|
03.04.2017 00:00 |
Henkilö- ja pakettiautojen nastarenkaat tekevät asvalttiin tuhoisat urat ja tappavaa asvalttipölyä. Tyypillinen tilanne Helsingissä: Henkilöautokaistalla ajoa ravistavat urat, oikealla raskaan liikenteen kaistalla ei uria.
Kansaa syytetään tie- ja katuliikenteen kuolemista ja loukkaantumisista, jotka johtuvat teiden huonosta kunnosta, asvaltti- ja katupölystä, sopimattomista renkaista.
Kertomatta jää, että ymmärtämättömät poliittiset päättäjät ja valtion vastuulliset viranomaiset ovat usein suurimpia syyllisiä liikennekuolemiin. Tarkastellaanpa.
RENGASMÄÄRÄYKSET: Tähän vuoteen asti isot linja-autot ovat saaneet ajaa talvetkin läpi renkailla joilla urasyvyys vain 1,6 mm. Kuorma- autoilla, raskailla rekoillakin, on saanut laillisesti olla sitäkin huonommat renkaat. Samanarvoisuus ei liikenneturvallisuudessa toteudu. Jos henkilöautoilijoiden renkailla kesällä urasyvyys on alle 1,6 mm, sakotetaan liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Talvirenkaissa henkilöautoilijoilla pitää olla vähintään 3 mm:n urat.
Kymmeniä vuosia jatkuneiden vaatimusten jälkeen eduskunta, liikenneministeriö ja turvallisuudesta vastuussa oleva Trafi suostuivat kiristämään kuorma- ja linja-autojen talvirengasvaatimuksia eli vetopyöriin 5 mm:n ja muille akseleille 3 mm:n urat. SE ON VIELÄKIN PUOLITOTUUS JA TIEMIINA! Vieläkään ei lainsäätäjä vaadi Suomessa kunnon lumihiutale-merkittyjä talvirenkaita vetopyöriin kuten Ruotsissa saati 5 mm urasyvyyttä ja lumihiutale-merkittyjä ympäriinsä perävaunuja myöten kuten Norjassa!
NASTARENKAAT: Pää- ja valtatiet urautuvat ja kuluvat silmin nähden talvikaudella. Pyöräurien leveys ja raideleveys täsmäävät henkilö- ja pakettiautoihin. Kuorma- ja linja-autojen yksikkörenkaat ja paripyörät eivät niihin sovi. Rapautuneen tieverkkomme korjausvelka on nyt jo 2,5 miljardia euroa! Lama-Suomen hallituksen oli pakko myöntää ylimääräiset 325 miljoonaa euroa pää- ja valtateiden tekohengitykseen. Alempi tieverkko on samalla romuttumisen partaalla. Nastarenkaiden takia!
Nastarenkaat ovat pääsyyllisiä sekä teiden kelvottomaan kuntoon että asvalttipölyyn - molemmat suomalaisten massatappajia!
Nastarenkaat ovat suomalainen keksintö: Kelhun, Vallu Anderssonin, Tikan ja Kometan kehittämiä, suomalaisen rallilegendan synnyttäjiä 60-luvun alun Monte Carlon Ralleista.
Nastarenkaan suorituskyky on kuitenkin tänään kaukana siitä, mitä se oli. Vuosien varrella nastojen painoa, pistovoimaa ja lukumäärää on vähennetty dramaattisesti. Lisäksi nastarenkaan pito kärsii nykymuodista, kulutuspinnan ylileveydestä, joka on saanut viranomaisten ymmärtämättömän hyväksynnän. Mitä leveämpi pinta, sitä pienempi lumi/loska/vesipinnan läpäisykyky, sitä piernempi paino per cm2 tien pintaan, ja sitä herkemmin lumi- ja loskaliirtoa. Ja mitä kireämpi pakkanen, sitä enemmän nastarengas kärsii kumiseoksensa keinokumimäärästä. Keinokumi kovettuu ja menettää kimmoisuuttaan pakkasen kiristyessä.
KITKARENGAS, nastaton vaihtoehto, tuli 70-luvulla. Se on kehittynyt jättiaskelin pintakuvion, saippauksen ja kumiseoksen osalta. Talven noin 20 erilaisen kelin kohdalla se häviää nastarenkaalle enää yhdellä ainoalla: kun nollakelillä tiellä on kirkas, puhdas jääpinta ja sen päällä niin ohut vesikelmu, että nastakuvio jaksaa painaa nastat veden läpi jäähän saakka. Pakkasella kitkarenkaan luonnonkumi säilyttää kimmoisuutensa ja pitonsa tienpinnasta, lumesta, polanteesta ja yhä nahkeammaksi käyvästä jääpinnasta paremmin kuin nyky-nastarengas.
SUOMALAINEN ei vain hevin usko kehitykseen.
