27.02.2012 17:01 |
Tapaturmantorjuntayhdistykseen perustettiin vuonna 1938 liikennejaos Talja viemään liikenneturvallisuus sanomaa kansalle. Talja kampanjoi ja opasti yksinvaltiaan tavoin lauluin ja iskulausein rahaa säästämättä. Se perusteli toimintaansa tyhjänpäiväisillä liikenneturvallisuustutkimuksilla. Rahaa riitti toiminnanjohtajan omiinkin tarkoituksiin. Talja politisoitui. Tunnetut vasemmistolaiset ohjailivat toimintaa. Toimistoajan jälkeen taistolaisnuoret käyttivät Taljan toimistotarvikkeita ja monistuskonetta. Taljan postitus levitti aatetta ympäri maata.
Paha tutkiva journalisti paljasti Taljan paheet. Talja lakkautettiin väärinkäytösten perusteella vuonna 1971.
Taljan työn jatkajaksi perustettiin 22.10.1971 noin 30 järjestön liikenneturvallisuus- ajatusten kattojärjestöksi ”vapaaehtoisen liikenneturvallisuustyön keskusjärjestö” Liikenneturva. Sillä on tänään toimipiste 12 paikkakunnalla Suomessa. Se tukeutuu 55 jäsenjärjestöön kuten Aivovammaliitto, Autojoukkokiltojen Liitto, Moottoripyöräkerho 69:än, Mönkkärit ry, TUL, Terveys ry ja Työsuojelupäälliköt ry. Kaikki vakuutusyhtiöt ovat sen jäseniä kuten myös AL, SKAL, AKT, SML, Rahtarit ja kaikki muut, jotka haluavat näyttää, että liikenneturvallisuus on tärkeä asia.
Paha tutkiva journalisti joutui pian huomaamaan ajautuneensa ojasta allikkoon. Paha jonka hän oli puhkaissut, oli uudessa muodossaan Liikenneturvana tullut edeltäjääkin tyhjänpäiväisemmäksi.
Liikenneturva panee 6,3 miljoonaa euroa vuodessa haisemaan liikenneturvallisuuden ”edistämiseksi”. Se tuhlaa rahansa yhtä mitättömiin ja tavoitteellisiin ”liikenneturvallisuustutkimuksiin” kun Talja aikoinaan.Yhteistä tuntuu olevan ennalta määrätty lopputulos, jota ”tutkimuksella” todistetaan oikeaksi. Tutkimus- ja tiedotustoimintaa hallitsevat viimeisen 10 vuoden aikana vaatimukset promillerajan alentamisesta 0,2:een, ajonopeuksien alentaminen kaikkialla ja handsfree-kiellon todistelu oikeaksi. Talja jätti sentään jälkeensä tusinan verran vahvoja, mieliin painuvia vuotuisia iskulauseita. Liikenneturva ei ole yltänyt siihenkään.
Eduskunnan liikennevaliokunta päätti vuonna 1993 yksimielisesti esittää eduskunnan hyväksyttäväksi kokeilun, että punaisista liikennevaloista saisi pysähtymisen jälkeen kääntyä oikealle. Näinhän on kaikkialla maailmassa. Eduskunnan naisverkosto yli puoluerajojen teki tuolloin läpimurtonsa tyrmäten esityksen perustelulla, että: ”niin, niin, se voi onnistua muualla, mutta Suomessa autoilija ajaa jalankulkijan päälle”! Autoilija on suomineitojen silmissä kaiken pahan alku ja juuri.
Sen jälkeen naisistuminen on jatkanut liikenneturvallisuuden johtoasemien ja määräysvallan valloitusta Suomessa. Sitä ovat voimalla pönkittäneet jo vuodesta 1995 Suomessa valtaa pitäneet naispuoliset liikenneministerit. Liikenne ja viestintäministeriö on tänään täysin naisistunut. Liikenneturvaa johtavat naiset, ja henkilökunta tukee sitä 26 naisella 18 miestä vastaan. Maan liikennepolitiikkaa tulevaisuuteen paaluttava Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta on vahvasti naisjohtoinen, virkamiesvaltainen ja huutavasti vailla jokapäiväisen autoliikenteen arjen osaamista ja ymmärrystä.
