää ja jo neljättä talvea kulkevista ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetuista renkaista:
 
- Pito suorassa vedossa ja jarrutuksessa kaikissa talviolosuhteissa yhtä hyvä, ellei parempi, kuin vain neljättä talvea kulkevilla kitkarenkailla.


Ympärivuotisista Lläpimurtoa kevyelle kuljetuskalustolle.
 
- Etuvetoisessa autossa eturenkaiden sivupito löysässä lumessa heikentynyt (ilmeisesti kesäajon seurauksena) ja vaatii valppautta. Sivupito kuivalla ja myös peilijäisellä asvalttipinnalla ongelmaton ja jopa parempi kuin neljättä talvea kulkevilla kitkarenkailla.
 
- Rengasteknologia on tehnyt hurjia edistysaskelia siitä, kun ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetut renkaat tulivat markkinoille 16-17 vuotta sitten.
 
Em. testi- ja käyttäjäkokemusten jälkeen ei enää tule edes mieleen hankkia auton alle erikseen kesärenkaat ja talveksi nasta- tai kitkarenkaat!
 
SOMESSA hHUU-HAAHUUTAJIA RIITTÄÄ
On ollut mielenkiintoista seurata sosiaalisessa mediassa ja keskustelukanavilla käytävää kiivasta keskustelua talvirenkaiden paremmuudesta.
 
Eniten ihmetystä herättävät täysin aivopestyiltä vaikuttavat ”nastarengasfanit”. Kehutaan kymmenillä tuhansilla talvisilla pääkallokeleillä, joilla vain nastarenkaat pitävät miehen tiellä. Kitkarenkaista on lähinnä pyyhekumeiksi lapsille. Yhteistä näille ”tietäjille” on, ettei sanaakaan nykymuodin mukaisten nastarenkaiden ylileveistä kulutuspinnoista, joista tavanomaisissakin lumiolosuhteissa ei ole juuri muuhun kuin holtittomaan lumiliirtoon.
 
Toisen some-koulukunnan muodostavat talvirengaskeskusteluissa ”tietäjät”, jotka varmoilla mielipiteillä toteavat, että ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetut allseasonrenkaat ovat tieteelliseltäkin kannalta muka tuomittuja aina epäonnistumaan Suomen ”ääriolosuhteissa”. Vähemmän hienostelevat toteavat allseasonrenkaat ”täysin paskoiksi” Suomessa. Yhteistä näille ”tietäjille” on ilmiselvästi, ettei takana ole ensimmäistäkään kilometriä allseasonrenkailla ylipäätään.
 
Oman vastustajaryhmänsä muodostavat Suomessa rengaskauppiaat, rengasliikkeet ja -korjaamot ja rengashotellien pitäjät. Ympärivuotiseen käyttöön sopivat renkaat uhkaavat puolittaa kesä- ja talvirenkaita sekä tupla- vannekertoja erikseen myyvien liikevaihdon. Vastus on ymmärrettävää.
 
Kehitys kuitenkin kehittyy, myös rengasteknologian saralla. Kehityksen läpimurtoa voi yrittää hidastaa, mutta mikään ei voi sitä pysäyttää. Näin käy lopulta myös Suomessa.
 
Soita LVM, Traficom, Väylävirasto… tulee Kuka, mitä, häh…? PDF Tulosta Sähköposti
12.12.2023 00:00

Tyypilinen suomalainen tarkoituksen vastainen liikenneympyrä. Mikään ei estä risteysalueen täysvauhtista suoraa läpiajoa. Mitä todellista hyötyä tällaisesta on?

On pakko palata tämän lehden numerossa 8/2023 julkaistuun kolumniini ”Miksi hyväksytään Vääriä Liikenneympyröitä”. Siitä on tullut niin paljon lukijapalautetta, yksinomaan myönteisiä.
 
Osoitin että liikenteenympyröitä on Suomessa jo kymmenien vuosien aikana rakennettu täysin tarkoituksen vastaisesti ja väärin ja liikenneturvallisuutta vaarantaen.
 
 Lukijapalautteissa korostui kaksi lisäpyyntöä: Minne katosivat olosuhteiden mukaan vaihtuvat nopeusrajoitusnäytöt sekä todellista ajonopeutta osoittavat tienvarsinäytöt.
 