Suomalainen hyväksyi viimeisenä muovisuksen, lasikuitusauvat, luistelutyylin, V-tyylin... Eikä suomalainen autoilija vieläkään usko muuhun kuin nastarenkaisiin. Ei uskalla edes kokeilla, vaikka kehitys jo ajaa nastarenkaan paremmuuden ohi. Eikä usko vastuullinen viranomainen: ei liikenteen turvallisuusvirasto Trafi, ei Liikennevirasto eikä liikenneministeriö. Eduskunnasta puhumattakaan.
Vain 15% suomalaisista autoilijoista käyttää kitkarenkaita. 85% ajaa nastarenkailla. Helsinkiläisistä autoilijoista vain 24% ajaa kitkarenkailla. 86% survoo nastoilla lumettomia katuja läpi talven. Helsingissä vain toivotaan, että vuoteen 2025 mennessä kitkarenkaita käyttäisi 50% eli saman minkä Norjassa jo 1990-luvulla ja Ruotsinkin kaupungeissa. Jopa 40% helsinkiläisistä kärsii katupölystä. Astmaatikot, keuhkoahtaumasta tai sepelvaltimotaudista kärsivät, ikäihmiset, maksavat jopa hengellään.
Nastarenkaille suunnitellaan kieltoa määrätyillä kaduilla kuten eräissä kaupungeissa Ruotsissa, tai Helsingissä kantakaupungissa, tai katutulleja kuten Norjassa, tai nastaveroa, tai verohelpotusta kitkarenkaille. Suunnitellaan ja ihmetellään.
MUNATON on myös uuden tieliikennelain talvirengasesitys. Se jatkaisi talvirengasrengaspakkoa kuukaudella molempiin suuntiin eli marraskuun alusta maaliskuun loppuun ”mikäli keli sitä vaatii”! Autoilija saisi kaiken aikaa itse päättää vaatiiko keli kesä- vai talvirenkaita. MUTTA: liikenteenvalvoja eli tavallisesti poliisi päättäisi sitten tien päällä, onko autoilija osannut valita ”oikeat” renkaat. Mielestään ”vääristä” renkaista autoilijalle koituisi liikennevirhemaksu eli sakko. Voiko tulkinnanvaraisempaa olla?
SIETÄISI myös rengastestejä suorittavan autolehdistön, autokoulujen, Autoliiton ja muiden mielipidevaikuttajien miettiä perinteistä mantraa tarkemmin, missä kehitys kulkee kokonaisuuden kannalta.
Tulipa sitten taas tultua Lappeenrannasta Helsinkiin ”talvirengaskaudella” +4 lämpöastella kuivia puhtaita asvalttipääteitä pitkin. Ja autojonoista neljä kipakkaa nastaniskua kilahtaen tuulilasiin. Kolmesta jäi jäljet. Näitä tuulilasien murskaajiahan on luvassa aina toukokuuhun saakka, ja uudestaan lokakuusta vanhojen nastarenkaiden hylkäämiseen asti.
Kohta pitää taas vaihtaa kesärenkaat alle. Niiden kovuus ja jyrisevä meno on aina samanlainen shokki pehmeiden, äänettömien ja mukavien kitkarenkaiden jälkeen. Kitkoja jää kaipaamaan kesälläkin! Ja tieviranomaisten järkiintymistä rengasasioissa.
|
|
06.03.2017 00:00 |
Tuoko edes duunariministeri oikeutta autoiluduunareille?
Omistan tämän aiheen työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmille. Mitä tekee duunariministeri kuljetusduunareille? Kääntääkö selkänsä kuten herrahissin edeltäjät?
”Suomessa ei niin paljon jaksa vanhaa mummoa potkia, että saisi yhtä paljon sakkoa kuin pienestä ylinopeudesta”!
Näin Oulun poliisimestari, kansanedustaja Kari Myllyniemi (kepu) luonnehti esimerkein Eduskunnan puhujapöntöstä Suomen vinoutunutta ylinopeuspolitiikkaa vuosisadan vaihteessa.
17 vuotta on kulunut. Mikään ei ole muuttunut. Vuodesta 2003 kuusi naispuolista liikenneministeriä perä jälkeen ei ole ollut tietävinään Suomen ihmisoikeuksia ja länsimaisia oikeusperiaatteita loukkaavasta käytännöstä. Seitsemäs rivissä, Anne Berner, jatkaa tukka putkella omaa yksisilmäistä rataansa.
30 vuotta on Saksan tyyppistä liikennerikkeiden virhepistejärjestelmää peräänkuulutettu Suomeen. Myös Merja Kyllönen teki kansanedustajana asiasta kirjallisen kysymyksen Eduskunnan puhemiehelle. Vastauksessa Liikenneministeriöstä suoraan valehdeltiin vastaavan virkamiehen, Anna-Liisa Tarvaisen (nyt Liikenneturvan toimitusjohtaja) kynällä, että Suomessa jo on virhepistejärjestelmä. Myös ministeriön liikenneneuvos Kimmo Kiiski on väittänyt samaa. Vaatimuksista huolimatta on jäänyt näyttämättä missä ja minkälainen se on. Eikä Merja Kyllönenkään liikenneministerinä enää välittänyt koko asiasta. Valehteli ministerinä talon tapaan vain muuta julkisuuteen.
