20.05.2016 00:00 |
18. 10.2015 USAn ympäristöviranomainen julkisti tiedon VW-konsernin EA189 diesemoottorien (VW, Audi, Seat, VW-hyötyautot) ohjelmoidusta manipuloinnista laboratorio-päästötesteissä. Asia oli vuotanut julkisuuteen pari kuukautta aikaisemmin. VW-konsernin pääjohtaja Winterkorn erosi 23.9. Uudeksi pääjohtajaksi nimitettiin Porschen pääjohtaja Müller.
Ajokokeissa moottorien oli todettu ylittäneen 40-kertaisesti USAn asettaman typenoksidi- eli NOx-rajan. Petos koski EPAn mukaan n. 11 miljoonaa 2009-15 mallista autoa, joista n. 580 000 USAssa. Se että myöhemmin todettiin vastaavanhenkisiä manipulointeja muissakin kilpailijoissa, ja että diesel-autojen myynti USAssa on ollut hyvin vähäistä, on jäänyt taustalle. Kohusta tehtiin maailmanlaajuinen!
USAn mahtavan oman autoteollisuuden nenälle ei hypitä USAssa - eikä muuallakaan!
Kaikki alkoi todellisuudessa Audista! Jo vuonna 1999 Audi-insinöörit pelkäsivät, etteivät dieselinsä enää täyttäisi 2001 kiristettyä NOx päästörajaa 0,5 g/km. Ratkaisuissa vaientaa dieselin tyypillistä kalinaa ajauduttiin kohonneisiin NOx-arvoihin. Ne saatiin näyttämään pienemmiltä tietyllä elektroniikkaan ajetulla “äänisoftallalla”, “Accustic mode’lla”. Audilla sitä ei käytetty. Vuonna 2005 VW-johtaja Wolfgang Bernhard haki konsernin sisältä insinöörivoimaa kehittämään uutta EA189 diesel-sukupolvea. “Accustic mode” -tieto siirtyi mukana. EA189 dieselin kehittäjät eivät onnistuneet rajoittamaan NOx-päästöjä USA/EPAn rajaan. Acustic mode tarjosi ratkaisun jalostettuna haistamaan laboratoriotestin. 2005 lopulla Bernhard sai mennä (tiedot mukana), ja pääsi alta pois rimaa hipoen! Nyt hän on Daimlerin hyötyautojen pääjohtaja!
Saksan isossa autoteollisuudessa pieni piiri pyörii!
USA/EPAn määräämä raja NOx-päästölle on 32 mg/km. EU/EUSn raja on 180 mg/km.
VWn EA189 dieselien (VW, Audi, Seat, VW-hyötyautot) NOx-päästöt eivät koskaan ole ylittäneet EUssa EUS-päästörajaa!
VW-manipulaatio USAssa on EUssa ja muualla lähinnä eettinen kysymys.
1.10.2015 Suomen VV-auto ilmoitti EA189-manipulaation koskevan jo liikenteessä olevaa 26 215 VW:ia, 13 896 Audia, 2401 Seatia, 4612 VW-hyötyautoa.
15.10. Saksan hyväksyntäviranomainen KBA päätti EA189 dieselien takaisinkutsusta Saksassa.
13.11. VW-konserni ilmoitti maailmalla myynnissä olevien EA189-moottoristen autojen määräksi 430000 ynnä 800 000 jo myytyä 2016-mallista autoa.
16.12. KBA hyväksyi Saksan osalta VW-konsernin esittämät korjaustoimenpiteet aloitettaviksi 2016 tammikuun alusta. Euroopasssa VW aloitti korjaukset 3.2. Suomessa aloitettiin VW Amarokin korjaukset. Toukokuun alusta Golfit ovat työn alla. Korjaus kestää 30-60 minuuttia. Omistajalle annetaan kirjallinen todistus, ettei auton suorituskyky ja polttoaineen kulutus ole muuttuneet.
