03.05.2022 00:00 |
Suomi tulkitsee EU:n tietosuojalakia kuin piru raamattua.
Vanha amerikkalainen sanonta kuuluu: Lahjoita avokätisesti, anna vaikka ilmaiseksi mitä tahansa, mutta älä sitä, minkä varassa elät!
Automaahantuojat, autokauppa elää myymällä autoja. Rengasmaahantuoja elää myymällä renkaita. Autotarviketuoja, - tukku- ja vähittäiskauppa - elää myymällä tarvikkeita.
Autoalan lehti elää julkaisemalla autoalan tietoa autoalan asiakkaille ja kuluttajille. Tiedon julkistaminen on autoalan lehtien leipää.
TIETOSUOJALAKI KÄÄNTÄÄ PÄÄLAELLEEN
Tähän saakka autokauppa on toimittanut rajattomasti tietoa autoalan lehtiin uusista autoista, uusista renkaista, tarvikkeista, työkaluista jne. – tiedotettavaksi alan varassa toimiville.
Uutisaineistoa tulee edelleen lehdille pyytämättä Manner-Euroopan, Etelä- ja Pohjois-Amerikan, Japanin, Etelä-Korean, Kiinan autoalalta, muttei suomalaisilta.
Suomalaisilta tarvikevalmistajilta, tukkureilta ja maahantuojilta tulee huonosti tietoja uusista tuotteista ja tarvikkeista. Yhtenä syynä on EU:n tämän vuoden alusta entisestään kiristynyt tietosuojalaki. Sitä tulkitaan Suomessa kuin piru raamattua.
Herätys tuli suomalaiselta rengasmaahantuojalta. Uutissivustoomme netissä - Kuljetusnet. fi – olimme poimineet yhteistyökumppaniltamme Ruotsissa – Trailer.se – uutisen uudesta perävaunurenkaasta. Suomalainen maahantuoja katsoi, että uutisessamme oli virhe, jonka pyysi korjaamaan. Pahoittelimme ja viittasimme ruotsalaiseen tietolähteeseen. Ihmettelimme samalla, miksi emme saa vastaavia uutistiedotteita suoraan suomalaiselta maahantuojalta.
Saimme vastauksen, että tietosuojalain mukaan lehden pitäisi ensin rekisteröityä autoalan kauppiaalla ja hyväksyä, että kauppias sen jälkeen lähettää lehdelle tuotetiedotteensa.
Toisin sanoen: EU:n tietosuojalaki vaatii, että lehti hakee kauppiaalta luvan julkaista tiedon uusista tuotteista lukijoilleen, alan ostajille.
Varmemmaksi vakuudeksi tuli kutsu Poliisihallituksen aamukahvitilaisuuteen aiheena ”Miten estämme nuorten kuolemat ratissa?”. Auto- ja liikennealan lehdellä ei kuitenkaan ollut noin vain mahdollista jakaa lukijoilleen poliisin tärkeää liikenneturvallisuustietoa. Osallistuminen edellytti rekisteröitymistä poliisin mediapalveluun. Eikä ihan helposti. Rekisteröityminen vaatii monta vaihetta, salasanan luomista, vahvistusviestiä, kirjautumista monella tiedolla, menemistä välilehdelle, aktivointilinkkiä, jne.
Lehdeltä edellytetään näin ilmaista työtä voidakseen palvella yhteiskuntaa turvallisuustiedoilla ja lukijoitaan kaupan tiedoilla.
EIKÄ SE VIELÄ RIITÄ
Autoalalla on suuria kaupallisia tekijöitä – maahantuojia, jälleenmyyjä, öljy-yhtiöitä ja energiamyyjiä – joiden mielestä lehden pitäisi antaa tuotteilleen ilmaiseksi sitä, minkä varassa lehti elää eli julkisuutta.
Onneksi EU:n tietosuojalaista huolimatta vielä tulee pyytämättä ja ilman rekisteröitymispakkoa auto- ja liikennealan uutiskirjeitä ulkomailta, Euroopasta, USA:sta, Kanadasta, Japanista, Kiinasta ja muista autoteollisuusmaista. Tulee niitä sentään vielä Suomestakin.