SAKSASSA liikennerikkeiden virhepistejärjestelmä perustettiin jo 1972. Sillä pisteytettiin liikennerikkeet niiden liikenneturvallisuudelle aiheutetun vaaran mukaan. Se on ollut mallina Ranskan ja monen muun maan vastaaville järjestelmille.
Saksan virhepistejärjestelmä uudistui 1.5.2014. Entinen 18 pisteen järjestelmä kavennettiin 8 pisteeseen. Sen mukaan vähäiseksi katsotusta liikennevaaran aiheuttamisesta, josta sakko on enintään 60 euroa, seuraa 1 pisteen kirjaus henkilökohtaiseen pistetiliin. 2 pistettä kertyy hyvin vakavasta liikennerikkomuksesta, joka kuitenkaan ei johda ajokortin hyllyttämiseen. 3 pisteen rikkomus johtaa kortin hyllytykseen ja vankeustuomioon. Pisteille on määrätty oma, monivuotinen vanhenemisaika. Jokainen ajokortin haltija voi netissä tai muulla tavalla aina tarkistaa oman pistekertymänsä.
HUOM! Saksassa autoilijalle kertyy ajokorttiin vaikuttavia virhepisteitä myös jalankulkijana ja pyöräilijänä tehdyistä liikennerikkomuksista!
Jo 4-5 pistettä tuottavat erikseen lunastettavan varoituskirjeen viranomaiselta. Vapaaehtoisella osallistumisella liikenneturvallisuusseminaariin voi poistaa yhden pisteen kerran kahdessa vuodessa.
6-7 pistettä tuottavat erikseen lunastettavan viranomaishuomautuksen, joka edellyttää osallistumista pakolliseen liikenneturvaseminaariin. Se ei riitä poistamaan pistettä saldosta.
18 pisteen saavuttaminen hyllyttää ajokortin vähintään puoleksi vuodeksi. Ajokortti palautetaan vasta, kun synnintekijä voi todistaa soveltuvuutensa tieliikenteeseen. Se edellyttää mm. lääketieteellis-psykologista tarkastusta.
TYYPILLISIÄ yhden pisteen liikennerikkomuksia ovat 36:sta luetellusta mm. nopeusrajoituksen ylittäminen enemmällä kuin 21 km/t; etuajo-oikeuden loukkaaminen; yli 80 km/t nopeudessa ajonopeudesta alle 50% metreinä mitatun välimatkan pitäminen edellä ajavaan; poliisin pysähtymiskiellon laiminlyöminen; suuntavilkun käyttämättä jättäminen; jalankulkijan turvallisuuden vaarantaminen jalankulkutiellä; kuorma-auto- ja yhdistelmämittojen noudattamatta jättäminen; sääntöjen vastaisten renkaiden käyttäminen; tavaransidonnan laiminlyöminen; ymv.
Kahden pisteen virheitä ovat 17 luetellusta mm. ruumiinvamman tai kuoleman tuottamus liikenteessä; rekisteritunnusten väärinkäyttö; avunantovelvollisuuden laiminlyöminen; luvaton poistuminen onnettomuuspaikalta; ohituskiellon noudattamatta jättäminen; 0,5 promillen ylittävä rattijuopumus; huumeiden alaisena ajaminen; nopeusrajoituksen ylittäminen enemmällä kuin 31 km/t taajamissa tai 41 – 70 km/t taajamien ulkopuolella; punaisen liikennevalon huomiotta jättäminen yli 1 sekunnin viiveellä; ymv.
Kolmen pisteen virheitä ovat 11 luetellusta mm. ruumiinvamman tai kuoleman tuottaminen liikenteessä; avunannon laiminlyöminen; luvaton poistuminen onnettomuuspaikalta; turvallisuuden törkeä vaarantaminen kaupunkiliikenteessä; ajokiellon rikkominen tai sen edistäminen tai mahdollistaminen; rattijuopumuksen alaisena aiheutettu aineellinen vahinko; ajaminen yli 1,1 promillen verenalkoholilla; rekisteritunnusten väärinkäyttö; ymv.
Saksan virhepistejärjestelmään kuuluu pitkä rivi erillisehtoja ja täsmennyksiä yllä olevaan periaateluetteloon.
RANSKASSA ja Luxemburgissa virhepistejärjestelmä alkaa 12 pisteestä, nuorilla vain 6 pisteestä. Liikennerikkomukset vähentävät rikkeen vakavuuden mukaan pistesaldoa kunnes 0-saldo hyllyttää ajokortin. Nuorilla virheetön ajo korottaa saldoa kahdella pisteellä joka vuosi 12:een saakka.