Kuka liikenneministeriössä, alan korkeimmassa päättäjäportaassa, vastaa rakenteellisesti väärin toteutetuista, liikenneturvallisuutta vaarantavista, täysivauhtisen läpiajon sallivista liikenneympyröistä? Ja itse asiassa kolme vuosikymmentä jatkuneesta valvonnan laiminlyömisestä. Ja tienvarsien tärkeiden nopeusnäyttöjen katoamisista? 
 
MINISTERIÖSSÄ KUKAAN EI TIEDÄ
Vastajaa LVM:ltä, ministeriöltä, ei liikenneympyröistä saati vaihtuvista nopeusrajoitustauluista ja todellisen nopeuden näyttötauluista löytynyt. Odotetusti. Yleistyneen tavan mukaan ministeriö kehoitti ympäripyöreillä selityksillä ottamaan yhteyttä liikenteen turvallisuusvirasto Traficomiin tai Väylävirastoon. Niissä varmaan joku tietäisi asioista.


Päättäjien hyöty/kustannusvertailun mukaan liikennekuolemat ja -vammautumiset ovat yhteiskunnalle edullisempia, halvempia, kuin kelien mukaan vaihtuvien nopeusrajoitusten näytöt!

TRAFICOM PALLOTTELEE
Traficomista löytyi henkilö, joka oli valmis vastaamaan kysymyksiin: Miksi liikennevalojen vaihtoehtona risteysalueille rakennetut liikenneympyrät eivät enää tarkoituksensa mukaisesti pakota hiljentämään ajoneuvon vauhtia, vaan sallivat täysvauhtisen läpiajon? Miksi ne eivät pakota hidasvauhtiseen, huolelliseen kaarreajoon ja siten varomaan ympyrään muista risteävistä teistä/kaduista tulevaa liikennettä? Entä nopeusnäyttöjen katoamiset?
 
Traficomin vastaajaksi valittu mieshenkilö ei tunnistanut väärin toteutetun liikenneympyrän aiheuttamaa liikennevaaraa. Hän korosti liikenneympyrästä määriteltyjä kokovaatimuksia, että rekat ja pitkät bussit mahtuvat kulkemaan. Se on tyypillistä helppoa vetäytymistä vakiomittojen turvaan – joilla liikenne usein tehdään olosuhteisiin nähden jopa mahdottomaksi. Liikenneympyrän keskiosan korotuksesta ja kallistuskulmasta enempää kuin suoraa läpiajoa estävästä päällysteestä ei tullut sen selvempää.
 
Nopeusnäyttöjen katoamisten arveltiin johtuvan niiden hinnasta ja lyhyestä toimintaiästä.
 
Traficomin päätelmä oli, että Väylävirasto ja kunnat vastaavat liikenneympyröiden ja nopeusnäyttöjen vaikutuksista liikenneturvallisuuteen.


Asiatietoa löytyi vasta "Väylän" Juuso Kummalalta, joka selvästi on myös LVM:n vastauksen isä.

VÄYLÄVIRASTOLTA ASIAA
Väylävirastolta löytyy osasto ”Väylien käyttö ja liikenteen ohjauksen hankintatoiminta”. Toimialaa johtaa Juuso Kummala.
 
- Meidän suunnittelun mukaan liikenneympyrän tulisi rajoittaa ajonopeuden 20-30 km:iin tunnissa, Kummala sanoo ja myöntää:
 
- ”Mukulakiviosuus”, jolle pitkien ajoneuvoyhdistelmien perävaunut ja pitkien bussien taka-akselit oikaisevat, on usein tasamaata.
 
Kummala ei kommentoi kokemusta, että pidättäytyminen tiukasti esimerkiksi liikenneympyröiden vakioituihin mittoihin kuin myös liittymien kaarrevaatimuksiin usein estää käytännöllisiä ratkaisuja liikenteen sujuvoittamiseksi.
 
Käy selväksi, että Väylävirasto hallinnoi valtion yleistä tieverkkoa ja kunnat vastaavat rakennelmista omassa tie- ja katuverkossaan.
 
Koko Suomen kattavaa valvontaa rakenteiden osalta ei ole!
 
ENTÄ VAIHTUVAT NOPEUSRAJOITUKSET?
Ilmastonmuutos on muuttanut ajo-olosuhteita koko Etelä-Suomessa. Vaativat talvi- ja lumikelit ovat yhä harvinaisempia. Varsinkin etelä- ja lounaisrannikolla, Suomen eniten ja raskaimmin liikennöidyillä pääteillä, paljaat ja puhtaat asvalttitiet hallitsevat ajo-olosuhteita.
 