Toivoisi vain, että suomalaiset maahantuojat ja kauppiaat keksisivät lisätä tuoteuutisensa alakulmaan vastauspostina rasti ruutuun: 1) Haluan jatkossa tiedotteenne, 2) En halua jatkossa tiedotteenne. Ja että lähettäisivätkin nykyistä aktiivisemmin alansa tuotetietoa. Ettei joutuisi jatkuvasti poimimaan niitä alan ulkomaisista ammattilehdistä.
Jää sitten tuotejulkisuutta toivovan myyjän ja lehden välisen yhteistyösopimukseen, minkä verran kumpikin antaa toiselleen leipää, jonka varassa kumpikin elävät. Kaupassahan kumpikin osapuoli on vastuussa yhteisestä edusta.
|
04.04.2022 00:00 |
Salaperäiset pienet Vihreät miehet valloittivat vähin äänin Krimin niemimaan Ukrainalta. Nyt on paljastunut, että niille on tehty valmiiksi viljalti B&B-majoitustiloja pitkin kaikkia valtaväyliä ympäri Suomea.
Onko Suomi EU:ssa merten eristämässä koilliskolkassa pystyyn nukahtaneiden maa? Vai salailevien maa? Vai jälkeenjääneiden maa?
Tämän eteen on joutunut, kun on yritetty hankkia päiväntasaista tietoa tämän lehden teemaan vaihtoehtoisista polttoaineista Covid-kriisin ja Ukrainakriisin jälkeisessä Suomessa.
Halusimme Suomen ja Ruotsin tietoja biodieselin ja tavallisen dieselin käyttömääristä.
Lisäksi halusimme Suomen ja Ruotsin tietoja biokaasun käyttömääristä verrattuina maakaasuun ja nesteytettyyn fossiiliseen LNG-kaasuun.
Ruotsista tiedot tulivat parin tunnin sisällä Drivkraft Sverige -järjestön tiedottajalta Ebba Frediniltä. Suomen osalta tiedot tulivat seuraavana päivänäTilastokeskukselta erittäin avuliaalta Aleksi Sandbergilta.
Drivkraft Sverigeltä ja Ebba Fredinilta tuli saman tien tunnissa tiedustelun jälkeen tiedot Ruotsin huoltoasemaketjujen keskinäisistä markkinaosuuksista (bensoissa Circle-K ylivoimainen 34,3 %:lla, dieseleissä Preem yhtä ylivoimainen 31,7 %:lla; ST1 bensoissa 18,5 %, dieseleissä 13,0 %), ja bioetanolin kulutuksesta sekä suoraan autopolttoaineena että sekoitteena bensiineihin. Tuli tarkkoja tietoja myös HVO- ja FAME-dieselin ja tavallisen dieselin käyttömääristä. Samoin bensiinien käyttömääristä.Ja vuodelta 2021 kaikki. Sekä päiväntasaiset litra- jakilohinnat kaikista. Vuodelta2022!
Kun kysyttiin Ruotsin Arlalta kokemuksia kahden etanoli-Scanian käytöstä, kuljetuspäällikkö Mikael Schultz soitti oma-aloitteisesti tunnin sisällä kertoen kokemuksista.
Suomesta tuli Tilastokeskuksen tiedot biodieselin ja dieselin sekä biokaasun ja maakaasun kulutuksesta 2020. Ei ollut muuta!
Putin on armoton 9. vuosisadan Rurikin slaavilaisen maailmanvalloituksen toteuttaja - salaperäisestä energiapolitiikasta pieniin Vihreisiin miehiin myös Suomessa. "Kazak berjot shto ploha leshit". Kasakka ottaa sen, mikä on vailla kontrollia.
ON SE KÖYHÄÄ!
Sama tiedon puute ja välinpitämättömyys ilmeni vastauksissa lehden kysymyksiin koskien huoltoasemaketjujen D-pisteitä kuorma-autoille ja raskailleyhdistelmille, samoin rekkaparkeista ja rahtirasteista.
Vastauksia jouduttiin pyytämään toistuvasti. Vastauksina kerrottiin millä tavalla ja mistä netistä tietoja löytyy, ”kun itse haette”. Soittopyyntöön ei vastattu ollenkaan. Tulipa soittopyyntöön netin kautta vastaus: ”kirjoita tekstiviesti”.
Että sellaista lehdistöpalvelua Suomessa.
Polttoainealalla näyttää vallitsevan sama salailun ilmapiiri kuin valtiovarainministeriössä (vrt. tämän lehden pääkirjoitus).