SUOMESSA jo 8 km/t ylinopeus antaa periaatteessa ”virhepisteen” täysin riippumatta siitä, onko sillä aiheutettu minkäänlaista vaaraa liikenneturvallisuudelle. Sitä ei huomioida mitenkään. Kolmesta moisesta ylinopeuspisteestä 12 kuukauden aikana tai, mikä vielä pahempi, neljästä täysin vaarattomasta ylinopeudesta 24 kk:ssa seuraa jokaisesta kohtuuton sakkorangaistus ja ajokortin hyllytys.
Ammattikuljettajille Suomen ylinopeushysteria - muuksi sitä ei voi nimittää kansainvälisellä mittapuulla – on täysin tuhoisa. 150 000 km/vuosi tavallisella ajosuoritteella ammattikuljettajamme ovat yli 10 kertaa suuremmassa vaarassa syyllistyä tahattomasti ylinopeusrikkomukseen, kuin muut, vaikka eivät aiheuta minkäänlaista varaa liikenneturvallisuudelle. Siitä ammattikuljettajalle seuraa kaavan mukaan kortin hyllytyksen myötä töiden ja toimeentulon menetys usein epämääräiseksi ajaksi, yrittäjänä hänen syyttömille työntekijöilleen saattaa koitua sama rangaistus liikenneluvan hyllytyksestä, syyttömät perheet joutuvat kärsimään toimeentulon menetyksestä – ja kun lopulta ajo-oikeus ja liikennelupa palautetaan, kaikilla voi olla edessä pysyvä työttömyys. Kilpailijat ovat vallanneet työt hyllytyksen aikana.
Eikä edes ammattikuljettajien ammattiliitto AKT välitä maan hallituksesta, ministereistä, viranomaisista puhumattakaan.
TÄMÄ ON TÄYDELLISTÄ SIKAILUA JA OIKEUSMURHAA, JOKA SUOMESSA JATKUU VUODESTA TOISEEN KENENKÄÄN VÄLITTÄMÄTTÄ!
HYI OLKOON, SUOMI!
|
|
23.01.2017 00:00 |
|
Kirjallinen kysymys 1632 Suomen hallitukselle
”Liukas keli suisti auton ojaan” on vitsi, jolle nauretaan. Liukas keli ei suista autoa ojaan. Auton ajaja, joka ei hallitse autoaan vallitsevissa olosuhteissa, on se, joka suistaa auton ojaan.
Samanlainen vitsi on peräti poliisijohtaja Markku Väinölän suusta kuultu väite, että ylinopeus aiheuttaa liikenneonnettomuuksia. Ylinopeus on todellisuudessa tekninen termi, joka kuvaa määrätyn nopeusrajoituksen ylittävää nopeutta. Väärä tilannenopeus on se, joka aiheuttaa liikenneonnettomuuksia yhtä lailla sekä vallitsevaa nopeusrajoitusta ylittävillä kuin myös sitä alittavilla nopeuksilla!
Liikennettä valvovan poliisin pitäisi ymmärtää ammattiinsa kuuluvien peruskäsitteiden, ylinopeus ja tilannenopeus, ero.
Ylinopeudesta langetettu rangaistus tulisi aina mitoittaa sen aiheuttaman vaaran mukaan.
Taksiautoilijaa A rangaistiin 24 kk:n aikana neljästä vähäisestä ylinopeudesta. A:lle langetettiin samasta asiasta viisi rangaistusta. 1) 52 päiväsakkoa. 2) Hänen ajokorttinsa hyllytettiin kahdeksi viikoksi. Hänen ylinopeuksiensa aiheuttamaa vaaraa ei tavan mukaan arvioitu lainkaan, vaan ajokortti hyllytettiin sisäasiainministeriön kaavamaisella ajokielto-ohjeella nro 12/01 J/95.
3) Seurauksena A, joka on elättänyt perhettään taksiautoilijana 25 vuotta ajaen keskimäärin yli 100 000 km vuodessa, jäi työttömäksi. Koska A on ns. taksiliikenteestä vastaava, hänen ajokorttinsa hyllytys merkitsi myös 4) taksiliitteen voimassaolon loppumista, A:n taksiauto ei voinut toimia ns. taksirenginkään ajamana. Myös hänen vaimonsa oli tapahtuma-aikana työttömänä, jopa ilman toimeentulotukea. 5) Näin A:lle annettu rangaistus rankaisi myös täysin syyttömiä, kun hänen perheeltään otettiin ainoa toimeentulon tekijä.
Eihän tällä tavalla rangaista ns. sosiaalisesti työrajoitteisia, yhteiskunnan varoja kuluttavia rikollisiakaan!
Taksiautoilija H on ajanut 19 vuotta keskimäärin 100 000 km vuodessa Helsingin liikenteessä ilman kolaria. Sitten, pitkän työvuoron päätteeksi, hän erehtyi ajamaan päin punaisia ja kolaroi risteyksessä. Taksin matkustajalle tuli pintahaava otsaan. Vastapuolelle ei peltivahinkoa kummempaa.