Sen siitä sitten saa: yliäidillistä holhousta ja turvamääräyksiä. Mitään ei jätetä autoilijan oman tilannearvion varaan. Aja isi hiljaa, älä puhu kännykkään ilman hands-freetä, käytä aina turvavöitä, alkolukko pakolliseksi kaikkiin autoihin, ajoradat kapeammiksi, älä ajattele ratin takana omilla aivoillasi, äiti tekee kieltoympäristön puolestasi, ajat vain kuin lautapelissä tai ajokorttisi hyllytetään vaikkapa väsymyksestä. Aja isi vielä hiljempaa!
|
30.01.2012 17:06 |
Vantaalainen Raimo Sohkanen sai ensimmäisen liikennelupansa kuusikymmentäluvun puolivälissä. Päivät satunnaisten ajojen varassa mehujarrukalustolla ja yöt taksissa. Taksia päivystettiin kotoa, Leila vaimo päivällä ja Raimo yöllä. Autokaupan vapautuminen toi sitten uusia mahdollisuuksia. Autojen kuljetuksissa oli Sohkasen perheyrityksen sauma.
Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa perheellä oli kaksikin autojen kuljetukseen erikoistunutta yritystä. Autokuljetusten päällirakenteet ja merkittävä osa huolloista tehtiin kotona. Raimo Sohkanen tuskin ajoi enää itse taksikeikkaa, vaikka liikennelupa oli henkilökohtaisesti hänen.
Kaksituhattaluvun alussa Sohkanen täytti 70. Hän oli kovassa kunnossa ja aikoi jatkaa ainakin siihen, että neljäkymmentä vuotta itsenäisenä yrittäjänä tulisi täyteen.
Toisin kävi. Vantaan poliisi pyysi tuomaan taksin liikenneluvan pois. EU:n vanhimman, Suomen vuoden 1952 ajokorttiasetuksen mukaan 70-vuotias liikennöitsijä ei täyttänyt taksin kuljettajalle asetettavia vaatimuksia. Kun ei niitä ollut, ei voinut harjoittaa liikennettäkään, kuului pikkuvirkamiehen tulkinta.
Poliisi-kansanedustaja Erkki Kanerva oli aikanaan ajanut Sohkaselle sekä taksia että kuorma-autoa. Jämpti talo, Sohkanen oli läpirehellinen mies, joka vaivautui tilittämään pennilleen tulonsa viranomaiselle, Kanerva todistaa.
Kanerva yritti vedota poliisikollegoihinsa Vantaalla ja pyysi eduskunnassa liikenneministeri Kimmo Sasilta tulkintaa perustuslaillisen elinkeino-oikeuden ja ajokorttisäännösten väliltä, että 70 täyttänyt Sohkanen voisi jatkaa työuraansa.
Poliisi pysyi kannassaan. Ministerin vastaus oli mitään sanomaton. Niin oli perheen luovuttava elinkeinosta. Osaamista taksiliikenteen jatkamiseen olisi ollut koko perheellä tytärtä myöten. Vasta ostetusta autosta jouduttiin maksamaan verot ja ottamaan yksityiskäyttöön. Sohkaselle vielä jälkeenpäin tulleet mielivaltaisen arvion seuraamukset ovat häpeäksi valtaa pitäville.
***
Kesälahtelainen taksiautoilija Jaakko Uuksulainen aloitti kohta viisikymmentä vuotta sitten. Hän toimi myös Kesälahden kunnanvaltuutettuna 42 vuotta.
Tietoisena siitä, että 70. ikä veisi luvan ajaa taksia, Uuksulainen hankki joukkoliikenneluvan. Lääkäri ei puuttunut hänen kaikki kirjaimet sisältävään ajokorttiinsa. Uuksulainen ajaa yhä mm. koululaisia linja-autolla.
Jos sanomalehti Karjalaista (03.01.2012) on uskominen, Pohjois-Karjalassa viranomaiset näyttäisivät tulkitsevan perustuslaillista elinkeino-oikeutta toisin kuin poliisi ja liikenneministeriö aikanaan. Uuksulaisen Sortavalasta lähtöisin oleva avopuoliso ajaa Uuksulaisen taksia. Haastattelussa Uuksulainen uskoo eduskunnan liikennevaliokunnan ymmärtäneen häntä asiantuntijana, mutta epäilee Taksiliiton näkemyksen sitten kuitenkin kävelevän kokemuksen yli.