…JA PALJON LAAJEMMIN
Tulee mieleen SDP-kansanedustaja Suna Kymäläisen epätoivoinen taistelu aina vuodesta2007 herättääkseen maamme johtoa Putinin ”Vihreiden miesten” vaaroista myös Suomessa. Kuinka mm. ministeritasolla mm. Esko Aho, Alexander Stubb, puolustusministeri Antti Häkkänen, ja muut ovat järjestään vähätelleet venäläisten tontti- ja kiinteistökauppoja, hotelleja ja yöpymistiloja ja huoltoasemia. Ne sijoittuvat jo ketjuina pitkin tärkeimpiä valtateitämme!
Samaan aikaan SDP:n johto on pitkin matkaa moittinut Kymäläistä rauhattomuuden lietsomisesta ja yrittänyt vaientaa häntä.
Vasta oligarkki Pavel Melnikovin Airiston Helmen varustamisenmentyä ”sotapuolelle” ja nyt Putinin Venäjän hyökättyä valloittamaan Ukraina, silmät ovat auenneet nukkuvilla suomalaisilla ja kyyristelevillä viranomaisilla. Herätään todellisuuteen, jossa venäläiset omistavat tontteja tilkkutäkkinä koko Suomen alueella – tarpeen tullen ”Vihreille miehilleen”!
Suomen Huoltovarmuuskeskus
yritti herättää eduskunnan jo vuonna 1999 ilmoituksella suurista puutteista mahdollisessa kriisitilanteessa. Todettiin ettei Suomella ole riittävästi rahtikapasiteettia meriteillä oman lipun alla. Todettiin ettei Suomessa riitä säiliöautoja energian kuljettamiseen eikä ammattiin koulutettuja säiliöauton kuljettajia.
Ja että Suomella on vain Sisu kuorma-autotehdas Karjaalla, joka pystyy maan rajojen sulkeuduttua irrottamaan varaosia siviiliautoista ja pitämään siten puolustusvoimien vaatima kuljetuskalusto liikenteessä. Ja tekemään niistä maastokulkukelpoisia sen jälkeen kun tieverkkoa on pommitettu.
Tämän jälkeen puolustusvoimat onkin ”tukenut” maan huoltovarmuutta keskittämällä kuorma-autohankintansa ulkomaisille kuorma-autovalmistajille.
Nyt olisi vähintään viime hetki metsäsuomalaisten täällä EU:n koilliskorvessa herätä nykyaikaan ja todellisuuteen, huoltovarmuuteen ja siihen välittömästi liittyvän maan oman energia- ja kuljetusteollisuuden edellytyksiin Putinin ja Venäjän naapurina!
|
01.03.2022 00:00 |
Auto on käännetty vinopysäköintipaikallaan kadun suuntaiseksi. Helsinki laskuttaa ”hinauksesta” 91 euroa! Torille on reunoilta hinattu 28 ajoneuvoa ja torilta pois 17 ajoneuvoa puolessatoista kuukaudessa. ”Hinauksen” oikaisuvaatimusten käsittely kestää 1-2 kuukautta!
Helsingin kaupungissa, Töölön kaupunginosassa, on pieni tori, Töölöntori.
Töölöntori näyttää olevan liian suuri Suomen pääkaupungille. Kaupunki, Itämeren tyttäreksi sanottu, on veivannut pienen Töölöntorin kehittämistä ja tarkoitusta yli 70 vuotta pääsemättä järkevään, toivottuun ratkaisuun.
Kerran se oli lähellä onnistua, kun kaupungin arkkitehti, viisulaulaja Bosse (ja Robert) Österberg istuutui keskustelemaan torin kanta-asiakkaiden ja 35 vuotta täyttäneen Töölöntorin Kahvinjuojat ery:n jäsenten kanssa torin toiminnasta ja tarpeista. Syntyi kaupunkiarkkitehti Bossen torisuunnitelma.Valitettavasti Bosse kuoli, minkä jälkeen kaupungin veivaama sirkus on jatkunut. Sirkusnumerot vuorottelevat yleisön naurunremahdusten säestyksellä.
Uusin sirkusnumero on päivittäin esitetty ”Töölön Talvitori2022”. Siihen kuuluu autoilijoilta piilotettu pysäköintikielto ja autojen hinaukset sinne tänne ristiin rastiin. Yleisö osallistuu itse kuoleman uhalla tasapainoesityksiin torin jäisellä pinnalla.