EA189-moottorien korjaus on lähinnä muodollisuus.
VW-konsernille ja sen autoille (VW, Audi, Seat, VW-hyötyautot) USAn NOx-testipetos on aiheuttanut unohtumattoman maineenmenetyksen koko maailmassa. Suuren syyn kantaa VW-konsernijohdon arrogantti, ylimielinen, suhtautuminen omiinsa. Se kielsi maahantuojiaan ympäri maailmaa sanomasta mitään. Se keskitti tiedottamisen itselleen kuvitellen hallitsevansa asian paremmin kuin alan maakohtaiset ammattilaiset. Tiedottaminen hidasteli, rakoili, jätti sanomatta, oli “saksalaisen” jäykkää, ei vastannut kysymyksiin. Täydellinen floppi! Euroopassa Ruotsi ei noudattanut määräystä ja selvisikin muita paljon vähemmillä maineen ja rahan menetyksillä.
Tiedotustoiminta vaatii nykymaailmassa ammattitaitoa, jota ei synny yritysjohdossa!
VW-konsernin kömpelö tiedotus- ja suhdetoiminta kasvatti muualla kuin USAssa eettisesti tuomittavasta tempusta järjettömiin mittasuhteisiin kasvaneen skandaalin, joka tuli sille hyvin kalliiksi. VWn “USA-dieselgate” arvoidaan tuottaneen yli 16 miljardin euron tappiot maailmanlaajuisesti. Eettisessä kysymyksessä! EA189-moottori edustaa yhä korkeaa laatua, samoin autot joihin se on asennettu. Mikään ei ole muuttunut.
Paitsi VW-konsernin tappiot. Jo 2015 liiketoiminnallinen tappio nousi konsernin historian suurimmaksi: -1,6 miljardiin euroon. Aseman vahvuus autonvalmistajana näkyy kuitenkin vahvoissa kaupallisissa näkymissä 2016 ennen kaikkea Kiinan markkinoiden turvin. Sitä pönkittää vuoteen 2019 tähtäävä modulirakentamisen uusi Modular Electro Baukasten eli MED-ohjelma ja SUV-tyyppisten autojen hyvät kasvunäkymät Euroopassa.
Hyvä ei kaadu pahaankaan sähläykseen!
|
18.04.2016 00:00 |
Aamun lehdessä (12.4.16) johtavat paikallispoliitikot Lasse Männistö, Osku Pajamäki, Tuula Saxholm, Ville Lehmuskoski, Marcus Rantala ihmettelevät taas että pitää löytyä vielä 20 miljoonaa lisää keskeneräiselle Länsimetrolle. Ensinhän sen piti maksaa vain 452 miljoonaa, valtuuston hyväksymishetkellä 2008 kuitenkin jo 713,6 M€; sitten (2012) 960 M€; sitten 979,1 M€ (2014); ja 1088 M€ (2016). Se ei kulje sittenkään.
Eikä liikennejärjestelmänä ole läheskään valmis. 2000 M€:n raja tulee vielä rikkoutumaan!
Jo 2010 liikenteeseen erikoistunut insinööritoimisto VEMOSIM osoitti Länsimetroehdotuksesta:
1) alustava liikenneselvitys oli manipuloitu.
2) Järjestelmäselvityksessä parhaat vaihtoehdot oli jätetty pois.
3) Kannattavuusselvityksiä oli manipuloitu.
4) Metrona nlänsilinjaus on lähtökohtaisesti kannattamato.
5) Metro-muodossa se ei paranna liikenneturvallisuutta, ei kuljetustehokkuutta eikä vähennä ympäristöhaittoja.
6) Metrojuna käyttää kolme kertaa enemmän primäärienergiaa kuin saman kuljetuskapasiteetin metrobussi.
7) Länsimetron linjauksen jälkeen matkustusajat pitenevät ja autoliikenne Espoo-Helsinki välillä pysyy entisellään.