***
Suomikaan ei ole oikeudenmukainen, tiedetään. Se että liikenneministeriö ja sen etäispääte AHK (vsta 2010 Trafi) pitivät vuoden 1952 ajokorttiasetuksen, joka määräsi yhdistelmä-, bussi- ja taksi-kortin haltijan yläikärajaksi 70 vuotta, voimassa vuoteen 2010 saakka, on ministeriön virkamiesten anteeksi antamaton välinpitämättömyyden osoitus. Sen räikeyttä lisää tosiasia, että samat virkamiehet olivat jo viisi vuotta aikaisemmin, vuonna 2005, liittäneet Suomen EU:n ajokorttidirektiiviin, joka poisti 70 vuoden yläikärajan. Sadoilta suomalaisilta liikenteenharjoittajilta vietiin turhen takia elinkeino ja perheeltä leipä.
Puhukaa sitten vielä työuran pidentämisestä Suomessa!
Oman mielenkiintoisen lukunsa muodostaa edellä kerrottu Sohkasen/Uuksulaisen tapaus. Kuinka oikeusvaltioksi itseään kehuva Suomi voi selittää sen, että Sohkaselta vietiin elinkeino ja Uuksulainen sai jatkaa samassa tilanteessa! Kelvottomasti toimiva Trafi, ent. AHK, se vain porskuttaa.
|
05.12.2011 17:31 |
On luonnostaan lahjakkaita juoksijoita, ja on lahjattomia. Erikoiskoulutuksella lahjattomat voivat parantaa juoksuaan, mutta hyviksi eivät tule koskaan.
On luonnostaan lahjakkaita taiteilijoita, ja on lahjattomia. Erikoiskursseilla lahjattomat voivat parantaa taitojaan, mutta hyviksi eivät tule koskaan.
Sama koskee kaikkia osaamisen lajeja.
On luontaisia johtajia, ja on lahjattomia. Johtajakoulutuksilla lahjattomat voivat parantaa osaamistaan, mutta hyviksi eivät tule koskaan.
Elinkeinoelämässä ja yritystoiminnassa luontaiset johtajaominaisuudet punnitaan päivittäin. Huipulle valikoituu eritasoisia johtajalahjakkuuksia.
Julkisella sektorilla tilanne on toinen. Puolueen jäsenkirja ja ”oikeat” poliittiset suhteet tasoittavat tietä johtajiksi täysin lahjattomillekin.
Kaupallisista johtajakoulutuksista on tullut miljardibisnes maailmalla. Se todistaa epätoivoa. Ne eivät tee lahjattomista hyviä johtajia. Niillä täytetään muodollisia vaatimuksia. Ne vapauttavat nimittäjät vastuusta, kun ”sopivia” nimitetään johtajiksi.
Sattuu että muodollisesti pätevä johtaja kuitenkin paljastuu vaarallisen lahjattomaksi. Hänet on pakko siirtää. Virkamiesjohtajaakaan ei voi erottaa, jollei hän ole syyllistynyt virkavirheeseen. Kyvyttömyys ei ole virkavirhe. Ratkaisuksi jää tarjota hänelle virkaa, jonka hän itse hyväksyy. On nähty, että hän hyväksyy vain tehtävän, joka antaa viisinkertaisen palkan ja kymmenkertaisesti alaisia.
Tällä tavalla ministeriöiden alaisten valtionyhtiöiden ja virastojen johtajiksi nousee muodollisesti päteviä kyvyttömiksi todettuja, lahjattomia ja epäpäteviä johtajia.
Liikenneministeriö on malliesimerkki. Sen alaisuudessa on useita valtionyhtiöitä täynnä johtajantuoleja. Tarpeen vaatiessa ministeriö on perustanut jopa uusia virastoja, joiden johtoon kyvyttömiksi osoittautuneet ovat suostuneet siirtymään. Samalla on voitu siirtää ministeriössä hankalia vastuukenttiä uusien virastojen kannettaviksi kuten esimerkiksi Finavia, Trafi ja Liikennevirasto. Tulokset ovat sen mukaiset. Ja kansa maksaa.
