Klaus Bremerin
Blogi
Kaiken maailman turvatarkastuksia PDF Tulosta Sähköposti
25.04.2014 09:40
Tuskin oli toipunut edellisestä Finavian huuhelotarkastuksesta, niin jo odotti seuraava.
 
Siinä edellisessä mentiin Finnairin business-luokan lipulla ”rahvaan” jonojen vierestä omaan turvatarkastukseen. Kun metallintarkastuksesta pääsi omille tavaralaatikoille rullanauhan päässä, isoisän perintövyö tsaarinajan solkineen oli varastettu laatikosta. Avolaatikosta olisi voitu varastaa myös passi, luottokortit ja rahapussi. Kun halusin ilmoittaa menetyksestä ja huomauttaa tarkastettavan tavaran valvontavastuusta, Finavian turvapäällikkö Ari Kumara ilmoitti keskuksen välityksellä, ettei hän ota vastaan moisia puheluja!!
 
JA taas menoksi ulkomaille Finavian turvatarkastuksen kautta. Nyt Leonardo DiCaprion näköinen turvatarkastaja tuijotti syyttävästi silmiin. Sanat tulivat sihisten hampaiden välistä: ”teillä on nesteitä laukussa, tässä”! Laukku auki, pieni ”yöpussi” nurin päin, ja pöydälle sinkoili hammasharja, pieni hammastahna, kynsileikkuri, mini-varasaippuakotelo, pikku-dödöpullo, kertakäyttöpartaterä ja 20 vuotta vanha SAS:n Atlantinlentojen puolityjhä 50 g partavaahto.
 
- Aha, sanoi ”Leonardo DiCaprio”, katsotaan mitä täältä löytyy! ”DiCaprio” ravisteli pienen läppärilaukun tyhjäksi. Ulos sinkoili läppärin, iPadin ja kännykän laturit, langaton hiiri, kuulakärkikynä sekä kodin ja auton avaimet. ”DiCaprio” näytti pettyneeltä. ”Autanko pakkaamaan”, hän sanoi. Kiitos ei!
 
Kun kaikki ”vaaralliset” oli kerätty takaisin paikoilleen, ”DiCaprio kaiveli tyytyväisenä nenäänsä turvatarkastuskameraan nojaten. Turvallisuus oli varmistettu.
 
SIITÄ Frakfurtin, Venetsian ja Rooman kautta paluumatkalle Leonardo da Vincin kentän turvatarkastukseen. Yöpussi ja läppärilaukku liukuivat läpivalaisun läpi ilman huomautuksia.
 
Metallinpaljastusportti vinkaisi tavan mukaan. Kun näytin sormella lonkkaa, turvatarkastaja nyökkäsi ymmärtävästi, vinkautti ”metallimailallaan” lonkkaa ja nopeasti maallisia ääriviivojani pitkin ja sanoi kohteliaasti ”prego”. Se siitä. Kaikki hyvin ja taskussa jo Frankfurtista jatkolennon lippu ja portti A38 taskussa.
 
Lähdössä Lufthansan Boeing kuulosti kuin laippojen ja ilmajarrujen saranat eivät olisi nähneet rasvaa vuosiin. Koekäytössä kitinä ja vinkuna oli korvia raastavaa. Ikinä vastaavaa ei ole tullut eteen. Sama toistui laskeutumisessa Frankfurtin kentälle. Kone jäi platalle, matkustajat ulos hätäuloskäytävästä ja takaovesta odottaviin busseihin. Ja busseista kenttätasolta lentoaseman alaovesta sisälle.
 
ALAOVESTA matkustajavirtaa kanavoidaan transit-halliin tai matkatavaroiden vastaanottoon valvotusti. Poikkeaminen omille teille ei pitäisi olla mahdollista. Nyt oli.
 
Heti alaovesta vasemmalla oli ovi jossa iso keltainen A-kirjain. Siinäkö suora tie valtavan lentoaseman lähtevien A-lähtöhalliin? Oven takana liukuportaat vain ylöspäin – ja yllätys, yllätys: oikealla ulko-ovi kadulle, vasemmalla portti turvatarkastukseen. Ei transit-hallia josta ilman uutta turvatarkastusta suoraan lähtöportille.
 
Pakko mennä uudestaan turvatarkastukseen, läpivalaisuihin kysellen miten eksyminen omia teitä pomminvarmaksi turvavarmistetulla lentoasemalla on mahdollista! Pyysin päällikköä paikalle.
 
Turvatarkastuksesta tuli hyvin yksityiskohtainen. Ihoon käyvää. Nesteistä ja latureista ei ollut mitään väliä. Lopulta todettiin, että kenkien sisältä mitattuna kengänpohjissa ON metallia! Sitten ohjattiin kahden ison, vakavailmeisen poliisin puheille. Uusittu vaatimus toi paikalle kolme poliisia lisää, joista pieni silakan näköinen mies numeroa liian iso koppalakki päässä ilmoittautui päälliköksi.
 