Pitkän talviajan 80 km/t nopeusrajoitukset täysin kesäisissä ajo-olosuhteissa turhauttavat ja yllyttävät ylinopeuksiin, joihin liiankin moni taipuu. Syntyy suuria, ja vaarallisia nopeuseroja liikennevirrassa.
 
Moni lainkuuliainen autoilija malttaa ajaa oman mittarinsa mukaan 80 km/t, mittarivirhe poistettuna todellisuudessa 72-75 km/t. Pitkien jonojen syntymiseen riittää, että toisena perässä ajava jää taakse tiiviissä tuntumassa. Minkä jälkeen mittarinsa mukaan 90 km/t ajamaan tottuneet aloittavat hengenvaarallisen ohitusrumban.
 
Yleinen liikenneturvallisuus varmistuisi merkittävästi, jos nopeusrajoitus talvellakin olisi olosuhteita vastaavasti muutettavissa hetkellisesti näyttämään 100 km/t.
 
Minne katosivat olosuhteiden mukaan vaihdettavat nopeusrajoitukset, Juuso Kummala?
 
- Ne eivät ole vähentyneet. Niitä on paikoin poistettu, mutta samalla niitä on lisätty muualle. Niiden yleistymistä on estänyt hyötykustannusanalyysi, joka huomioi hankintahinnan, hoitokustannukset ja elinkaaren pituuden. Niiden kannattavuutta on verrattu kuolemantapausten määrään, Kummala sanoo.
 
Vastausta vaille jää, mikä hinta määrätään kuolemalle kannattavuuslaskelmassa. Ilman huomiota jää, että kuolemantapaukset ovat paljon halvempia yhteiskunnalle kuin vammautumiset, vammojen hoitokustannukset ja usein elinikäisen invaliditeetin kustannukset yhteiskunnalle.


Päättäjien hyöty/kustannusvertailun mukaan liikennekuolemat ja -vammautumiset ovat yhteiskunnalle edullisempia, halvempia, kuin todellisen ajonopeuden näytöt!

...ENTÄ TODELLISEN NOPEUDEN NÄYTÖT?
Ennen tienvarsilla oli enemmänkin näyttötauluja, joka kertoivat ohiajavalle hänen todellisen ajonopeutensa. Se antoi mahdollisuuden nähdä mittarivirheen, jonka oman auton nopeusmittari näytti suhteessa todelliseen nopeuteen.
 
Kovin moni autoilija ajaa esimerkiksi 80 km/t rajoitetulla tiellä oman mittarinsa mukaan 70-80 km/t ymmärtämättä, että autonsa todellisuudessa etenee vain 65-75 km/t nopeudella. Perään syntyy jonoa, nykivää kulkua, turhautumisia, uskaliaita irtiottoja ja ohituksia. Kaikki valtavaksi vaaraksi - ja onnettomuuksiksi - liikenneturvallisuudelle.
 
Minne katosivat todellisen ajonopeuden näyttötaulut, Juuso Kummala?
 
- Niiden ”alaslaskenta” alkoi 2010 jälkeisinä alkuvuosina. Niilläkin oli suuret investointikustannukset ja teknisesti lyhyt elinkaari arvioituun hyötyyn nähden, Kummala vastaa ja jatkaa:
 
- Nykyään autoilijoilla on yhä enemmän mahdollisuuksia tarkistaa itse mittarivirheen ja todellisen nopeutensa GPS-laitteilla auton varustuksessa samoin kuin ihan kännykälläkin.
 
Todellisuudessahan Suomessa Euroopan vanhimmalla autokannalla ajonopeuden tarkistusmahdollisuuksia ei ole läheskään kaikissa autoissa. Ja vielä harvempi autoilija osaa/viitsii selvittä mittarivirheensä kännykällään tai autonsa omalla varustuksella.
 
Unohdetaan että Suomen valtio perii autoilijoilta runsaat 8 miljardia euroa vuodessa erilaisina autoiluveroina ja antaa takaisin vain runsaat 3 miljardia.
 
Liikenneturvallisuutta parantavien nykyaikaisten teknisten apuvälineiden ja toisaalta liikennekuolemien ja -vammautumisien ”hyötykustannusvertailu” antaa näin ällöttävän kuvan Väyläviraston, Traficomin ja LVM:n eli liikenneministeriön puuhastelusta.
PRESS STOP!
Oheisen kolumnini mennessä painoon liikenneminnisteriö LVM lähetti kirjalliset vastaukset kolmeen kysymykseen.
 