Torin kanta-asiakkaana osallistuin sirkuksen toiseen ohjelmanumeroon.
Palatessani kerran noin kello 09 Töölöntorin Kahvinjuojien aamupalaverista,pieni Toyota Yaris autoni oli käännetty vinopysäköintipaikallaankadun suuntaiseksi. Pyyhkijän alla oli ”hinauksesta 91 euroa” veloittava muistutus. Syytä ei kerrottu. Eikä pakoileva työnjohtaja suostunut perustelemaan.
Pysäköintikiellosta maanantaina parillisilla viikoilla kertova lisäkilpi löytyy seitsemän liikennemerkkiä kantavan tolpan ylimpänä, kerrostalon toisen asuinkerroksen korkeudelta. Ratin takana istuvan autonkuljettajan on täysin mahdotonta nähdä se. Mutta on se siinä, painottaa kaupunki.
YLI KOLME TUNTIA PUHELIMESSA!
Halusin tietää, miksi auto oli käännetty paikallaan noin 30 astetta kadunsuuntaan ja merkattu hinatuksi.
Helsingin kaupungin keskus katsoi oikeaksi henkilöksi vastaamaan pysäköintipalvelun Lauri U:n… joka ei vastannut. Puhelun palautuessa keskuksen seuraava ehdokas oli Pauliina S... ei vastausta. Seuraavaksi Tarja P… ei vastausta. Tässä vaiheessa keskus ei enää vastannut puhelun palautuessa, vaan kytki uuteen odotukseen, ja uuteen, ja uuteen… Lopulta uusi soitto keskukseen, joka ehdotti Kaisa M:ää… ei vastausta, ja uudestaan, ei vastausta paitsi yhä uudestaan tuutista: ”kaikki asiakaspalvelijammeovat juuri nyt varattuja… ”. Olin istunut puhelimessa 40 minuuttia.
41 minuutin kohdalla soitin keskukseen ja pyysin katuosastontai kaupungin tiedotuspäällikölle. Keskus vaikeni, ilmeisesti etsi jotain, katosi. Kun soitinuudestaan, keskus vastasi, että”ei sellaista ole”. Entä viestintäpäällikkö,ehdotin. Se löytyi. Yhdistänsanoi keskus, minkä jälkeentuut, tuut… ei vastausta. 56 minuuttia oli kulunut. Uusisoitto keskukseen, uusi yritys viestintäpäällikölle, tuut, tuut…63 minuutin kohdalla kaupunginkeskus sanoi ”katsotaan, hetkinen”,minkä jälkeen parin minuutin odotuksen jälkeen puhelu katkesi. 65 minuuttia ja uusi soitto kaupungin keskukseen, joka nyt yhdisti Anna H:lle… ei paikalla 2 päivään. 68 minuutin kohdalla Maisa H:lle…ei vastaa, sitten Heikki M:lle ja soittopyyntöni vastaajaan, sitten Virve K:lle… ei vastaa. 74 minuutin kohdalla soitto Heikki M:n ”suoraan” numeroon… ei vastaa. 75 minuuttia ja tiedottaja Virve K:n puhelimeen… Vastasi!!! Esitin kysymykseni ja hän lupasi vastata sähköpostilla. 82 minuuttia oli kulunut puhelimessa. Oli todettava Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen tapaan, että
Sirkus Töölöntori on omistajansa sirkustirehtöörien Tommi J:n ja Tarja M:n johdolla koko talven tarjonnut muhkuraisella, jäisellä ja veden peittämällä näyttämöllään hengenvaarallista sirkustaidetta yleisönsä akrobatian, kaatumisten ja loukkaantumisten muodossa. Aamuisin torilla seisoo 15-20 pysäköityä autoa. Määräyksiä toripysäköinnin ehdoista ei löydy.
”JATKUU HUOMENNA!”
Virve K:lta tuli kuitenkin vielä kello 15.17 sähköpostilla selkeä vastaus kysymykseeni ”montako autoa on vuoden alusta helmikuun puoliväliin hinattu sinne tänne Töölöntorilla ja ketkä vastaavat torin katualueesta”.
Seuraavana aamuna soitin ajoneuvojen siirtopäällikön, Pekka K. Holopaisen suoraan numeroon… ei vastausta. Sanelin kysymykseni puhelinvastaajaansa - 83 minuuttia puhelimessa kestäneiden yritysten jälkeen.