- Mikä on epäselvää, silakan näköinen mies kysyi hyökkäävästi. Kysyin miten pomminvarmaksi edellytetyssä jättimäisessä kansainvälisessä lentoasemassa pääsee kulkemaan omia teitä kenenkään estämättä.
 
- Kulkuanne valvottiin, koppalakkinen silakka vakuutti lyhyesti. Entä miksi sitten jouduin uudestaan turvatarkastukseen? Miksi ei ohjattu transithalliin, tai suoraan lentolippuni mukaisesti A-lähtöhalliin?
 
- Kulkaa, silakka sanoi uhkaavasti, jos ette halua myöhästyä jatkolennoltanne, teidän on syytä kiirehtiä lähtöportille heti!
 
KOPPALAKKISEN silakan ”turvaneuvon” edessä tyhmempikin tajuaa, että seuraava ”turvatarkastus” poliisiputkassa takuulla jättäisi jatkolennon seuraavaan päivään. Kiitollisena matkustajalle suodusta 101-prosenttisesta turvasta kiiruhdin lähtöportille A38 odottamaan tunnin verran jatkolentoa Suomeen.
 
Helsinki rakkaani, koita kestää PDF Tulosta Sähköposti
29.03.2014 09:13
...sillä he eivät tiedä mitä tekevät.
Helsingin valtuuston jäsenistä enemmistö on hemuja, helsinkiinmuuttajia. Valtuustossa enemmistö on halunnut Malmin lentokentän asuntorakentamiseen, koska ”Helsingissä on kova pula rakennusmaasta ja halvoista asunnoista. ”Kova pula” on lähtöisin rakentamisesta vastaavasta apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilästä (SDP), Suonenjoen poikia.
 
Helsingissä on 962 ha peltomaata. Helsinki on EU:n suurimpia maataloustukien saajia. Lisäksi sillä on 580 ha metsä- ja joutomaata. Kehysriihen tuloksena 26.3.hallitus päätti luovuttaa Malmin kentän asuntorakentamiselle. SDP julisti, että ”Malmin lentokentän ottaminen asuntokäyttöön on SDP:lle tärkeä asia asuntopulan vuoksi”. Ja valtiovarainministeri Kokkolasta, Jutta Urpilainen (SDP) perään, että ”rakenamme kohtuuhintaisia asuntoja Helsinkiin”.
 
Malmin kenttä sijoitettiin aikanaan Helsingin kehnoimmalle rakennusmaalle Tattarisuolle, jolle ei katsottu koskaan voitavan rakentaa taloja. Suota on 20 - 45 m:n syvyyteen. Kun liikennekoneet kasvoivat DC-3:sta, niitä jouduttiin kaivamaan suosta kiitoradan petettyä. Helsingin päälentoasema oli siirrettävä Seutulaan.
 
Keskimäärin 38 m syvälle suolle ollaan nyt SDP.n tiukasta vaatimuksesta tekemässä ”halpoja asuntoja 20 - 30 000 asukkaalle rakennusmaapulaa potevaan Helsinkiin”. Jokainen päätelköön itse, miten ”halpaa” on rakentaa suolle, jolla jokainen rakennus katu- ja pihaneliöitä myöten on paalutettava. ”Kyllä kansalla on rahaa”, toppuuttelee perinteinen SDP-tunnuslause.
 
SDP:n tavoitteen ratkaisijaksi nousi itse asiassa Suomussalmen kasvatti, liikenneministeri Merja Kyllönen (Vas.). Hän perusteli kehysriihen alla Malmin kentän sulkemista väittämällä, että kenttää käyttää vain 70 harrastelijaa. Todellisuudessa kenttää käyttää 700 harrastajan lisäksi Suomen suurimmat ammattilentäjäkoulut, ansiolentoyritykset, lentokerhot, laskuvarjohyppääjät ja Rajavartiosto. 2012 kentälle laskeutui 38 450 ilma-alusta, kun esimerkiksi liikenneministerin ”omalle kentälle” Kajaaniin laskeutui vain 1432 ilma-alusta.
 