8) Espoossa liikenteen kokonaiskustannukset, kokonaisenergian käyttö ja CO2-määrä kasvavat.
9) Länsimetron kokonaiskustannukset on karkeasti aliarvioitu. Kaikki on osoittautunut todeksi.
Tässä ollaan, ja Länsimetron ”rakennuttaneet” liikennesuunnittelija-virkamiehet ja poliitikot siunailevat huuli pyöreänä. Markkinavoimien pimeä käsi ohjaa valintoja.
Raideliikenteen lipputulot kattavat vain 10% sen kokonaiskustannuksista! 90% joudutaan kiskomaan veronmaksajilta muina veroina ja maksuina – riippumatta siitä käyttävätkö Länsimetroa vai ei! Sama koskee Raide-Jokeria. Tätä ”Vihreän politiikan” uskonkannattajat eivät myönnä.
Raideliikenteen ydinteknologia ei enää pärjää. Se on 1800-luvulta. Kaluston pitää olla painavaa että pysyy raiteilla. Veturin kartioleikattu pyörä seisoo kiskoilla vain 0,12 cm2:llä, kitkakerroin on vain 0,35. Kartiopyörän vierintävastus on julma, kiihdytys hidasta ja kallista. Ratalinjauksen pitää olla loivaa ja tasaista, pitkää. Joka kilon liikuttaminen vaatii paljon energiaa. Raidemetron hinta/matkustajapaikka on yli 4-kertainen ja energiankäyttö yli 2-kertainen metrobussiin verrattuna. Raideliikenneteknologian kehitys on käytännössä pysähtynyt.
Silti Espoo ja Helsinki suunnittelevat alati uusia raideliikennejärjestelmiä: koko kaupungin peittävää perusverkostoa, Pisaraa ja Raide-Jokeria, kaikki samalla manipulaatiotekniikalla ja todellisten kustannusten häivetekniikalla kuin Länsimetroa.
Eikä köyhä kansa, joka joutuu maksajaksi, ymmärrä!
Raide-Jokeria ajetaan kartalle siekailematta nvalheellisin keinoin. Laatujournalistiikkaansa kehuvat lehdet, Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet toistavat kritiikittömästi valheita kuten että yksi pikaratikka kuljettaa 200 matkustajaa vastaten neljää kaupunkibussia. Ei kerrota että nykyaikainen nivelbussi kuljettaa jopa yli 250 matkustajaa! Kerrotaan Raide-Jokerin hinnaksi 274,5 miljoonaa. Ei kerrota, että kokonaishinta ylittää miljardin (1000 M€) euron rajan! Ei kerrota että järjestelmä sitoo koko kaupunkirakenteen (kuten Länsimetro) 50 vuodeksi eteenpäin! Valehdellaan että Raide-Jokeri tuottaa varrelleen asuntoja 30 000 ihmiselle, vaikka raiteet eivät sitä tee. Ei kerrota että nykyaikainen, kehittyvä, raiteista vapaa bussimetro, BRT, tekee saman työn monipuolisemmin, tehokkaammin, vähemmillä päästöillä, vähemmällä nenergiankulutuksella ja 3/4 halvemmalla kuin Raide-Jokeri. 200 matkustajalla Raide-Jokeri käyttää primäärienergiana n. 11,3 kWh/km, bussi samalla matkustajamäärällä 4,7 kWh/km. Jokainen ”Raide-Jokeri” pysähtyy joka pysäkillä, koska ei voi ohittaa. ”Bussi-Jokerin” seassa voi olla Pika-BRT:tä, jotka pysähtyvät vain esimerkiksi joka 4. pysäkillä.