Poliisi hyllytti H:n ajokortin ”toistaiseksi”, epämääräiseksi ajaksi. Taksiauto jäi seisomaan, taksimies työttömäksi, perhe ilman elättäjää - ilman aavistustakaan ”tuomion” pituudesta.
Hyllytys tapahtui 29.11.1998. Tämän kirjoittamiseen mennessä, 3.2.1999, taksiautoilija H ei ole saanut lopullista tietoa poliisin mielivaltaisesti langettaman rangaistuksen pituudesta. Hänen ajokorttinsa on ja näyttää pysyvän hyllyllä.
Eihän näin käsitellä suurrikollisiakaan!
Autoilija B ajoi reilua ylinopeutta Tuusulan moottoritiellä erittäin hyvien keli- ja näkyvyysolosuhteiden vallitessa tyhjällä tiellä ilman muuta liikennettä. Poliisi hyllytti hänen ajokorttinsa oikeuskäsittelyä odottamaan. Viisi kuukautta odotettuaan, työttömänä ja rahattomana, B sai asiansa oikeuteen. Se katsoi hänen rikkomuksensa yhden kuukauden ajokiellon arvoiseksi. Kaikkiaan B ja hänen perheensä joutuivat kärsimään puolen vuoden työttömyydestä liikennerikkomuksen vuoksi, jossa ei millään tavalla edes yritetty arvioida B:n aiheuttamaa todellista liikennevaaraa.
Näinhän ei rangaista edes raiskaajia, pahoinpitelijöitä ja varkaita!
Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Pitääkö Hallitus autoilijoille ilman oikeuskäsittelyä poliisin toimesta langetettuja rangaistuksia kohtuullisina ja aiheutettuun todelliseen liikennevaaraan nähden oikeudenmukaisina verrattuina muunlaisista rikoksista tuomittujen rangaistuksiin, ja mitä Hallitus aikoo tehdä ylinopeuskäsitteen korjaamiseksi liikennevaliokunnan määritystä vastaavaksi ja rangaistusten mitoittamiseksi ylinopeuden aiheuttamaa todellista liikennevaaraa vastaavaksi?
Helsingissä 3. päivänä helmikuuta 1999
Klaus Bremer
18 VUOTTA myöhemmin, 2017, mikään ei ole muuttunut. Tuhansia ammattiautoilijoita – ja samalla myös heidän työnantajiaan, kuljetusyrittäjiä – on rangaistu nelin-viisinkertaisesti rikkeestä, josta tavallinen yksityisautoilija säilyttä työnsä, perhe elättäjänsä. Useissa tapauksissa rangaistukset johtivat - ja johtavat edelleen - pysyvään työttömyyteen vielä ajokortin palauttamisen jälkeen.
Epäkohdasta on kirjoitettu palstakilometrejä, mutta kansamme edustajat, eduskunta, maan hallitus, asianomaiset ministerit ministeriöineen, virkamiehineen viis´ välittävät.
2010-14 kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa kuoli 1 007 henkilöä. Autoissa joilla ylinopeutta 1 km/t tai enemmän kuoli vain 64! Muista syistä kuoli 933.
”Nopeusrajoitukset eivät perustu tieteeseen”, sanoo 14 vuotta liikenneonnettomuustutkinnassa mukana ollut Suomen ainoa liikennelääketieteen professori Timo Tervo! ”Nopeusrajoitusmerkki ei tarkoita, että sitä alhaisemmat nopeudet olisivat turvallisia ja heti sen yläpuolella vaarallisia. Eivät ihmiset ajaessaan aina tiedä mikä nopeusrajoitus kulloinkin on voimassa. Se rasittaa autolla ajamista. Koko ajan lisääntyy nopeussakkojen määrä. Siitä tulee paniikki”, Tervo määrittelee.
- Mieletön määrä viattomia ihmisiä maksaa ylinopeussakkoja, vaikka valtaosa kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista ei ajeta ylinopeudella, Timo Tervo toteaa.
Selvin päin ylinopeudella ajanut tavallinen autoilija on 2010-14 tilastojen mukaan harvoin ollut syyllinen kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen. Kannattaako massiivista taloudellista resurssia, ylinopeusjahtia, kohdistaa vain tähän riskiin?
- Automaattivalvonta on suoraan 90-luvun puolivälistä. Se on huonoa, alkeellista, ja kehittäminen on laiminlyöty. Ja tätä nykyjärjestelmää puolustetaan, liikenneprofessori Timo Tervo sanoo.
ENTÄ MITÄ vastasikaan aikanaan hallitusta edustanut liikenneministeri Jan-Erik Enestam kirjalliseen kysymykseeni.
”Poliisin toimesta tapahtuvat ajokieltoon määräämiset perustuvat tieliikennelakiin. Liikenneturvallisuuden kannalta ajokielto on turvaamistoimenpide, jota ei voida verrata muunlaisista rikoksista tuomittujen rangaistuksiin... jne., jne.”