Kyllösen puoluetoverin, kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen (Vas.) tehtäviin olisi kuulunut puolustaa kentän säilymistä. Malmin lentoasemaa rakennuksineen ja kiitoteineen pidetään ilmailuhistorian merkittävimpiin kuluvana ”monumenttina”. Sen suojelua edellyttävät sekä oma Museovirastomme että kansainvälinen World Monuments Fund. Mitä tulevaisuuden käyttömahdollisuuksiin kuuluu Tukholman Bromman kentän viitoittamalla tiellä, sen näkeminen olisi ollut jo aivan liikaa vaadittu hallitukselta, ministereiltä ja Hellsingin valatuustolta.
Liikenneministeri Kyllönen ja kulttuuriministeri Arhinmäki eivät tässäkään asiassa yllättäneet ”osaamisellaan” vaativissa tehtävissään.
 
EI UUTTA HELSINGIN TAIVAAN ALLA
Ensimmäisten matalien kerrostalojen valmistuttua vastapäätä sataman aitaa Helsingin Länsisatamassa, Jätkäsaaressa, kesti vain joitakin kuukausia uusien asukkaiden ensimmäiseen vastalauseeseen. Siinä oli enemmän allekirjoituksia kuin taloissa asukkaita. Vaadittiin sataman hiljenemistä, kirkkaiden valojen sammuttamista ja esteettisen arvojen kunnioitusta. Satamaa moitittiin siitä, että pinottiin räikeästi erivärisiä satamakontteja päällekkäin.
 
Helsingin satama otti opikseen. Maaseudun rauhaa se ei osannut luoda aidan toiselle puolelle, mutta se pinosi jatkossa parhaansa mukaan samanvärisiä kontteja päällekkäin.
 
Juhani Ahon
”Rautatien” malliin Helsinkiin kuitenkin värkätään bussiliikennettä 20 - 30 kertaa kalliimpia uusia raideliikennejärjestelmiä - niin paljon, että asiantuntijatkin jo varoittavat kestämättömistä raitiovaunuruuhkista.
 
Junarataakin ollaan räjäyttämässä tunneliin isoille, täyskasvuisille junille koko Helsingin keskustan alle Pisaran muotoon. Ja  vaikka Helsinki vannoi, ettei se 1982 valmistuneen metroskandaalin laittomuuksien ja harmien jälkeen enää ikinä rakenna toista metroa, päätettiin 30 vuotta myöhemmin rakentaa uusi metro, Länsimetro. Sekin on jo ennen valmistumistaan hamaassa tulevaisuudessa ehtinyt kerätä kaikki edellisen metroskandaalin ainekset eväikseen kustannusylityksineen, salattuine asiapapereineen, laittomuuksineen ja aikatauluviivästyksineen. Mutta kyllähän kansalla on rahaa.
 
Katujakaan ei saada hiljenemään niin, että linnunlaulu ja tuulen suhina puiden latvoissa ylittäisi liikennemelun. Ei vaikka keskustan katuja rauhoitetaan autottomiksi, että kelpaa polkupyörillä suihkia kuin kyläraitilla ikään..
 
Melumääräyksiä kiristetään niin, ettei yli ­100 000 tyhjästä toimistoneliöistä sallita tehdä halpoja asuntoja opiskelijoille ja erityisryhmille, invalideille. Rakennetaan suurten rakennusliikkeiden uusia halpoja asuntoja vaikka Tattarisuolle. Ja säilytetään Helsingissä sen 962 ha peltoa ja 560 ha metsää ja risukkoa. Nostetaan Helsingissäkin EU:n maataloustukia ihan niinkuin on totuttu!
 
Rakas Helsinkini, kestä! Hemut ovat aina olleet kohtalosi.
 
Yhteiskunnalla on syöpä PDF Tulosta Sähköposti
01.03.2014 07:45
Syöpää on montaa eri lajia. Jotkut tappavampia kuin toiset. Syöpää on montaa eri lajia myös yhteiskunnalla.
 
Kun liike-elämässä rahat eivät riitä, on pakko säästää. Kun esimerkiksi Nordea-pankilla säästäminen ei riitä, johto toteaa (HS 18.2.), että säästäminen kaksinkertaistetaan. Piste. Kaikki mikä tehdään, on tehtävä vieläkin ahkerammin, tehokkaammin ja nopeammin. Pienyrittäjä toteaa (HS 18.2.), että Suomen heikkous on viranomaisen hitaus ja rankaisukeskeisyys.
 
Suomi kuluttaa enemmän kuin on tuloja. Maan hallituksessa puoluejohtajat kinaavat, pitääkö säästää vai ottaa lisää lainaa. Helpointa on ottaa lisää lainaa. Se jää seuraavien sukupolvien maksettavaksi. Samalla säästytään tarttumasta yhteiskuntasyöpään.
 