Holopainen soitti hetken päästä takaisin. Seurasi 5 minuuttia rakentavaa keskustelua, josta tieto pysäköintikiellostamaanantaina parillisilla viikoilla lisäkilvellä 7 liikennemerkkiä kantavan pylvään nokalla asuintalon toisen kerroksen tasalla heti kadunkulman takana.
Perään oma soitto ”Töölöntorin kehittämisestä ja liikennesuunnittelusta vastaavalle” liikenneinsinööri Elina Rundellille. Seurasi antoisa keskustelu Sirkus Töölöntorista. Sekä Rundell että Holopainen myönsivät, että heille annetuilla valtuuksilla Sirkus Töölöntori on nyt… yhtä sirkusta.
Tämän tuloksen saaminen Helsingin kaupungilta kesti puhelimessa kaikkiaan 93 minuuttia. En sitten enää soittanut ”Töölöntorin alueen talvikunnossapidon järjestelyistä” vastaavalle ylläpitoinsinöörille, Tommi Juntuselle. Tuon taivaallisten selitysten kuuleminen olisi vienyt puhelimessa istumisen yli 100:n minuutin haamurajan.
Että sellainen Itämeren tyttären, Helsinki-metropolin Sirkus Töölöntori!
|
03.02.2022 00:00 |
Tyhjillään loistava katutyö sulkee tien seutukunnan elintärkeälle” K-kaupalle (kuvan vasemmassa kulmassa) ja tekee autoileville asiakkaille 100 metrin välimatkasta 2,5 kilometrin kiertotien.
Suomi tienaa autoilijoista nyt jo 9 miljardia euroa vuodessa ja antaa takaisin 1,5 miljardin edestä. Mutta autoilija pitäköön turpansa kiinni, kun sen tulevaisuutta suunnitellaan!
Helsinki toimii samalla tavalla autoilijoita kohtaan. Kaupunki on täynnä rakennustöitä, jotka pakottavat autoilijatkilometrien mittaisiin kiertoajeluihin. Silloin ilmastomuutoksistaja turhista päästöistä ei ole väliä. Ei liioin runsaan lumentulon kasaamista kinoksista pitkin katujen varsia ja niiden poistamista pysäköintitiloista. Ei ole väliä ajoratojen lumipeitteestä, jääurista ja sotkusta. Viimeistäänhän kevään tulo ja aurinko poistaa lumet kaduilta. Turha valittaa!
MAKSAJASTA PASKAT VÄLITETÄÄN
Tärkeää on vain harvojen talvipyöräilijöiden turvallisuus. Kymmeniä kilometrejä pyöräteitä harjataan tunnollisesti ja perusteellisesti jokaisen lumentulon jälkeen. Pyöräilijäthän eivät päästä kuin pieruja ilmaan, mitä nyt jotkut tuhlaavat akkumetalleja ja energiaa sähköpyörillä, kun eivät jaksa polkea.
Legendaarisiin kuuluu yhä Länsiväylän korjaus. Sitä taisi kestää kaksi vuotta. Aamuruuhkanautoilijat tungettiin yhdelle ajokaistalle kilometrille tai kahdelle, ja ruuhkajonoa riitti aamuin ja illoin 3-4 kilometriä suuntaansa. Rakennustyömaan vaatimat ajokaistat olivat pääsääntöisesti tyhjiä! Jos töitä oli näkyvillä, ne enimmäkseen keskittyivät pistekohtaisesti pieneen rajattuun alueeseen. Töiden teettäjällä ei ollut kiire. Maksajista viis’.
Meidän työpaikka kadun päässä on kuukausia ollut työmaa, joka sulkee liikenteen. Työmaalla ei näe työtä eikä työntekoa. Kaikki seisoo, työmaa on päivät päästään tyhjänä. Sadan metrin päässä on kaikkien käyttämä suuri K-kauppa.Työmaa pakottaa ajamaan autolla 1,25 km kiertotietä kapeaa, mutkaista asuntokatua K-kaupalle, 2,5km edes takaisin, 100 metrin päässä olevalle kaupalle!
K-kauppa, kuten muutkin vastaavat, elävät vain autoilijan ostoilla. Autoilija ostaa korin kaljaa, pyöräilijä ostaa six-pakin, jalankulkija kaksi pulloa. Se on ostojen suuruusjärjestys, kauppiaat sanovat.