1. Kuka vastaa liikenneympyröiden liikenneturvallisuuden vaatimukset täyttävästä toteutuksesta maassa?
 
Valtion maantieverkolla toteutuksesta vastaavat alueelliset ELY-keskusten liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueet. ELY-keskukset vastaavat maantieliikenteen sujuvuudesta ja turvallisuudesta alueillaan. ELY-keskukset toimivat Väyläviraston ohjaamina. Kunnat ovat omalla katuverkollaan itsenäisiä tienpitäjiä. Kuntien katuverkolla vastuu on kunnilla.
 
2. Kuka vastaa olosuhteiden mukaan vaihtuvia nopeusrajoituksia toteuttavien järjestelmien ja samalla niiden käyttöön liittyvän liikenneturvallisuuden vähenemisestä Suomessa?
 
Tieliikenteen liikenteenohjaustehtävistä vastaa Fintraffic Tie Oy. Väylävirasto ohjaa Fintraffic Tie Oy:n toimintaa.
 
3. Kuka vastaa nk. todellisen ajonopeuden näyttävien näyttöpylväiden/ näyttötaulujen ja niihin liittyvän liikenneturvallisuuden vähentymisestä / katoamisesta pää- ja valtateiden varsilta?
 
Valtion maantieverkolla kiinteistä näyttötauluista on päätetty luopua. Nykyisin tienkäyttäjällä on useita eri tapoja määrittää todellinen ajonopeutensa (esimerkiksi matkapuhelinsovellukset ja navigaattorit). Siirrettäviä nopeudennäyttötauluja käytetään edelleen lähinnä tilapäisjärjestelyjen ja harkinnan mukaan liikenneturvallisuuden perusteella muissakin kohteissa.
 
Taksit ilman kuluttajasuojaa PDF Tulosta Sähköposti
14.11.2023 00:00

"AAA" ryntää kännykkä kädessä autostaan, kun hänen taksiksi merkittyä auto kuvataan.

On varoittavia esimerkkejä takseista, jotka eivät ole takseja. On vain keltainen taksikupu auton katolla ja kuljettajan paikalla henkilö, jolla ei ole mitään tekemistä virallisen taksin kanssa. Huijaustakseja, jotka kuljettavat haluttuun osoitteeseen, tai sitten ei – tarkoituksenaan vain rahastaa laittomasti hämättyä asiakasta – esiintyy meillä liian kanssa.

On myös virallisia takseja ”Yango”-tunnuksilla - tai ilman. Yango on Venäjän Yandex verkkojätin omistama taksiyritys, jonka toiminta on kielletty Virossa, Liettuassa ja Latviassa asiakastietojen päätymisestä Venäjän tiedustelupalvelu FSB:lle. Suomi ei lukuisista eduskuntakyselyistä huolimatta katso voivansa evätä taksioikeudet Yangolta. Norjassa tietoturvaviranomainen ohjeistaa johtotehtävissä toimivia välttämään Yangon käyttöä.

Liikenneminsteri Anne Bernerin runnottua läpi suuren taksilakiuudistuksen maaliskuussa 2017, siitä on ollut pelkkää riesaa. Sitä on korjattu ja säädetty tuon tuosta, ja aina vain se on kuin isku päin naamaa taksiasiakkaiden kuluttajaturvalle.

Sanomattakin on selvää, että se antaa ala-arvoisen arvosanan liikenneministeriöllemme, LVM:lle, ja sen apuvirastolle Traficomille, lain sudenkuoppien siivoamisesta. Niihin törmää jatkuvasti vieläkin armon vuonna 2023.

”LOPEN TAKSI” HELSINGIN YÖSSÄ
Tuli hypättyä Helsingissä Katajanokassa taksiin, jossa katolla taksikupu, sivuikkunassa hintatietoja ja kojelaudassa kuljettajan kuva ja taksamittari, kuten asiaan kuuluu.

Osoite Töölössä, pääväylä Runeberginkatu, näytti olevan tuntematon. Hetken näpräily kuitenkin näytti kuljettajalle sekä reitin että osoitteen kännykän näyttöruudulla. Sillä mentiin Hesperiankadun kautta pari kilometriä harhaan – ja taksamittarin sulkemisella kuljettajan huomattua virheen - Runeberginkatu 6:een.

Kuljettaja, mukava isäntämies, pyyteli anteeksi virhettään. Kertoi tulleensa ”Lopen taksillaan” Helsinkiin sukuloimaan ja päättäneensä lauantai-illan täytteeksi ansaita ”hiukan lisää taskurahaa” pääkaupungin yössä.