VIRKAMIESSYÖPÄ on yhteiskunnan pahin syöpä. Kansalaisilta kyllä vaaditaan alati enemmän työntekoa, ahkeruutta, tuottavuutta, tehokkuutta. Virkamieskunta sekä valtio- että kuntatasolla linnoittautuu lomakemuurien ja puhepostien taakse kauas työnantajastaan, kansasta. Puhelimella on turha yrittää kiinni. Mitään ei tapahdu hetkessä virkakoneistossa. Päätöksentekoon koostetaan aina varuiksi virkamiestyöryhmää, kokouksia ja määräaikaa. Kukaan ei silloin ota henkilökohtaista vastuuta. Vetäydytään kollektiivisen vastuun taakse. Vastuunpakoilu kasvattaa virkamieskuntaa kuin syöpä solujaan. Suomessa riittää virkamieskuntaa kansan elätettäväksi enemmän kuin muissa EU-maissa, ja se kasvaa kuin syöpä.
 
Kansalaiset pannaan repimään jokapäiväisen leipänsä kynnet verillä. Virkamies ei ole köyhä eikä kipeä. Palkka juoksee pankkitilille varmasti kuin amen kirkossa. Työpäivä on kiireetön. Varamiehiä riittää. Työpaikkaterveydenhoito toimii vimosen päälle. Sairaslomaakin tulee aina kun siltä tuntuu. Lomat toteutuvat täysimääräisinä jetsulleen. Ja jos kellokortin leimaamista viivyttelee sopivasti, lomapäiviä kertyy lisää vallan ylellisesti.
 
JÄRJESTÖSYÖPÄ on toinen suomalaista yhteiskuntaa jäytävä syöpä. Esimerkiksi vammaisjärjestöjä on viidakollinen: aikuisvammaisille, eläkeläisvammaisille, nuorisovammaisille, lapsivammaisille, eri lajin invalideille, onnettomuuslajeittain vammautuneille, eri lajin aistivammaisille ja monivammaisille. Samaan nippuun kuuluvat Pelastakaa Lapset ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry, Punainen Risti ry. Pienempiäkin yrittäjiä on kuin tähiä taivaalla. Toimitaloa, toimitiloja, järjestöpäällikköä ja järjestösihteeriä ja tavallista siihteeriä ja toimitsijaa ja henkilökuntaa riittää. Vain mielikuvitus piirtää rajat. Erilaisten kansalaiskeräysten tuotosta myös apua tarvitseville jää usein murusia. Valtio eli veronmaksajat kustantavat.
 
Yhteiskuntarakenteen monitahoisessa syöpäkurjuudessa on pakko löytää lisätuloja vaikka  neulan silmästä. Kataisen-Urpilaisen päättämättömälle sateenkaarihallitukselle ehdotan tasoaan vastaavaa ratkaisua:
 
SYÖVÄNTORJUNTAA voidaan tehostaa ulkoistamalla! Suomalaisella yhteiskunnalla on sillä saralla vielä paljon myytävää.
 
Ulkoistaminen on päivän sana kansantaloudessa. Englantilaiset ja espanjalaiset ovat ostaneet suurimmat autokatsastusverkkomme. Ruotsalaiset ja jenkit ovat ostaneet yksityisiä terveysasemaverkkojamme. Ruotsalaiset ovat ostaneet pääkaupunkiseudulla lasten päivähoitoverkon. Ja Rautaruukin. Etelä-Korea ja Ranska veivät STX:n. Venäjä osti Helsingin telakan.
 
Yksi arvokas ulkoistettava on Vankeinhoitolaitos! Vankeinhoitolaitos maksaa suomalaisille yli 224 miljoonaa euroa vuodessa. Ulkoistamalla se Venäjälle 100 miljoonalla/vuosi Suomen valtio säästäisi heti yli 124 miljoonaa euroa vuodessa. Rikollisuuskin vähenisi tuntuvasti. Pelotevaikutuksen seurauksena säästyisi valtiolta lisäksi satojen miljoonien eurojen edestä rikosten aiheuttamia kustannuksia. Samalla vankeinhoitovirkamiehistön vähennys torjuisi virkamiessyöpää.
 
On muitakin ratkaisuja.
 
"Kyllä kansalla on rahaa!" PDF Tulosta Sähköposti
04.02.2014 09:18
Sen opetti Helsingin valtuustossa SDP:n ykköspoliitikko. Vastustin Vuosaaren satamasta esitettyä 600 Mmk:n kustannusarviota. Yli 1000 Mmk vähintään, väitti satamia suunnitteleva koulukaverini. ”Mitä sinä rutiset”, moitti SDP-kaverini.
 
Nyt Vuosaaren sataman hinta lähentelee 2000 miljoonaa euroa! Siinä pähkinänkuoressa koko Suomen punavihreän talouspolitiikan lähtökohta.
 