Täyttä tyhjien sanojen pyörittelyä ja vastuun väistämistä koko rahan edestä!
Entä mitä sanovat vastuulliset tänään: SOS-hallitus, liikenne- sekä lakivaliokunta, kansamme edustajat eduskunnassa? Entä Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT? Pudottavat lievien ylinopeuksien rangaistusrajaa, jotta valtio tienaisi kansalaisilta entistä pienemmistä vaarattomista erehdyksistä entistä enemmän rahaa!
Saatanan tunarit!
|
|
01.12.2016 00:00 |
|
Donald Trump valehteli silmät päästään vaalikampanjassaan. Vaalipäivään mennessä faktat menettivät voimansa. Ihmiset halusivat uskoa Trumpin valheisiin mieluummin kuin faktoihin. Hänet valittiin USAn presidentiksi.
Ei se ole uutta. Poliittiset aatteet vastaavat uskontoja. Uskotaan mihin halutaan uskoa, faktat eivät paina. Nyt sosiaalinen media, some, on tekemässä sen kaikilla elämän aloilla.
MITÄ PAINAVAMPI polkupyörä, sitä enemmän voimaa, energiaa, vaaditaan polkemiseen. Joka kilo vaatii oman määrän energiaa siirtämään sitä. Citypyöräilijäkin tietää sen.
Siihen ymmärrys loppuu.
Vihreät citypyöräilijät kiistävät faktan, että 70 tonnin liikuttaminen tuhlaa neljä kertaa enemmän energiaa kuin 24 tonnin liikuttaminen. 250 matkustajaa kuljettava raitiovaunu (esimerkiksi Raide-Jokeri, Tampereratikka) painaa 70 tonnia kun 250 matkustajaa kuljettava nivelbussi painaa 24 tonnia.
Neljä kertaa enemmän johtuu siitä, että myös vierintävastus on raitiovaunulla paljon suurempi kuin kumipyörillä – fakta joka johtuu rautapyörien kartio- ja reunarakenteesta ja jonka tutkijat vahvistavat kaikkialla maailmassa.
Vain vihreät citypyöräilijät eivät usko, kiistävät. Kiistaton tosiasia on silti, että raitiovaunu tuhlaa rajusti enemmän energiaa ja syytää ilmoille paljon enemmän ilmastohaitallisia CO2-päästöjä kuin sähköbussit.
Kiistävät sokeasti senkin, että raitiovaunun liikuttaminen aiheuttaa CO2-päästöjä, ilmastonmuutospäästöjä, jopa neljä kertaa enemmän kuin kumipyörillä kulkeva samankokoinen nivelbussi.
EU-tilasto paljastaa, että alle 2 tonnin sähköautot tuottavat CO2-päästöjä keskimäärin 57 g/km laskettuna lähteestä käyttöön. Josta voidaan päätellä, että 24-tonnin sähköbussi tuottaa vastaavasti CO2-päästöjä alle 700 g/km, 35 tonnin raitiovaunut noin 1,2 kiloa/km ja jättimäiset Raide-Jokerit ja Tampereratikat ainakin 2 kiloa/km CO2-päästöjä.
Vain vihreät citypyöräilijät eivät sitä näe, kiistävät.
Lisää siihen, että Helsingin joukkoliikenteen täyttöprosentti on noin 20 ja henkilöautojen vastaavasti 27%, jolloin CO2-päästöt matkustajaa kohti ovat raitiovaunulla vielä suhteettoman paljon suuremmat kuin sähköbussilla.
Raide-Jokerista ja Tampereratikasta puhumattakaan!
VIERINTÄVASTUS on vihreille citypyöräilijöille erityisen vaikea käsite. Eikä taida auttaa laskentakaavakaan: Cr = C0 + C1 v + C2 v2, jossa Cr on dimensioton vierintävastuskerroin, v on nopeus m/s sekä C0, C1 ja C2 ominaisarvoja eri tapauksille.
Ehkä asia kirkastuisi, jos citypyörään asennetaan rautapyörät ja niillä lähdetään sotkemaan asvaltille?
Raitiovaunun kuten junankin kohdalla tilannetta pahentavat kääntyvien pyörien puuttuminen ja rautapyörien ”kulutuspinnan” reuna ja kartioleikkaus, jolla korvataan tasauspyörästön puuttuminen pyöränakseleista. Niinpä rautapyörät vaappuvat sivusuunnassa suorilla, kulkevat hurjalla pistekuormituksella ja kasvattavat vierintävastuksen kaarrevastuksena sitä suuremmaksi mitä jyrkempi on kaarre (esimerkiksi kadunkulmissa). Yksityiskohtainen selvitys on tarjolla googlaamalla esimerkiksi ”Olavi H. Koskinen: Kuljetusmuodot ja energiaratkaisut, fysiikka ja vastuksia”.