Suomen neljä ylivoimaisesti etevintä, kansainvälistä tunnustusta nauttivaa liikenteen erikoisasiantuntijaa ja tutkijaa – tekn.tri, ekonomi Jussi Sauna-aho, PhD Antti Talvitie, DI Antti Kalliomäki ja DI Olavi H. Koskinen – ovat kansainvälisissä asiantuntijaseminaareissa, kirjallisissa selvityksissä sekä lehtikirjoituksillaan jatkuvasti nostaneet esille Suomen ”Vihreän raidehuuman” hirvittävät yhteiskunnalliset kustannukset, teknisen pysähtyneisyyden ja yhteiskuntarakennetta orjuuttavat vaikutukset – tuloksetta. Heidän rinnallaan virkamiestason kokemattomat liikenne- ja yhteiskuntasuunnittelijat sekä poliitikkoplantut toteuttavat ”Vihreää” ideologiaansa uskonnon ehdottomuudella. Yhteisymmärryksessä markkinavoimien Pimeän Käden kanssa.
50 vuotta sitten taistelu kävi markkinatalouden ja sosialismin välillä. Nyt taistelu käy markkinavoimien Pimeän Käden ja ihmisen välillä – Helsingin ja Espoon raideliikennerakentamisessa, Malmin kentän suopohjan rakentamisessa PanamaPaperien malliin. Ja tyhmä kansa maksaa.
|
18.03.2016 00:00 |
Nokian on järkyttänyt suomalaisia syöttämällä tuunattuja renkaita rengastesteihin. Kauheaa. Niin tekevät sen kilpailijatkin.
Nokian on voittanut monta vertailutestiä. Niin ovat sen kilpailijatkin. Mutta ihmiset uskovat, että voittaja on paras. Niin se onkin. Siinä kilpailussa. Se ei tarkoita, että samanlaisia saa ostaa kaupasta!
Tulos ei ole sen luotettavampi, vaikka testattavat renkaat haetaan rengasliikkeestä. Mikään ei takaa, että kilpailijat ovat keskenään yhtä tuoreita, samalla tavalla varastoituja, edes samasta tehtaasta ja täsmälleen samalla kumiseoksella. Esimerkiksi Michelinin samankokoisissa renkaissa eri tehtaiden valmistamina voi olla eri ympärysmitta. Eikä mikään takaa, että rengasliike, jolta testattavat haetaan, ei ole vihjaissut mielivalmistajalleen tulevasta testistä tuunattujen renkaiden toivossa. Ei edes että kilpailijat on valittu varastosta rehellisesti.
Erimerkkisetkin renkaat ovat uusina toimivia. Vasta 4 000 – 5 000 km:n ajon jälkeen selviää, mihin ne pystyvät. Vertailutestit suoritetaan uusilla renkailla. Vaikka haluttaisi, niitä ei pystytä ajamaan samalla autolla, samoilla pyöränkulmilla, samalla painolla, samalla tienpinnalla, samalla säällä edes tuhat kilometriä. Se on yhtä mahdotonta kuin saada aikaan uusille autoille vertailukelpoisia, todellisuutta vastaavia polttoaineen kulutusarvoja.
Rengastesteissä on yksinkertaisesti liian paljon hallitsemattomia muuttujia, että lopputulos olisi yleistettävissä. Mitä Nokian renkaisiin tulee, ne ovat pärjänneet loistavasti kansainvälisessä kilpailussa. Kiitos kuuluu kansainväliselle rengasjättiläiselle, Bridgestonelle. Se nappasi Nokian omistukseensa 2003, ja se hallitsee viidakon lait.
Siinä missä Norjan Viking Dekk ajautui Gislavedille 1985 ja ja Gislaved Continentalille 1992 ja kuoli 2002, ja missä Ruotsin Trelleborg tekee kaikkea paitsi auton renkaita, Nokian elää vielä. Se ei tarkoita, että Nokian tekee parhaita mahdollisia renkaita Pohjolan oloihin kuten se aikanaan teki. Ja jota vielä kuvitellaan sen tekevän. Nokian tekee nyt Bridgestonen ohjauksessa sarjatuotantoon parhaiten sopivia ja suurille käyttäjämassoille hintaan nähden hyviä renkaita. Se tekee koville pakkasille kilpailijoitaan parempia nasta ja kitkarenkaita.