Suomessa ollaan kaksinkertaistamassa valtiontukia pääosin ulkomaiselle tuulivoimalle
200 M€:oon/vuosi. Kotimainen biokaasu-, hake- ja puuvoimalat saavat 2 – 2,4 M€. Ympäristöministeriö rajaa tuulivoimalan meluetäisyydeksi 500-700 m. STM vaatii 2000 m. Jne.
 
Ruotsissa tuulivoimayhtiö Arisen miljardisijoittajat ovat menettäneet 60€ jokaisesta sijoitetusta 100€:sta. Saksassa tuulivoimayhtiö Prokonian 1,4 miljardin euron sijoittajat uhkaavat saada enää 3% korkoa luvatun 6-8%:n sijaan. Prokoniaa, joka toimii myös Suomessa, uhkaa konkurssi.

Raidetien rakentaminen maksaa 10-20 kertaa enemmän kun kadun ja tien rakentaminen kumipyöräliikenteelle. Samalla se pakottaa koko yhdyskuntarakenteen pitkin raideliikennettä. Bussilinjan voi muuttaa yli yön.
 
Liikenne raiteilla, sekä ratikka- että junaliikenne, maksaa 10-20 kertaa enemmän ja on järkyttävästi tehottomampaa kuin nykyaikainen bussiliikenne.
 
Ratikkalinjan perustaminen katuverkkoon maksaa 30 kertaa enemmän kuin bussilinja. Ratikkaliikenne katuverkossa maksaa saman kuin 5-6 samanmittaista bussilinjaa. Kustannukset/vuosi/istumapaikka: ratikka 25% kalliimpi kuin bussi ja 400% kalliimpi kuin BRT (Bus Rapid Transport). (Lähde:WSP)
 
Ruotsissa: bussi 12 m, 2,1 Mkr; tuplanivelbussi 24 m, 4,7 Mkr; ratikka 30 m, 20-25 Mkr. Vuosikulut/km: bussi 28,18 kr, ratikka 73,72 kr. Vuosikulut/istumapaikka: bussi 0,68 kr, ratikka 1,04 kr. (WSP)
 
BRT-bussi/ratikka: pääomakustannus ratikka 64% kalliimpi; yksikköhinta ratikka 70% kalliimpi; hinta/istuinpaikka ratikka 41% kalliimpi; käyttökustannukset/vuosi ratikka 90% kalliimpi; perustamiskustannukset ratikka 60-70% kalliimpi; kustannus/vuosi/yksikkö ratikka 48% kalliimpi.
 
Ratikkahuuma: Helsinki haluaa lisää uusia ratikkaverkkoja korvaamaan bussiliikenteen. Asiantuntijat varoittavat, tulee niin paljon ratikoita että eivät enää mahdu keskustaan. Tampere ja Turku suunnittelevat ratikoiden palauttamista kaupunkeihinsa!
 
Metrohuuma: Helsinki rakentaa metrolleen jatketta länsireunalta länteen, Länsimetroa. Rakennettavaksi tulee kaksi 13,9 km:n rinnakkaista tunnelia, joilla 8 asemaa. Kustannukset ovat karanneet täysin sekä esitetystä arviosta että käsistä. Hintalappu lähentelee 2 miljardia euroa. Valmistumisen ajankohtaa ei voida määritellä. Näytelmä on toisinto Vuosaaren satamasta.
 
Pääasia että saadaan alkuun vaikka minkälaisilla kustannuslaskelmilla. Loppuun se on sen jälkeen vietävä. Kyllä kansalla on rahaa!
 
Nastarenkaat pitää jo kieltää PDF Tulosta Sähköposti
03.12.2013 08:59
Nastarenkaat kuluttavat asvalttitiet ja -kadut urille nopeasti. Siitä koituu monenlaisia ylimääräisiä kustannuksia yhteiskunnalle. Tiheät pintakorjaukset maksavat paljon. Korjaukset hankaloittavat liikenteen kulkua. Kulumaurat vaarantavat liikenneturvallisuutta ja aiheuttavat kalliita onnettomuuksia. Nastarenkaiden irrottaman asvalttipölyn on todettu ihmisille syöpää aiheuttavaksi terveysvaaraksi.
 
Näistä syistä nastarenkaiden käyttö on Saksan lisäksi kielletty monessakin Euroopan maassa. Paikallisia kieltoja kaupunkikeskustoissa ja nimetyillä kaduilla on jo naapurimaissammekin.
 
Helsinki on ensimmäisenä Suomessa rohjennut esittää nastarengaskieltoa. Suomelle tyypillisesti virkamiestyöryhmä yrittää keksiä ”pyörää uudestaan” vaikka valmiita malleja on kopioitaviksi ja parannettaviksikin läheltä ja kaukaa. On esitetty veroluontoisen laskun lähettämistä nastarenkailla ajaville autoilijoille. On esitetty korotettuja pysäköintimaksuja nasta-autoilijoille. Homma näyttäisi etenevän yhtä lapsellisena kuin todistelut nastarenkaiden paremmuudesta ja välttämättömyydestä talviliikenteessä. Suurimpina idiootteina esiintyvät jälleen pilkunnussija-insinöörit ja eräät rengastestaajat.
 