Pääjohtajana on esimerkiksi ylioppilaaksi 19-vuotiaana, kandidaatiksi 24-vuotiaana, ja sen jälkeen seitsemällä ”Johdon koulutuskurssilla pätevöitynyt”. Tulos on sen mukainen.
Virkamiesjohtajiksi edenneiden liikemiestaidot ovat sen mukaisia. Valtio vaatii virastoilta ja valtionyrityksiltä kustannusvastaavuutta ja voittoa. Virkamiesjohtajille se merkitsee monopoliasemaan turvautuen hintojen korottamista ja uusien maksujen keksimistä. Kun ylihinnoittelun seurauksena asiakkaat vähenevät, hintoja ja maksuja korotetaan, minkä seurauksena asiakkaat vähenevät entisestään, ja hintoja ja maksuja korotetaan taas…
Jollette usko, katsokaa vaikkapa vain Trafia, liikennevirastoa ja Finaviaa!
|
03.11.2011 17:40 |
Psykoosi on mielenterveyden häiriö, jossa henkilöllä on vaikeuksia erottaa tosi epätodesta. Psykoottiselle ihmiselle luulot muuttuvat todeksi.
EU:n korkeimmalle johdolle luulo Kreikan maksukyvystä muuttui todeksi, vaikka terve järki näki sen mahdottomaksi. Myös Suomen poliittinen huippu vakuutti luuloa todeksi.
EU-komissaari Siim Kallas´n liikennekomissio on Valkoisella kirjalla paaluttanut EU-liikenteen kilpailukykyiseksi maailmanlaajuisesti luulolla 40 vuodeksi eteenpäin. Ilmaliikenne ei ole päässyt ”luulolla” etenemään vuottakaan, kun mikään luulo ei toteudu. Suomelle elintärkeän meriliikenteen rikkipäästörajat kaatuilevat päälle heti alkuaskelilla. Todet paljastuvat luuloksi.
Maantieliikenteessä Valkoinen kirja luulee, että päästötön ottomoottori tulee halvemmaksi kuin vähäpäästöinen, ja että kaikkein halvimmaksi yhteiskunnalle ja EU:n kilpailukyvylle tulee rautatie. Luulo ohittaa toden, että kiskoliikenne tulee aina tarvitsemaan kumipyöräkuljetuksia ja välilastauksia alkuun ja loppuun.
Valkoinen kirja vaatii rautateiden rakentamista pääteiden rinnalle vastaamaan 300 km pitemmistä rahtikuljetuksista, vaikka EU:ssa on seitsemän erilaista raideleveyttä. Se kieltää, että raskailla rautavaunuilla kuljetetut tonni-km ja henkilö-km tulevat fysiikan lakien mukaan aina vaatimaan enemmän energiaa ja tekemään enemmän haitallisia päästöjä kuin kumipyöräkuljetukset. Se ohittaa sen, että raskaiden rautavaunujen kiskopohja tulee aina paljon kalliimmaksi rakentaa kuin autotie.
Liikennekomission Valkoinen kirja puolittaa tieliikenteen uhrien määrän 10 vuodessa ja poistaa ne kokonaan 2050 mennessä. Vuosi on kulunut ja luulosta ollaan toivottomasti jäljessä. Kun hallitsemattomat autokatsastukset eri EU-maissa päästävät ”ajomiinoja” EU:n tieverkostoon liikenteen joukkoon, komission ”luulee” sen merkityksettömäksi.
Myös Suomen ”kirjoituspöytäkomissaareja” vaivaa psykoosi. Nekin pitävät luuloa 0-visiosta totena. Luullaan että 2025 liikenteessä kuolee alle 100 ihmistä. Siihen päästään lisäämällä valvontakameroita neljässä vuodessa 4000 tiekilometrille, vähentämällä henkilöautoliikennettä joukkoliikenteen avulla, rauhoittamalla taajamaliikennettä ja vähentämällä rattijuoppoja ja päätiekuolemia.