Pikkuisen jäi tietysti mietittävää paitsi paikkatuntemuksesta myös taksin yleisestä tarkoituksesta ja asiakkaan kuluttajasuojasta laillisessa kuljetustoiminnassa.


"AAA" oli matkan päässä "taksitolpaa" osoittavasta liikennemerkistä, kun tulppasi kuin kiusallaan valkoisen auton pysäköintiyrityksen. AAA:n auton kojelaudassa ei näy taksamittaria eikä tavanomaista kuvaa kuljettajasta.

"AAA" PANI PAREMMAKSI
Tarkoitus oli pistäytyä tutussa osoitteessa hakemassa sinne unohtunut kirje. Etuoven edessä pysäköinnille sallitulla jalkakäytävän reunalla useampi taksi jonotti pääsyä ”taksitolpalle” hotellin eteen.

Kahden jonottavan taksin välissä oli auton mentävä tyhjä pysäköintitila. Olin peruuttamassa siihen, kun auton äänimerkki, ja katse peruutuskameraan, pysäytti aikeeni. Takana katolle asennetun taksikuvulla varustettu auto oli ajanut muutaman metrin eteenpäin estäen pysäköintiaikeeni.

Taksissa ei näkynyt mitään taksiin kuuluvia hinta- ja asiatietoja sivuikkunoissa. Halusin kysyä, miksi sen kuljettaja kuin kiusallaan tukki vapaan pysäköintitilan, mutta kuljettajan ovi pysyi kiinni. Kuljettaja kyyhötti sadepisaroiden peittämän sivuikkunan takana.

Kun tartuin kännykkäkameraan, taksista hyökkäsi "AAA" käsi ojossa omalla kännykkäkamerallaan. Sen jälkeen oli turha ehdottaa, että hän peruuttaisi pari askelta, tai ajaisi eteenpäin, että saisin paikan hänen takanaan.

AAA:n taksioikeuksien selvittäminen osoittautui viidakoksi, josta ei ikääntynyt kansanosa selviä ihan hetkessä.

Taksiliitossa ei tiedetty mitään Helsingissä toimivista taksikuljettajista enempää kuin rekisterinumerojen perusteella hyväksytyistä taksiautoista.

Traficom antoi monen henkilöhaun jälkeen neuvon hakea tietoja taksista Traficomin palvelusivuilta. Se ei meikäläiseltä onnistunut pitkälläkään yrittämällä. Onneksi nuorempi polvi osaa - kun ensin maksetaan pankin välityksellä Traficomille kaksi euroa.

Selvisi että AAA on autonsa haltija 20.6.2023 lähtien. Omistaja on osamaksuperusteella Danske Finance Oy, ja auto on luvanvaraisessa liikennekäytössä 12.7 2023 alkaen.

Mitään tietoa ei ollut auto kuulumisesta minkään rekisteröidyn taksiyhtiön käyttöön. Ei liioin, että AAA:lla olisi ollut omat taksiluvat. Auton kojelaudassa ei näkynyt taksamittaria tai edes lain vaatimaa ”vastaavaa laitetta”, eikä kuvaa kuljettajasta tietoineen.

Näytti siltä, että taksamittari on taksikuljettajan päässä, paikallistuntemus arvailun tai mielivallan varassa ja lainmukaisuus Traficomin nettitietojen takana. Silloin on kuluttajaturvallisuus lähinnä nollan arvoinen.

Saattaisiko nöyrästi toivoa, että liikenneministeriö, LVM, vihdoin ensivuoden 2024 aikana saisi vuoden 2017 suuren taksiuudistuksen sudenkuopat lopultakin poistettua ihan tavallisen taksiasiakkaan turvaksi?

Vai onko se vieläkin ennenaikaista?
 
Miksi hyväksytään vääriä liikenneympyröitä? PDF Tulosta Sähköposti
12.10.2023 00:00


Tämän päivän liikenneympyrät eivät estä suoraa täysvauhtista läpiajoa.

Liikenneympyrä on vaihtoehto liikennevaloille. Se ei hiljaisinakaan aikoina seisauta liikennettä punaisiin valoihin. Se on halvempi ja vähäpäästöisempi kuin liikennevalojärjestelmä.
 
Sen päätarkoitus on hidastaa ajonopeutta ja turvata risteysalueen ylitys liikennevalojen tapaan.
 
Tämä näyttää Suomessa unohtuneen lähes kokonaan!
 