MALLIA 1960-LUVUN SIRKUKSESTA
50 vuotta sitten nousi tehokkain jarrutustapa kiivaaksi keskustelun aiheeksi.  Olin Viikkosanomat -lehden moottoritoimittajana ottanut mallia kilpa-autoilusta. Kunnon polkaisu, että jarrut menevät lukkoon, salamana jarrujalan millin kevitys ja siitä ”varvastuntumalla hakemaan tehokkainta hidastuvuutta.
 
Siitä nousi mellakka. Insinöörijärjestöt hyökkäsivät kimppuun todistellen lepokitkoilla ja kitkakertoimilla sun muilla, kuinka Bremer oli täysin pielessä ja että tehokkain jarrutus saavutetaan juuri karvaa ennen kuin pyörät menevät lukkoon. Ei auttanut ihmettely, että mistä kuljettaja tietää, mikä on ”juuri karvaa ennen kuin pyörät menevät lukkoon”. Syntyi erilaisia koulukuntia. Liikenneturvallisuusviranomaiset vannoivat milloin ”pumppausjarrutuksen”, milloin ”höyhenjarrutuksen”, milloin ”kytkin pohjaan jarrutuksen” nimeen.
 
Nastarenkaiden paremmuutta, välttämättömyyttäkin on pitkään todisteltu 1960-luvun  jarrutusirvailun ”insinööritieteellä”.
 
VTT:n ja autolehtien ”insinööritestaajat” todistelevat kuinka vetisellä jääpinnalla nastarenkaat pysäyttävät auton kitkarenkaita lyhyemmällä jarrutusmatkalla. Se saa jopa liikenneministeriön kansliapäällikön suosittelemaan nastarenkaita ”meidän vaikeilla talvikeleillä”. (Tiedä pitääkö itkeä vai nauraa: raskas liikenne ”monsterirekkoja” myöten ajavat meillä vain 1,6 mm:n urasyvyyksillä ja  paripyörien kakkospyörissä jopa täysin sileillä eli henkilöautojen kesärenkaitakin huonommilla renkailla!) Julkinen keskustelu on juuttunut 1960-luvun jarrutuspelleilyn tasolle.
 
Nastarenkaiden paremmuutta yhdessä erikoisolosuhteessa pitää jo osata panna oikeaan arvoonsa talviliikenteessä. Kitkarenkaiden valtavan kehityksen seurauksena ero on tänään käytännössä merkityksetön. Jo 1960-luvulla todettiin, että täysin kuvioton, sileä raspattu rengas oli jääratakilpailuissa ylivoimainen talvirenkaisiin verrattuina. Siitä lähtien kumiseos- ja pintakuvion ”saippaus” eli lammellointitekniikka ovat vieneet kitkarenkaan ominaisuudet jättiharppauksin eteenpäin. 
 
Monessa tilanteessa kitkarengas voittaa nastarenkaan selvästi. Kitkarengas on kumiseoksensa joustavuuden ansiosta lumessa selkeästi parempi kuin nastarengas. Kitkarenkaiden ohjattavuus paljaalle asvaltilla on parempi kuin nastarenkaiden. Paljaalla pinnalla maksimiin nastoitettu rengas luistaa täysjarrutuksessa nastojen varassa pitemmälle kuin kitkarengas. Jo yhden talven jälkeen, varsinkin Etelä-Suomen paljailla teillä, nastarenkaiden suorituskyky on heikentynyt huomattavasti. Nastarenkailla kuten kitkoillakin renkaat ajetaan pääsääntöisesti loppuun. Kuluminen virheineen ja kumin kuivuminen tekevät puheet nastarenkaiden paremmuudesta täysin turhiksi. Kitkarenkaat tarjoavat kaikissa olosuhteissa pehmeämmän ja vakaamman kyydin kuin nastarenkaat.

Se paljon puhuttu jääpintakelikin esiintyy tieliikenteessä hyvin harvoin. Silloin on nastoilla ajavalla kieli keskellä suuta aivan samoin kuin kitkoilla ajavallakin. Silloin ratkaisee kuljettajan arviokyky, ei se onko alla nastat vai kitkat.
 
Vain ajotaidostaan epävarmat autoilijat pitävät vielä nastarenkaita parempina, ”varmuuden vuoksi”. Todellisuudessa ei ole enää mitään järkevää syytä valita nastarenkaat. Joka ei kitkarenkailla pärjää vähintään yhtä hyvin, palauttakoot ajokorttinsa poliisillle.