Karjaan Shellin kulmalle tehdään sujuva liittyminen 111-tieltä 25-valtatielle vuoden kestävällä tyhjillään loistavalla tietyömaalla.
VALTAKUNNASSA SAMOIN
Tienpitäjä, yleensä Väylävirasto, joskus ELY-keskus. avaa tietyömaita surutta ympäri Suomea. Paikallisia on kuultu, enemmistönä ei-autoilijoita (autoilijoilla on harvemmin aikaa tiekorjaus/parannusiltoihin). Ja tietyömaa avataan, tie suljetaan surutta kilometrikaupalla. Urakoitsija panee mieleisensä nopeusrajoitustaulut molempiin päihin – minkä jälkeen tietyömaa seisoo tyhjänä ja ilman mitään töitä päivästä toiseen.
Urakoitsijalla ei ole kiire. Urakoitsijalla on usein samaan aikaan monta muutakin työmaata eikä duunareita riitä joka paikkaan jatkuvasti. Pääasia että aina väliin jossain päin työmaata näkyy yksi kaivuri ja pari kuorma-autoa töissä. Että ikään kuin jotain aina tehdään. Sen toivotaan rauhoittavan ohi taaplaavia autoilijoita.
Yksi parhaista esimerkeistä on kauan toivottu Karjaan eritasoliittymä – että Helsinki-Tammisaari 25-rantatien liikenne pääsee häiriintymättä virtaamaan Karjaan Shellin ja ABC:n risteyksen ohi, ja että samalla Fiskarsin suunnalta ja IKH/ Shell/ABC-asiakkaat pääsevät sujuvasti 111-tieltä 25:lle.
Se on valtava tietyömaa, joka häiritsee ja estää autoliikennettä kaikilta suunnilta. Urakoitsija on Louhintahiekka Oy, suuri maarakennusalan yritys, jolla työmaita Helsingissä, Inkeroisissa, Kemissä, Tampereella, Vantaalla ja muualla. Karjaan työmaalla työ alkoi heinäkuussa 2021 ja valmistuu elokuussa 2022. Kiirettä ei pidetä. Hyvä jos autoilija arkisin näkee yhden kauhakuormaajan ja pari miestä jossain päin työmaata.
Autoilija vaietkoon ja maksakoon. Maksajat kärsikööt. Se on maan tapa.
Olisihan edes kohteliasta, jos jossain suuren työmaan kulmassa olisi infotaulu, joka kertoisi kuka tekee, milloin valmistuu, ja vaikka kuva paremmasta tulevaisuudesta!
Vain, liikaahan sekin olisi.
|
11.11.2021 00:00 |
Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen, saamattoman Poliisihallituksen pitkäaikainen vetäjä.
Suomessa tierakennustyömaat ovat liikenteen riesana ikuisuuskysymys. Siitä kun sain ajokortin 1954, tieurakoitsijoiden itsevaltainen ja liikenteestä piittaamaton tapa merkitä ja hallita työmaitaan on nostattanut kirpeää arvostelua ja vihaa maksajissa. Varmasti jo sitäkin ennen.
Maksaja on autoilijat - ovat aina olleet – nytkin valtiolle yli 8 miljardia euroa maksajana ja vain 1,5 miljardin saajana mm. tieverkkoon. Samalla teiden parantajat, urakoitsijat, pilkkaavat maksajaapiittaamattomilla työtavoillaan.
Keväällä kun tietyöt alkavat, urakoitsijat ja Ely-keskukset muistuttavat nopeusrajoitusten tärkeydestä ja moittivat autoilijoita hurjastelusta ja turvallisuuden vaarantamisesta tietyömaiden kohdalla.
Rikkeistä joihin itse ovat suurimpia syyllisiä!
Tapaus 1) Ajelin syyskuussa kantatie 51:tä Karjaalta Inkoo. Äkkiä 100 km/t rajoitus katkesi tietyömaan 60 km/t kilvellä. Työmaa tuli vasta yli kahden kilometrin jälkeen: vain noin 100 m pitkä työmaa tien vieressä, pientareella! Jo seuraavana päivänä liikennevirta posotti 60:n rajoituksesta välittämättä hiljentäen vasta, kun tietyömaa tuli näkyviin. Eikä hiljennetty 60:n kilvestä ollenkaan kun työmaalla ei ollut ristin sielua perjantai-iltapäivästä maanantai-aamuun.