1990-luvun alussa Suomessa ei ollut liikenneympyröitä nimeksikään. Pääkaupungissa Helsingissä oli kaksi: Kaisaniemen-Liisan-Unioninkadun ja Haagan iso ympyrä.
 
Vuodesta 1993 liikenneympyröitä alettiin rakentaa lisää. Samana vuonna tulin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäseneksi ja koin liikenneympyrärakentamisen aakkoset kädestä pitäen.
 
Vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla oli 49 liikenneympyrää ja niitä tuli voimalla lisää ympäri maata. Tänään pääkaupunkiseudulla on satakunta liikenneympyrää ja ympäri Suomea niitä on sadoittain – nyt suurin osa väärin toteutettuina!


Hyvään liikenneympyrään kuuluu monta turvallisuutta varmistavaa yksityiskohtaa pitkien ajoneuvojen kaarteessa oikovien takapyörien ramppeja myöten.

TÄRKEIMMÄT TEKIJÄT...
Liikenneympyrä on risteysalueratkaisu. Sen tulee liikennevalojen tapaan turvata risteysalueen ylitys. Sen tulee hidastaa ajonopeuksia kuljettamalla liikennettätiukasti kaaressa risteysalueen läpi halutulle jatkoreitille.
 
Ajonopeuden alentamiseksi liikenneympyrän kaarteen pitää olla niin tiukka, että sitä ei pääse vauhdilla oikomaan.
 
Jotta kaarteissa taka-akseleillaan ”oikaisevat” rekat, pitkä yhdistelmät ja pitkät bussit pääsevät kulkemaan, ympyrän kaarteen sisäreunaan kuului kallistettu ramppi tai ravistava mukulakivetys. Sen tarkoitus oli estää henkilö- ja pakettiautoja oikaisemasta liikenneympyrän kaarteessa.
 
Näillä periaatteilla lähdettiin lisäämään liikenneympyröitä risteysratkaisuina vuodesta 1993.



Helsingin Haagaan tuli kaksi nollan arvoista liikenneympyrää jo 1990-luvulla.

…UNOHDETTU TÄYSIN
Yllättävän pian, jo 1990-luvulla, oli risteysalueilla unohdettu liikenneympyrän päätavoite: hidastaa ajonopeuksia risteysalueella. Alueen keskiosa, sydän, jonka piti pakottaa ajamaan kaarteessa, tehtiin tasamaaksi. Vain pieni matala reunakivetys jäi osoittamaan liikenneympyrän tarkoitusta: nopeuden hidastamista ja kaarreajoa.
 
Tänä päivänä suurin osa maan useista sadoista liikenneympyröistä sallii pahimmillaan humalaisten, piittaamattomien, ”kiireisten”, hurjastelijoiden, täräyttää täysillä risteysalueen liikenneympyrästä jokseenkin suoraan läpi.
 
Liikenneympyröiden tarkoitus ja turvatekijät ovat karanneet rakennuttajilta, kunnilta ja ELY-keskuksilta käsistä. Ilman niitä ympyrän rakentajat, rakennusliikkeet, huiskasevat risteysalueelle milloin minkäkinlaisen ympyränmuotoisen tekeleen.
 
Liikenneturvallisuutta valvovalla nykypoliisilla ei ole tajua liikenneympyrän keskeisistä rakenneperiaatteista toimivuuden takaajina.


Tämän tekee oikein toteutettu liikenneympyrä suoraan oikoville.
 
Sattui niinkin, että ympyrän liikennettä seuraava poliisipartio oli ihmeissään kysyessäni miksi eivät reagoi ympyrän läpi suoraan ajaviin autoihin. Kerroin miksi liikenneympyrän pitäisi pakotta ajamaan kehän muotoista ajorataa ja millä eritysrakenteella rekkojen oikaisevat perävaunut piti päästä ympyrästä läpi. Kiittelivät perään.
 
Jää edelleen ihmeteltäväksi, miksi liikenneturvallisuuden avaintekijämme Sisäministeriöstä alkaen – Poliisihallitus, Liikenneministeriö LVM, Traficom, Väylävirasto, Fintraffic, jopa Liikenneturva – eivät herää valvomaan liikenneympyröiden toteutuksia tarkoitustaan vastaaviksi!?
 