Pakkasilla, paksussa lumessa, loskassa parhaiten suoriutuvia renkaita ei enää tehdä. Sellaisia joilla voitettiin Monte Carlon ralleja ja ajettiin suomalaiset ralliajajat maailmankuuluiksi. Haka- ja Kometa-Hakkapeliitan suorituskyvyt ovat mennyttä aikaa, aikaa joka ajoi Nokian Bridgestonen omistukseen.
Parhaita talviominaisuuksia voisi antaa renkaille vieläkin, jopa entistä parempia, mutta sarjat olisivat pieniä, hinta korkea ja ostajakunta liian pieni.
Ostajat näet eivät arvosta parhaita talviominaisuuksia. Ostajat arvostavat enemmän leveitä “läskejä”, jotka eivät pysy asvaltin kulumaurissa, jotka uivat hengenvaarallista lumi ja loskaliirtoa jo pienissä kelivaihteluissa, mutta jotka ovat “hyvän näköisiä”.
Eikä liikenneturvallisuudesta vastuussa oleva viranomainen pane vastaan. Se ei edellytä turvallisia renkaita. Se hyväksyy turvattomat renkaat.
|
26.02.2016 00:00 |
Liikennevalojen punainen on suomalaisille autoilijoille haaste. Heikkohermoiset uskaltavat vain päin vaaleanpunaisia. Kova jätkä painelee kirkkaanpunaisiakin päin.
Etelä-Italiassakaan ei enää tänään sikailla punaisia päin yhtä yleisesti ja kylmän rauhallisesti kuin suomalainen autoilija.
Syyllinen on liikenneministeriön (LVM) vastaava kirjoituspöytävirkamies, todennäköisesti Liikenneturvan toimitusjohtajana vuodesta 2011 toiminut Anna-Liisa Tarvainen. LVM:stä lähti 25 vuotta sitten suositus, jonka Helsingin KSV:n vastaava virkamies määräsi voimaan: liikennevalot pidettävä toiminnassa ympäri vuorokauden.
Siihen saakka suomalaisille autoilijoille oli opetettu, että liikennevalon punainen on ehdoton käsky ja sen rikkominen 10. kuolemansynti. Sitä todella noudatettiin.
Jokainen liikenteessä elääkseen ajava tajusi heti, että ympärivuorokautisuus johtaa punaisen valon ”joustavaan” tulkintaan. Seisot risteyksessä punaisissa keskellä yötä, puolen kilometrin säteellä ei näy liikennettä eikä ristin sielua, ja päähän hiipii vastustamattomasti ajatus kuka meistä on hullu, minä vai liikennesuunnittelija? Siitä alkaa punaisten vähättely.
Siitä syntyi uusi autoilijapolvi. Se suhtautuu punaisiin liikennevaloihin ”joustavasti” tulkiten: ei ole ehdottoman paha, jos ehtii punaista päin ennen kuin jalankulkija ehtii suojatielle. Tapa on tarttunut myös edeltäviin autoilijapolviin: ”vaaleanpunaisistakin” ehtii kyllä.
Helsingissä autoilijoiden ”punasikailua” edisti Vihreitä edustava pitkäaikainen liikennavalopäällikkö Kari Sane. Hän herätti monasti yleistä ihmetystä ehdotuksilla, joilla autokauppaa tulisi rajoittaa. Vihreiden perusasenteen mukaisesti Sane vastusti kiusaavilla ja hidastavilla liikennevaloajoituksilla yksityisautoilua todistaakseen, että joukkokuljetusvälineillä pääsee kulkemaan nopeammin ja helpommin kuin yksityisautolla.
Saneen vahva taustatuki oli esimiehensä, Helsingin liikennesuunnittelupäällikkö Heikki Salmivaara, autossa matkustajan paikalta käytännön liikennejärjestelmiä tunteva. Saneen seuraaja liikennevalopäällikkönä, Marko Mäenpää jatkaa Saneen ja kaupungin Vihervassarien linjalla: yksityisautoilua vastustetaan yhä myös liikennevaloilla kiusaamalla ja hidastamalla.