Aiheesta lisää tästä linkistä.
 
<< Alkuun < Edellinen 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 20 / 27
feed-image Feed Entries

 

Blogissa aiemmin:

Jäikö tärkein näkemättä, Jyri Häkämies? (22.3.2024)
Miksi niin paljon turhaa? (22.2.2024)
2020 – 2024 samoilla renkailla kesät talvet – Nyt jo neljänteen talveen! (22.1.2024)

2023

Soita LVM, Traficom, Väylävirasto... tulee kuka, mitä, häh...? (12.12.2023)
Taksit ilman kuluttajansuojaa (14.11.2023)
Miksi hyväksytään vääriä liikenneympyröitä? (12.10.2023)
Suomalainen ei kiitä! (15.09.2023)
Minne menet, Helsinki? (21.08.2023)
Päästöistä ja saasteista viis – Vihreät lamaannuttavat Helsingin (14.06.2023)
Mikä Helsinkiä riivaa? (15.05.2023)
Petkuta vakuutusyhtiötä ja maksat kaiken itse (26.03.2023)
Terroristit joukossamme (03.03.2023)
Ympärivuotisilla lumihelvettiin (12.12.2023)

2022

MIKSI... (12.12.2022)
HSL – Itkeäkö vai nauraa? (16.10.2022)
Kuljettajapula ajateltava täysin uusiksi (26.10.2022)
Auton ajokortti 17-vuotiaille – Virheillä kuten ennenkin? (29.09.2022)
Onko Suomessa järki pysähtynyt? (25.08.2022)
MIKSI? (14.06.2022)
EU:n tietosuojalaki on kaupan este (03.05.2022)
Suomi – nukkuvien maa (04.04.2022)
Sirkus Töölöntori (01.03.2022)
Suomi pilkkaa veronmaksajia (03.02.2022)

2021

Kyvyttömyydem kukkaset – Tietyömaat (11.11.2021)
Ei kannata yrittää (10.9.2021)
Etanoli – ilmastomuuttajien sokea piste (13.8.2021)
Helsingin (ja muiden kaupunkien) hölmöily näivettää keskustoja (18.6.2021)
Quo vadis, nokian? (20.5.2021)
Manipuloitu LP-raportti on vain jäävuoren huippu (15.4.2021)
Suuri puhallus! (5.3.2021)
Kuskeja ja renkaita (3.1.2021)

2020

Valheellinen liikennepolitiikka – Liikenneturvallisuuden surma (11.12.2020)
Yli kymmenen hyvää syytä rakentaa Vaasa – Umeå linkki, Kvarkentie (19.11.2020)
Mikä hiljensi Harakan? (15.10.2020)
Maantiekuljetukset polvilleen (11.9.2020)
Avuttomuuden ratinkääntäjät (14.8.2020)
Montako henkeä taas uhrataan LVM:n alttarilla (9.3.2020)
Tappavat valot (3.2.2020)

2019

Sähköauto kaatuu vetyautoon! (13.12.2019)
Liikennenäkeminen on monesta kiinni (15.11.2019)
Tervetuloa Tivoli Keskustatunneliin (17.10.2019)
LVM pantava holhoukseen (19.9.2019)
Tunnustan, olen taparikollinen (20.8.2019)
LP:n ylösnousemus (12.6.2019)
Elävä lentohistoria Malmille! (30.4.2019)
Malmin Vihreä miljardihauta (4.4.2019)
Minä ja Mäntyranta – Ei, ei tätä kestä selvinpäin (14.3.2019)
Pääkaupungin kelvoton liikenne (poliisi), osa 2 (31.1.2019)

2018

Pääkaupungin kelvoton liikenne (poliisi) (19.12.2018)
Kultakaivos (20.11.2018)
Nastarenkaat tappavat enemmän kuin pelastavat (25.10.2018)
Jussi Poliisi katselee liikennettä Jussi Poliisi ei ajattele (28.9.2018)
Vihreät kaatuvat liikenteeseen (24.8.2018)
Elää ja antaa elää (26.6.2018)
Hengenvaaralliset talvirenkaat (11.5.2018)
Sähköauton seuraava askel (6.4.2018)
Raidejoke kansan hallintaan (5.3.2018)
Suurten lupausten Raidejoke (30.1.2018)

2017

Kateus maan perii (20.12.2017)
"Vihreä Helsinki" tappaa päästöillä (13.11.2017)
Jakelumullistus (19.10.2017)
HCT-rekoista päätöksiin – Näin ei voi jatkua (20.9.2017)
Sähköauto – ilmastohirviö bensa-autoon verrattuna (31.8.2017)
Tässä ei ole tulevaisuus (20.6.2017)
Näin meitä huiputetaan! (10.5.2017)
Rengasmääräykset hullujen hommaa! (3.4.2017)
Liikenteen huutavin vääryys! (6.3.2017)
Ylinopeus, tilannenopeus ja kohtuuttomat rangaistukset (23.1.2017)