Se on totta kuin 0-visio.
|
04.10.2011 17:45 |
Menestyvä yritystoiminta luo sekä uusi suoria työpaikkoja omien seinien sisällä että uusia epäsuoria työpaikkoja alihankkijoille ja asiakkaille. Menestyminen edellyttää toiminnan lisäksi riittävästi rahaa sijoituksiin tulevaisuuden varmistamiseksi.
Yrityksen menestymisen ohittamaton ehto on löytää pätevin ja osaavin toimitusjohtaja. Ehdokkaiden kokemusta, johtamistaitoa ja asiantuntemusta selvitetään ja punnitaan. Epäonnistuminen kaataa suurimmatkin yritykset.
Liikenne- ja viestintäministeriö, LVM, on ”jättiyritys”. LVM:n budjetti, yli 2000 miljoonaa euroa, vetää vertoja suurimpiin monikansallisiin liikeyrityksiimme. Ministerin vastuualue on vielä suurempi kuin suurimpien yritysten pääjohtajien. LVM:n ”osakkaita” ovat näet 5,5 miljoonaa suomalaista, joiden veromarkkojen käytöstä LVM:n ”pääjohtaja”, liikenneministeri päättää. Osaamattomilla, väärillä ja huonoilla valinnoilla on kohtalokkaita seurauksia ”osakkaille”.
On hämmästyttävää, miten kevytmielisesti ja hällä väliä kokemuksesta, asiantuntemuksesta hallituspuolueet valitsevat ministerinsä pääjohtajiksi eri ministeriöihin. Valinnat ovat usein läimäys päin kansalaisten ja osakkaiden kasvoja. Karmaisevin esimerkki on Vasemmistoliitto.
Vaalitaktiikka on usein ohittanut pätevyyden ministerivalinnassa. Niin kävi 1995, kun Vasemmistoliitto valitsi Terttu Huttu-Juntusen Suomussalmelta 2. sosiaali- ja terveysministeriksi. Piti saada ministeriksi ”joku” syrjäseudultakin, Kainuusta Suomussalmelta. Se oli liikaa vaadittu Huttu-Juntuselta, joka putosi Eduskunnasta heti seuraavissa vaaleissa.
Takaisin hallitukseen päästyään 2011 Vasemmistoliitto osoitti julmaa pilkkaa LVM:n ”osakkaita”, kansalaisia ja veronmaksajia kohtaan. Se istutti toistamiseen Kainuusta Suomussalmelta kokemattoman Merja Kyllösen pääjohtajaksi miljoonabudjetin LVM:öön. 34-vuotiaalta laboratorionhoitajalta puuttuu takuuvarmasti sekä hallinnonalan asiantuntemus että suuryrityksen johtamistaito. CV:n harrastuksekseen mainitsema runolausunta puoluekokouksissa ei riitä edes viestintäasioiden hoitoon. Sen rinnalla tavanomainen ote LVM:n viikkotiedotteesta, 26.- 27.9. kuulostaa suorastaan mauttomalta pilalta: ”Ministeri Merja Kyllönen neuvottelee ajankohtaisista liikenneasioista Venäjän liikenneministeri Igor Levitinin kanssa Moskovassa mm. rautatie- ja maantieliikennesopimusten uudistamisesta sekä lentoliikenteen sopimustilasta.” Saatatko sen selvemmin sanoa: laboratorionhoitaja on viimeistä karvaa myöten täysin LVM:n virkamiesten armoilla.
Vasemmistoliiton täydellistä piittaamattomuutta kansalaisten etuja kohtaan todistaa tosiasia, että sillä olisi ollut valittavana eduskuntaryhmästään myös täysin pätevä liikenneministerin haasteelliselle paikalle: ministerikokemuksella varustettu, puolueensa johtamiskokemuksella varustettu, Eduskunnan liikennevaliokunnan monivuotinen puheenjohtaja, auto- ja kuljetusalan teknisen koulutuksen ja myös työkokemuksen hankkinut, ja myös Pohjois-Suomea edustava Martti Korhonen. Mutta kun ei. Olisi ollut liian pätevä puolueen nykyisen puheenjohtajan, Paavo Arhinmäen kulttuuriministeri-toilailujen ja nuoren söpön Merja Kyllösen rinnalla.
|
|