KUN SITTEN vihreät citypyöräilijät koko vihreällä tietotaidollaan pannaan johtamaan miljardi-investointeja kansalaisten verorahoilla, tuloksena on esimerkiksi Länsimetro, superskandaali, miljoonaspektaakkeli, pohjaton rahakaivo, kaikkien selitysten äiti. Sitä ovat vuosikausia ohjanneet Vihreiden johdolla SDP:n ja Vasemmistoliiton nuoret kaupunginvaltuutetut Helsingin Kaupungin Liikennelaitoksen, HKL, (johtokunnassa Vihr. 3, SDP 2, Vas. 1, PS 1, Kok. 2) sekä Helsingin Seudun Liikenteen, HSL, (hallitus Kok 5, Vihr. 3, SDP 3, Vas. 1, PS 1, RKP 1), ylimmässä johdossa.
HKL :ssä on vihreä pyöräilypolitiikka vaikuttanut erityisen hallitsevasti totaalikieltäytyjä, Aseistakieltäytyjäliiton järjestösihteeri, Muurinmurtajat-kansalaistottelemattomuusryhmän jäsen, kansalaisaktivisti, Helsingin Polkupyöräilijöiden varapuheenjohtaja ja pyöräilijöiden valtakunnallisen edunvalvontajärjestön perustajiin kuuluva Helsingin valtuuston ja kaupunginhallituksen jäsen, HKL:n johtokunnan puheenjohtaja Otso Kivekäs.
Kivekkään jälkeen HKL:n johtokunnan puheenjohtajaksi vaihtui 2015 Vihreiden kansalaisjärjestöaktiivi, toimittaja Tuomas Rantanen, joka on tullut tunnetuksi epämääräisillä ja asiantuntemattomilla selityksillään HKL:n valvonnan pettämisestä julkisen rahan käytössä Länsimetro-skandaalissa.
HSL :n hallituksen puheenjohtaja, Kokoomuksen Risto Rautava on johtanut Helsingin seudun liikenteen uusiin hintaulottuvuuksiin kilpailemaan EU:n kalleimmasta joukkoliikenteestä ja siinä sivussa Länsimetron miljoonien katoamisista, joita joutunevat korvaamaan myös Länsimetron käytön ulkopuolelle jäävät HSL:n jäsenet kuten Kerava, Sipoo, Kirkkonummi. Sotilasarvoltaan komentaja Rautava tunnetaan paitsi Upseeriliiton varapuheenjohtajana, Malmin lentoaseman tappajana ja rakennusteollisuuden vankkumattomana tukijalkana. Liikenteellinen asiantuntemus on osoittautunut Otso Kivekkään ja Tuomas Rantasen tasoiseksi.
Yritä siinä sitten säästää energiaa, turhia päästöjä ja kansalaisten veromiljardeja. Vain, onhan kansalla rahaa, mistä ottaa liikenne- ja yritysjohtajaharjoitteluun! Onhan!
|
|
31.10.2016 00:00 |
Taksimies on eri mies, sanottiin ennen. Jos joku autoista tietää, se on taksimies!
Kun joudun taksin kyytiin Oulussa, Rovaniemellä, Kuopiossa, Kuusamossa, kyselen talvirenkaista. Kaikilla on nastarenkaat. En ole tavannut yhtään kitkarenkailla ajavaa. “Ei täällä pohjoisessa pärjää ilman nastoja. Katsos, perille on aina päästävä. Täällä on sellaiset kelit. Se on eri asia etelässä”, sanoo jokainen.
Eivät ole kokeilleet kitkarenkaita. Sitä kun ei pohjoisessa muka pärjää ilman nastoja! Eihän etelässä ole enää kunnon talviakaan, puolustautuvat.
Meidän firmalla on pohjoisessa 90-luvulta saakka ollut yhteysauto Oulussa. Ensin Saab 900, vuodesta 2001 Lada Samara, aina kitkarenkailla. Arctic Testien yhteydessä ajoa on syntynyt Kajaani-Oulu linjalta Sallaan, Ivaloon ja Pohjois-Ruotsia ja Norjaa myöten. Kaikilla keleillä kitkarenkailla. Polanteillakin. Ilman vaikeuksia koskaan!
HELSINGISSÄ on toisin. Taksin kaupunkituntemuksesta voisi kirjoittaa vitsikirjan. Ajotaitokin on usein vitsikästä.
Salpausselän eteläpuoli on talvella hankalampi kuin pohjoispuoli. Enimmäkseen ajetaan nolla- asteen molemmin puolin. Lunta tulee ja sulaa, tekee loskaa ja jäätyy peiliksi asvaltille. Ja väliin alijäähtynyttä sadetta jäätämään tuulilasia ja asvalttia.
Etelärannikko, pääkaupunkiseutu, on pahin mereltä vyöryvän kostean, jäätävän takia.
Silti yhä useampi ajaa pehmeästi ja mukavasti kitkoilla talven läpi. Helposti.