Suomessa ajattelemattomalla ja poliittisesti värittyneellä liikennevalopolitiikalla on ollut kuolemanvakavat seuraukset. Autoilijoiden turhautuminen purkautuu punaisen liikennevalon merkityksen vähättelyyn.
Suojatiet kantavat poliittisena lyömävälineenä käytetyn liikennevalo-ohjauksen hedelmiä, kuoleman hedelmiä. Jalankulkijaturvallisuus on surkea suojateillä Suomessa. Siihen on kuitenkin muitakin syitä.
Suojateitä on Suomessa kaupungeissa tuhkatiheään, liiankin kanssa. Autoilija ei liikennevilinässä yksinkertaisesti ehdi mukaan havaitsemaan kaikkia.
Länsieurooppalaisissa suurkaupungeissa suojateiden väli on useinkin monta sataa metriä, Suomessa pikemminkin 50 kuin 100 metriä. Muualla maailmassa suojatiet keskitetään risteyksiin, Suomessa niitä on jopa risteysten välissä, keskellä korttelia. Myös pysäkkilaiturien molemmissa päissä yhteensä kaksi – muualla pysäkkilaiturin keskeltä yksi.
Suojatiet Suomessa on huonosti merkitty autoilijan havaittaviksi tuulilasin takaa. Etumerkit puuttuvat usein kokonaan tai istuvat liian matalalla, usein näkemäesteiden takana. Kadun pintaan maalatuista merkeistä, viivoituksista ei pidetä huolta. Talvella niiden annetaan peittyä lumen ja jään alle.
Suojatie-nimi on alun alkaen väärä. Sillä tuuditetaan jalankulkijat ja kevyt liikenne väärään asenteeseen. Se ei anna suojaa mistään. Sillä ei ole panssariseiniä. Se on todellisuudessa tien ja kadun ylityspaikka, jolla jalankulkija aina itse kantaa viimeisen vastuun terveydestään ja hengestään. Se on ”suojatien” ydin, jonka jokaisen kansalaisen, pienen ja suuren, pitäisi sisäistää syntymästään alkaen.
LVM, Liikenneturva, poliisi; viranomaiset ja lainsäätäjät tekevät ratkaisevan virheen, jos tuudittavat jalankulkijan ja kevyen liikenteen muuhun perusasenteeseen.
Suomessa näin käy.
|
20.01.2016 00:00 |
Pyöräilystä täydelliseen demokratiahalveksuntaan. Sitä ihmettelevät pääkaupunkiseudun liikennejärjestelyistä jo taivahan talikynttilätkin.
Kehäradan asemapaljoutta ja kustannusrakennetta on ihmetelty asiantuntijapiireissä. Pisara-rata ei poistu suunnitelmista ankarimmankaan arvostelun jälkeen. Raide-Jokerina pysyy Jokeri-väylä kansainvälisten joukkoliikenne-asiantuntijoiden ihmettelystä huolimatta. Nykyajan sähköbusseihin ja BRT bussimetroon ei ole herätty Suomessa. Vyöhykejako tulee edeltäneistä katastrofi kokemuksista huolimatta uudestaan HSL:n bussiliikenteeseen. Raideverkostolla peitetään tulevaisuudessa koko pääkaupunki ja lähiseudut. Yltiöpäisistä perustamisja käyttökuluista hällä väliä. Kaupunkibulevardeiksi muutetaan Helsingin pääsisääntuloväylät.
Asiantuntijoiden varoittavat sanat kaikuvat kuuroille korville. Asukkaiden ääni kuuluu muodollisuuksiin.