Ehkä nekään eivät enää tiedä.
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 1 / 27
feed-image Feed Entries

 

Blogissa aiemmin:

Miksi niin paljon turhaa? (22.2.2024)
2020 – 2024 samoilla renkailla kesät talvet – Nyt jo neljänteen talveen! (22.1.2024)

2023

Soita LVM, Traficom, Väylävirasto... tulee kuka, mitä, häh...? (12.12.2023)
Taksit ilman kuluttajansuojaa (14.11.2023)
Miksi hyväksytään vääriä liikenneympyröitä? (12.10.2023)
Suomalainen ei kiitä! (15.09.2023)
Minne menet, Helsinki? (21.08.2023)
Päästöistä ja saasteista viis – Vihreät lamaannuttavat Helsingin (14.06.2023)
Mikä Helsinkiä riivaa? (15.05.2023)
Petkuta vakuutusyhtiötä ja maksat kaiken itse (26.03.2023)
Terroristit joukossamme (03.03.2023)
Ympärivuotisilla lumihelvettiin (12.12.2023)

2022

MIKSI... (12.12.2022)
HSL – Itkeäkö vai nauraa? (16.10.2022)
Kuljettajapula ajateltava täysin uusiksi (26.10.2022)
Auton ajokortti 17-vuotiaille – Virheillä kuten ennenkin? (29.09.2022)
Onko Suomessa järki pysähtynyt? (25.08.2022)
MIKSI? (14.06.2022)
EU:n tietosuojalaki on kaupan este (03.05.2022)
Suomi – nukkuvien maa (04.04.2022)
Sirkus Töölöntori (01.03.2022)
Suomi pilkkaa veronmaksajia (03.02.2022)

2021

Kyvyttömyydem kukkaset – Tietyömaat (11.11.2021)
Ei kannata yrittää (10.9.2021)
Etanoli – ilmastomuuttajien sokea piste (13.8.2021)
Helsingin (ja muiden kaupunkien) hölmöily näivettää keskustoja (18.6.2021)
Quo vadis, nokian? (20.5.2021)
Manipuloitu LP-raportti on vain jäävuoren huippu (15.4.2021)
Suuri puhallus! (5.3.2021)
Kuskeja ja renkaita (3.1.2021)

2020

Valheellinen liikennepolitiikka – Liikenneturvallisuuden surma (11.12.2020)
Yli kymmenen hyvää syytä rakentaa Vaasa – Umeå linkki, Kvarkentie (19.11.2020)
Mikä hiljensi Harakan? (15.10.2020)
Maantiekuljetukset polvilleen (11.9.2020)
Avuttomuuden ratinkääntäjät (14.8.2020)
Montako henkeä taas uhrataan LVM:n alttarilla (9.3.2020)
Tappavat valot (3.2.2020)

2019

Sähköauto kaatuu vetyautoon! (13.12.2019)
Liikennenäkeminen on monesta kiinni (15.11.2019)
Tervetuloa Tivoli Keskustatunneliin (17.10.2019)
LVM pantava holhoukseen (19.9.2019)
Tunnustan, olen taparikollinen (20.8.2019)
LP:n ylösnousemus (12.6.2019)
Elävä lentohistoria Malmille! (30.4.2019)
Malmin Vihreä miljardihauta (4.4.2019)
Minä ja Mäntyranta – Ei, ei tätä kestä selvinpäin (14.3.2019)
Pääkaupungin kelvoton liikenne (poliisi), osa 2 (31.1.2019)

2018

Pääkaupungin kelvoton liikenne (poliisi) (19.12.2018)
Kultakaivos (20.11.2018)
Nastarenkaat tappavat enemmän kuin pelastavat (25.10.2018)
Jussi Poliisi katselee liikennettä Jussi Poliisi ei ajattele (28.9.2018)
Vihreät kaatuvat liikenteeseen (24.8.2018)
Elää ja antaa elää (26.6.2018)
Hengenvaaralliset talvirenkaat (11.5.2018)
Sähköauton seuraava askel (6.4.2018)
Raidejoke kansan hallintaan (5.3.2018)
Suurten lupausten Raidejoke (30.1.2018)

2017

Kateus maan perii (20.12.2017)
"Vihreä Helsinki" tappaa päästöillä (13.11.2017)
Jakelumullistus (19.10.2017)
HCT-rekoista päätöksiin – Näin ei voi jatkua (20.9.2017)
Sähköauto – ilmastohirviö bensa-autoon verrattuna (31.8.2017)
Tässä ei ole tulevaisuus (20.6.2017)
Näin meitä huiputetaan! (10.5.2017)
Rengasmääräykset hullujen hommaa! (3.4.2017)
Liikenteen huutavin vääryys! (6.3.2017)
Ylinopeus, tilannenopeus ja kohtuuttomat rangaistukset (23.1.2017)