Olen ajanut omalla autolla ilman nastoja vuodesta 1982. Nauttien täysillä talven nopeasti vaihtuvista loska-, lumi- ja pakkaspäivistä pehmeillä, mukavilla ja pitävillä kitkarenkailla.
Kun autotestauksessa joutuu usein nastarenkaille, hämmästyy miten ne soutavat ja rapisevat asvaltilla, ovat kovia ja äänekkäitä ja liukastelevat äkkijarrutuksissa. Edustavat mennyttä aikaa.
Lottovoitolta tuntui, kun vaimokin halusi luopua nastarenkaista.
Hän oli läpi elämän uskonut vain nastarenkaisiin. Oli tosin minun autossani ihastellut kitkarenkaiden pehmeää kulkua ja mukavaa menoa. Kun lumisateen jälkeen mökkipihalta pääsin etuvetoisella kuusi vuotta vanhoilla kitkoilla ongelmitta loivaa mäkeä ylös päätielle, mutta vaimon etuvetoinen pari vuotta vanhoilla nastarenkailla piti tuoda peruuttamalla, mieli muuttui. Nyt hän parin talven jälkeen katuu, ettei paljon aikaisemmin vaihtanut kitkarenkaat alle.
KITKOJEN TAIKA on tietysti pintakuviossa, saippauksessa ja kumiseoksen runsaassa luonnonkumissa. Luonnonkumi säilyttää kovallakin pakkasella kimmoisuutensa ja saippaus tarttuu hyvin kovaankin pohjaan, polanteeseen ja jääpintaankin. Lumessa se on ylivoimainen verrattuna koviin nastarenkaisiin, joiden nastatkaan eivät yllä kovaan tienpintaan.
NASTARENKAISSA on vähemmän saippausta ja enemmän keinokumia kuin kitkarenkaissa. Pintakuvio ei “elä”, ei myötää eikä tartu lumipohjaan kuin kitkarengas. Keinokumi kovettuu pakkasella. Oikein kovilla pakkasilla se kovettuu niin, että on kuin ajaisi vaneripaloilla. Ote voi olla ihan hukassa.
Nastarenkaat kuluttavat asvalttitiet urille nolla-ajassa. Samalla repivät ilmoille terveydelle vaarallista asvalttipölyä. Veronmaksajat maksavat kalliisti nastarenkaiden käytöstä ei vain teiden korjauksissa vaan myös terveydellään.
VTT ja autolehdet saavat testeissä nastarenkaat voittajiksi vesikelmun peittävällä kirkkaalla jääpinnalla, murto-osalla talvikeleistä. Kirjoituspöytiensä takaa teoretisoivat virkamiehet liikenneministeriössä ja Liikennevirastossa eivät näe kokonaisuutta, näkevät tunnelinäöllä vain sen yhden olosuhteen jossa nastarengas puolustaa paikkaansa, ja pitävät sitä määräävänä suosituksilleen. Turvaavat oman selkänahkansa kokonaisuuden kustannuksella.
Helsingissä on puhuttu nastarenkaiden kieltämisestä kaupunkiliikenteessä. On puhuttu epärealistisista katutulleista ja sakoista kiellon varmistamiseksi. Haittamaksu uusista nastarenkaista olisi yksinkertainen ratkaisu, joka toimisi koko maassa.
KITKARENKAISSA on suuria eroja johtuen valitusta kumiseoksesta. Manner-Euroopan moottoriteillä ajetaan suurilla nopeuksilla pitkään. Kitka kuumentaa renkaita. Kumiseoksessa pitää olla suuri annos keinokumia, joka kestää kulutusta suurissa nopeuksissa, mutta kovettuu, menettää kimmoisuutensa ja otteensa lumipinnasta pakkasen kiristyessä.
Pohjoismaissa kitkarenkaassa pitää olla suurin annos luonnonkumia, joka elää ja myötää ja säilyttää otteensa tienpintaa kovillakin pakkasilla. Manner-Euroopan moottoriteillä plussa-asteilla kovissa nopeuksissa moottoriteillä luonnonkumi kuluu nopeasti.
En lähde suosittelemaan eri rengasvalmistajien kesärenkaita. Eri valmistajilla on omat tavoitteet hinnan, laadun ja ajo-olosuhteiden kompromissina. Ne tehdään miljoonasarjoissa suurille ostajakunnille. Pitkissä sarjoissa ei kannata tehdä poikkeuksia pienille ostajakunnille. Se tulisi liian kalliiksi.
Kitkarenkaissa uskallan suositella Nokian kotimaista. Ne on tehty pienen valmistajan suurimmalle ostajakunnalle Pohjoismaissa, pohjoismaisiin olosuhteisiin. Niissä on Pohjoismaiden arktisten olojen vaatima suurin annos luonnonkumia kumiseoksessa.
On aika kieltää nastarenkaat Suomessa ja Pohjoismaita myöten!
|
|
Feed Entries