Tapaus 2) Karjaan ”Shellin risteys” muutetaan isoksi liittymäksi. Työt haittaavat 51 päätien liikennettä tuntuvasti. Kesästä harvalukuista työtä arkisin. Vielä esimerkiksi 25.10. klo. 09 aamulla yksi ainoa kaivinkone koko valtavalla työmaalla. Tyypillinen piittaamaton ikuisuusprojekti.
Tämä on tyypillinen kuva jopa pääkaupunkiseudun vilkkaimmin liikennöidyillä pääväylillä: harkitsemattomasti asetettuja työmaanopeuksia ja aikoina, jolloin työmaalla ei ole toimintaa lainkaan. Ei ihme, että autoilijoita harmittaa välinpitämättömyys autoilijoiden tarpeita kohtaan, josta vastareaktiona nopeusrajoitusten vähättely – ja työmailla itse aiheutettu turvallisuusongelma.
Sisäministeri Maria Ohisalo, autonvihaajapuolue Vihreiden puheenjohtaja, Suomen tieliikenteen ylipapitar.
Suomessa ei ole tarkkoja, selkeitä määräyksiä tietyömaiden enimmäisrajauksille enempää kuin nopeusrajoituksille ja voimassaolollekaan. Urakoitsijat ja aliurakoitsijat päättävät rajoituksista käytännöstä miten lystäävät.
Eikä valvontaa ole! On vain löysä ohjeistus tietyömaan urakoitsijalle, että rajoituksia olisi vain ”tapahtumapaikalla” tilanteen mukaan ja vain kun työ on käynnissä.
Saksassa tietöillä on tarkat määräykset. Liikenteelle aiheutettu häiriö on minimoitava. Valtateillä tietyömaiden pituusmitta on tiukasti rajattu. Töitä tehdään jopa 7/24. Viranomainen valvoo ja urakoitsijalle rapsahtaa sakko, jollei määräyksiä noudateta.
SUOMESSA EI VALVO KUKAAN!
Liikenneministeriö vastaa, että lainsäädännössä ei tietyömaita koskevista seikoista säädetä. Että tietöiden nopeusrajoitukset ja liikenteen ohjaus sekä niiden ohjeistus kuuluvat tienpitäjälle. Että liikenteenohjauksen toimivaltainen viranomainen on Väylävirasto.
Väylävirasto myöntää vastuunsa ”isoista väylistä” ja katsoo Ely-keskusten kantavan vastuun ”pienistä väylistä”. Mitään sanktiomahdollisuuksia ei ole. ”Kukapa kaikkia aliurakoitsijaketjuja pystyisikään valvomaan”, sanotaan.
Saksassa riippumaton poliisi tarkastaa tietyömaat ja sakottaa virheistä. Suomessa sitä mahdollisuutta ei ole. Ja kuka edes kuvittelisi, että Suomessa paikallispoliisi sakottaisi urakoitsijaa, joka sattuisi olemaan vaikkapa saman hirviporukan jäsen...
Ympäristöministeri, tuleva sisäministeri, Krista Mikkonen Vihreät, autonvihaajapuolueen entinen puheenjohtaja, Suomen tieliikenteen tuleva ylipapitar.
Suomessa tietyömaiden kurinpalautukseen tarvitaan tarkat määräykset ja rajaukset, ja valvontaan valtakunnallisesti valvova liikennepoliisi. Se puuttuu muutenkin tieliikenteemme valvonnasta, Väylävirastossa myönnetään.
Liikkuva Poliisi on perustettava uudelleen! Moneen muuhunkin huutavaan epäkohtaan liikenteen valvonnassa. Niin yksinkertaista se on. Samantekevää minkä nimisenä se herätetään uudestaan henkiin.
Poliisihallituksen jatkuva kyvyttömyys tehtävissään ei anna toivoa. Poliisiylijohtajan kulmakarvat vain nousevat asiassa kuin asiassa pessimistisesti pystyyn kuin ”Manu” Koivistolla aikanaan. Erona että Koivisto sai aikaan. Ministeriön keulakuva, sisäministeri, ei tajua koko asiaa.
Josko valo syttyisi eduskunnassa? Jo olisi aika!
|
|