2016

Usko nujertaa faktat vihreässä liikennetekniikassa (1.12.2016)
Niin niin automies että! (31.10.2016)
Silmitöntä tuhlausta – kansa maksaa (3.10.2016)
Antti Vehviläinen, yllytätte väheksymään liikennesääntöjä (24.8.2016)
Helsinki ja Espoo kusettavat (27.6.2016)
VW-moka opiksi kaikille (20.5.2016)
Pääkaupunkiseudun PanamanPaperit (15.4.2016)
Renkaita rengasmeressä (18.3.2016)
Kohtalokkaita virheitä 1. (26.2.2016)
Demokratiakato (20.1.2016)

2015

Hölmöläisten joukkoliikennelait (2.12.2015)
Se mikä ei näy, sitä ei ole (20.10.2015)
Kansa pannaan maksamaan liikenteen miljoonamokat (18.9.2015)
...sillä he eivät tiedä mitä tekevät (21.8.2015)
Voiko tyhmempää sakkia olla (25.6.2015)
Autotehtaan käsi on jo lompakossasi (28.5.2015)
Hölmöläiset liikemiehinä (22.4.2015)
Joukkoliikenteen Vihreä uskonto (19.3.2015)
Aatos Erkko "kaatoi" Sanomia (20.2.2015)
Eljas Erkko "kaatoi" autotuojat (21.1.2015)

2014

Julkinen liikenne, Suomalaisen hulluuden huippu (5.12.2014)
Kumipyöräliikenteen tuska (7.11.2014)
Johtavia erityisasiantuntijoita pilvin pimein (3.10.2014)
Trafi veneilijöille: Vielä me teidätkin opetetaan (26.6.2014)
Kaikkea ne venäläiset keksii (26.6.2014)
Trafi rokottaa lainvastaisesti, ministeriö hyväksyy (19.6.2014)
Ei voi olla totta (26.5.2014)
Kaiken maailman turvatarkastuksia (25.4.2014)
Helsinki rakkaani, koita kestää (29.3.2014)
Yhteiskunnalla on syöpä (1.3.2014)
"Kyllä kansalla on rahaa!" (27.1.2014)

2013

Nastarenkaat pitää jo kieltää (3.12.2013)
Voitto ei ole voitto (28.10.2013)
Puna-vihersokeus on paha ongelma (25.9.2013)
Liikennekieli (29.8.2013)
Pelko on avain valtaan (17.6.2013)
Peilistä lukemisen taito (20.5.2013)
Älä usko kataisen hallitusta (19.4.2013)
Logiikan puutteesta (25.3.2013)
Liikennetantta-mafia on kansallinen katastrofi (26.2.2013)
Ymmärtävätkö koskaan? (29.1.2013)

2012

Suomen salainen ase: Joulupukki! (5.12.2012)
Vihreä valta on kultaakin kalliimpaa (31.10.2012)
Suojatie ei ole suojatie! (1.10.2012)
Sokaiseva ylinopeushysteria (4.9.2012)
Vihreiden Waterloo (20.6.2012)
Kerjäläisarmeija (29.5.2012)
Onko Päivi Räsänen sokea? (26.4.2012)
Liikenneturvallisuusnäpertelijät (30.3.2012)
Liikenneturvallisuuden rahanreikä (27.2.2012)
Virkamiesvalta selättää kansanvallan (30.1.2012)
Liikenneturvallisuusongelma no.1: Kyvyttömät johtajat (5.12.2012)
Psykoottiset (3.11.2012)
Edesvastuuton vasemmistoliitto (4.10.2012)

2011

Trafi kuristaa suomalaisia (29.8.2011)
Tehtävänä ruikuttaa? (22.6.2011)
On lehtiä ja lehtiä (30.5.2011)
Epämiellyttävä ilmiö (3.5.2011)
Siunattu hulluus (29.3.2011)
Muotoilun sokea piste (2.3.2011)
On sulla poka pimiät jutut (31.1.2011)

2010

Naisistuminen (1.12.2010)
VR, näköalattomuuden huippu (19.11.2010)
Kelvoton liikenneministeri on erotettava! (11.10.2010)
Taas autoilijaa kusetetaan (15.9.2010)
© Auto, tekniikka ja kuljetus 2011-2012 
B Yhtiöt Oy  |  Nuijamiestentie 5 A 00400 Helsinki  | Puhelin (vaihde) (09) 547 621  |  etunimi.sukunimi@boy.fi