2016

Usko nujertaa faktat vihreässä liikennetekniikassa (1.12.2016)
Niin niin automies että! (31.10.2016)
Silmitöntä tuhlausta – kansa maksaa (3.10.2016)
Antti Vehviläinen, yllytätte väheksymään liikennesääntöjä (24.8.2016)
Helsinki ja Espoo kusettavat (27.6.2016)
VW-moka opiksi kaikille (20.5.2016)
Pääkaupunkiseudun PanamanPaperit (15.4.2016)
Renkaita rengasmeressä (18.3.2016)
Kohtalokkaita virheitä 1. (26.2.2016)
Demokratiakato (20.1.2016)

2015

Hölmöläisten joukkoliikennelait (2.12.2015)
Se mikä ei näy, sitä ei ole (20.10.2015)
Kansa pannaan maksamaan liikenteen miljoonamokat (18.9.2015)
...sillä he eivät tiedä mitä tekevät (21.8.2015)
Voiko tyhmempää sakkia olla (25.6.2015)
Autotehtaan käsi on jo lompakossasi (28.5.2015)
Hölmöläiset liikemiehinä (22.4.2015)
Joukkoliikenteen Vihreä uskonto (19.3.2015)
Aatos Erkko "kaatoi" Sanomia (20.2.2015)
Eljas Erkko "kaatoi" autotuojat (21.1.2015)

2014

Julkinen liikenne, Suomalaisen hulluuden huippu (5.12.2014)
Kumipyöräliikenteen tuska (7.11.2014)
Johtavia erityisasiantuntijoita pilvin pimein (3.10.2014)
Trafi veneilijöille: Vielä me teidätkin opetetaan (26.6.2014)
Kaikkea ne venäläiset keksii (26.6.2014)
Trafi rokottaa lainvastaisesti, ministeriö hyväksyy (19.6.2014)
Ei voi olla totta (26.5.2014)
Kaiken maailman turvatarkastuksia (25.4.2014)
Helsinki rakkaani, koita kestää (29.3.2014)
Yhteiskunnalla on syöpä (1.3.2014)
"Kyllä kansalla on rahaa!" (27.1.2014)

2013

Nastarenkaat pitää jo kieltää (3.12.2013)
Voitto ei ole voitto (28.10.2013)
Puna-vihersokeus on paha ongelma (25.9.2013)
Liikennekieli (29.8.2013)
Pelko on avain valtaan (17.6.2013)
Peilistä lukemisen taito (20.5.2013)
Älä usko kataisen hallitusta (19.4.2013)
Logiikan puutteesta (25.3.2013)
Liikennetantta-mafia on kansallinen katastrofi (26.2.2013)
Ymmärtävätkö koskaan? (29.1.2013)

2012

Suomen salainen ase: Joulupukki! (5.12.2012)
Vihreä valta on kultaakin kalliimpaa (31.10.2012)
Suojatie ei ole suojatie! (1.10.2012)
Sokaiseva ylinopeushysteria (4.9.2012)
Vihreiden Waterloo (20.6.2012)
Kerjäläisarmeija (29.5.2012)
Onko Päivi Räsänen sokea? (26.4.2012)
Liikenneturvallisuusnäpertelijät (30.3.2012)
Liikenneturvallisuuden rahanreikä (27.2.2012)
Virkamiesvalta selättää kansanvallan (30.1.2012)
Liikenneturvallisuusongelma no.1: Kyvyttömät johtajat (5.12.2012)
Psykoottiset (3.11.2012)
Edesvastuuton vasemmistoliitto (4.10.2012)

2011

Trafi kuristaa suomalaisia (29.8.2011)
Tehtävänä ruikuttaa? (22.6.2011)
On lehtiä ja lehtiä (30.5.2011)
Epämiellyttävä ilmiö (3.5.2011)
Siunattu hulluus (29.3.2011)
Muotoilun sokea piste (2.3.2011)
On sulla poka pimiät jutut (31.1.2011)

2010

Naisistuminen (1.12.2010)
VR, näköalattomuuden huippu (19.11.2010)
Kelvoton liikenneministeri on erotettava! (11.10.2010)
Taas autoilijaa kusetetaan (15.9.2010)
© Auto, tekniikka ja kuljetus 2011-2012 
B Yhtiöt Oy  |  Nuijamiestentie 5 A 00400 Helsinki  | Puhelin (vaihde) (09) 547 621  |  etunimi.sukunimi@boy.fi