Pääkaupungin korkein päättävä elin, kaupunginvaltuusto, on huuli pyöreänä. Oma asiantuntemus ei riitä ymmärtämään mitä virkamiehet vyöryttävät. Joukkoliikenteestä vastaavien HSL:n ja HKL:n hallitukset on täytetty Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton nuorilla tulevaisuuden lupauksilla. Polkupyöräily on vahvinta osaamisaluetta. Kaupunkirakennuksen ja liikennesuunnittelun virkamiesmafi a jyrää ne alleen.
PYÖRÄTIEKSI muutetaan Hämeentie, toinen pääkaupunkiliikenteen perusväylistä. 12 000 allekirjoitusta kansalaisaloitteessa sai valtuuston päättämään, että Hämeentielle pyrkivistä 23 000 ajoneuvosta/vrk (KSV) johdetaan 18 000 (HSY) entuudestaan pahastikin tukkeutuneen Sörkän Rantatien 45 000 autoa/vrk (KSV) joukkoon. 5000 autoa/vrk kääntyy sitten keskustareitille Kallion ja Töölön kivitalokorttelien välistä. Muutokset maksavat Helsingin asukkaille noin 50 miljoonaa euroa.
23 000 autossa kulkee 1,3 henkilöä/auto (KSV).
Siis: Yhteensä 36 400 henkilöä joutuu muuttamaan päivittäistä reittiään, koska 12 000 henkilön allekirjoituksella muutetaan Hämeentie pyörätieksi! 29 900 henkilöä joutuu päivittäin ennestään tukkeutuneelle 58 500 henkilön ajoreitille, ja 6 500 henkilöä joutuu kääntymään Kallion ja Töölön kivitalokorttelien liikenneriskejä lisäämään.
Entä kuinka moni 12 000 pyörätie-allekirjoittajasta todellisuudessa pyöräilee? Ja kuinka moni käyttää päivittäin Hämeentietä pyöräilyreittinään? Entä talvikuukausina, moniko silloin kulkee pyörällä Hämeentietä pitkin? Järjettömyydelle ei ole vastauksia.
Siinä vihervasemmistolainen demokratia kukkeimmillaan. Ja Helsingin valtuuston liikenneosaaminen paljaaksi riisuttuna.
Pitää muistaa, että ”hullu ei ole se, joka pyytää, vaan se joka antaa”. Päätös Hämeentien muuttamiseksi pyörätieksi nuijittiin pöytään Helsingin valtuustossa Vihreiden lisäksi SDP:n ja Vasemmistoliiton voimin. Sama tahti jatkuu pääkaupungissa samojen puolueiden raidehysterialla tarkoituksella ihmisten sosiaalinen pakkoasutus ratojen varsille.
Vetäjät tunnetaan: Otso Kivekäs on Vihreiden valtuustoryhmän pj., kaupunginhallituksen jäsen, Kaupungin liikennelaitoksen hallituksen pj. 2013-15, samalla Helsingin Pyöräilijöiden vpj., ’Kriittisten pyöräretkien’ järjestäjä ja 2014 perustetun valtakunnallisen pyöräilijöiden etujärjestön Pyöräilyliiton pj.
Hannu Oskala on Vihreiden valtuustoryhmän vpj. ja kaupunginhallituksen jäsen. Oskala on vaatinut Mannerheimintien muuttamista kävelykaduksi.
Timo Hämäläinen, ”suunnittelumaantieteilijä”, vaatii Helsingin Sanomien artikkelissa 13.1.2016 Vihreisiin kuuluvan kaupunkiaktivistiryhmä Urban Helsingin puolesta Helsingin päärautatieaseman ympäristön ”kehittämistä”, autojen pysäköintipaikkojen poistamista, Elielinaukion bussien siirtämistä Kamppiin, ja tilalle pyöräparkkeja ja penkkejä. Urban Helsinki on tehnyt asiasta kansalaisaloitteen tapaisen kansalaiskyselyn. Kyselyyn vastasi 203 asiasta kiinnostunutta.
Näin se menee, vihervasemmistolainen ”demokratia” pääkaupunkiseudulla.
|
|