08.11.2024 00:00 |
Tuli käytyä ulkomailla työreissulla, pitkästä aikaa. Tuli taas opittua kaikki vanha ja jo koettu. Etenkin takseista. Ja muustakin.
Tuli pakko osallistua 15. FIAA-bussinäyttelyssä palkintojenjakoon kolmelle Sustainable Bus of the Year 2025 voittajabussille: Solaris, MAN, Scania. Oli pakko käydä Madridissa.
TÄSTÄ SE ALKOI
Madridin lentoasemalla kysyin Infolta, minkä taksiyhtiön taksi veisi luotettavimmin perille hotelliini. Virkailija näpelöi hetken tietokonetta, sanoi sitten:
- Tuossa ulko-oven takana odottaa viitisenkymmentä taksia viidessä rivissä, Sir. Avustajamme ohjaa teidät ensimmäiseen. Kaikki ovat lentoaseman valtuutettuja ja hyväksymiä. Matka hotelliinne maksaa 25 euroa.
Astuin ohjauksen mukaan ensimmäiseen, sanoin hotellin nimen, ja taksikulkjettaja iski saman tien suoraan taksamittariin lukeman 33 euroa.
Protestoin, sanoin että taksi- infossa ilmoitettiin hinnaksi. 25 euroa. Taksikuljettaja solkkasi selityksen espanjaksi, jota en ymmärtänyt. Ja sitten mentiin.
Ja tultiin hotellin ulko-ovelle, minä vastaanottotiskille ja taksi katosi tielleen. Vastaanottovirkailija tarkasti passini ja totesi:
- Sir, tämä on Hotel Puerta American. Teidän hotellinne on Puerta Silken!
Eli ulos, 15 minuuttia odotusta, ja uudella taksilla hotelli Silkenille 12 euron edestä. Matka hotelliini piti maksaa 25 euroa, maksoi 45 euroa.
SEURAAVANA AAMUNA FIAA-NÄYTTELYTILOIHIN
- Se on 3 km:n päässä. Taksi ottaa 7 euroa, Silkenin aamuportieri tiesi.
En tiedä ajoiko lyhintä, vai mitä tietä ajoi. Eikä maksanut 7 vaan13 euroa. Iltapäivällä sama maksoi 14 euroa ja illalla sama matka samaan suuntaan maksoi 9 euroa.
Sama toistui FAA:sta takaisin hotelli Silkeniin: aamupäivällä 15, iltapäivällä 8 ja illalla 14 euroa.
Ja lopulta paluu hotelli Silkenistä lentoasemalle kotimatkaa varten, 19 euroa, eli alle taksivirkailijan tulomatkalla ilmoittamaa 25 euroa ja alle tulomatkalla toteutuneen 45 euron.
Sama matka, samanlaisella liikennetiheydellä ja kelillä, mutta varsin suurilla prosentuaalisilla eroilla hinnassa.
Näinhän se on koko maailmassa. Turistia joka ei tunne vierasta kaupunkia, viedään vapaavalintaisesti milloin mitäkin reittiä, milloin milläkin taksalla ja hinnalla. Eikä siinä asiakkaan vikinä auta. Ammattitaksi osaa kaikki selitykset.
Aina voi kysyä taksikuljettajalta mitä matka maksaa, ennen kuin astuu autoon, mutta ei sekään takaa rehellistä hinnoittelua.
Kun matkan hinta vaihtelee oikeasta puolitoistakertaiseen, taksien hinnoittelu pysyy valvonnan rajoissa ja on vielä hallinnassa. Sitä se ei ole Suomessa. Siihen Suomessa nyt vasta taas pyritään.
Mielenkiintoista oli havaita Madridissa, että matkan laajassa taksikuvassa tuloaseman laajasta taksikentästä, FAA-näyttelyhallin edustan pitkistä taksijonoista ja hotellin edessä odottavista takseista: jok’ikinen taksikuljettaja oli valkoihoisia espanjalaisia, ei yhtä ainuttakaan maahanmuuttajaa muistuttavaa huolimatta valtavista maahantulijavirroista, jotka hellittämättä pyrkii Afrikan rannikolta Espanjaan.
”Maahantulijoille ei myönnetä taksin ajolupaa”, oli hotellivirkailijan yksinkertainen selitys.
LOPUKSI KORKKIRUUVISTA KIINNI
Madridin Suarez-lentoaseman lähtöselvitys varmisti, ettei tämäkään matka heti unohdu.
Yhdeksän vuotta pieni ”sveitsiläinen” linkkuveitseni oli kiertänyt kanssani maailmaa Aasiaa, Amerikoita ja Euroopan maita myöten. Nyt teini-ikäiseltä näyttävä matkatavaran tarkastaja himoitsi sitä, ja otti sen.
Koska matkatavaran läpivalaisu aina löytää linkkuveitsenkin, laitoin se aina päällimmäiseksi näkyviin tavarakorissa. Sen veitsenterä oli vain 6 sm pitkä ja läpäisi aina kaikki tarkastukset, niin nytkin.
Linkarissa kynsisakset oli vielä pienemmät, ongelmattomat. Ja linkarin kolmas ”terä”, nelisenttinen korkkiruuvi ei ollut koskaan aikaisemmin yltänyt tarkastuksen kohteeksi lähtöselvityksissä.
Nyt nousi. Teini-ikäinen nosti sen silmieni eteen ja sanoi jyrkästi: ”Tämä on kielletty. Tämä jää tänne!”
Siinä ei pieni sanailu linkkarin maailmanympärimatkoista auttanut. Teini-ikäinen otti linkkarin ja marssi tiehensä. Jäi vain harmittamaan, etten ehtinyt sitä ennen kääntää ulos linkkarin 6-senttisen veitsenterän ja taittaa se sivuuttain 90 asteen vinkkeliin.
Ei olisi teini-ikäiselläkään ollut enää iloa pikku linkkaristani.
|
15.10.2024 00:00 |
Salatakseja on kaikkialla liikenteessämme – ei hintaperusteluja näkyvissä, ei taksamittaria, pelkästään taksikupu katolla.
Taksisurkeutta on nyt kestänyt Suomessa jo yli kuusi vuotta!
Liikenneministeri Anne Berner ajoi läpi Suomen ”taksiuudistuksen 2017, vaikka Ruotsin kokemukset samanlaisesta ”uudistuksesta” 1990 olivat osoittautuneet täydelliseksi katastrofiksi.
Ruotsissahan oli jo 27 vuotta nähty, miten kävi kun vapaa hinnoittelu korvasi taksamittarit ja mitä seurasi, kun alalle tuli laumoittain mitä villeimpiä ja vastuuttomimpia taksiyrityksiä ja kuljettajia.
Silti Suomen eduskunta hyväksyi ”Bernerin taksiuudistuksen” suurella ääntenenemmistöllä 2017.
Ihmeteltäväksi jää, ketkä johtivat eduskunnan liikenne- ja muita valiokuntia suosittamaan kelvottoman taksilain hyväksymistä.
Suomessa nähtiin heti samat kielteiset ilmiöt ”taksiuudistuksesta” kuin oli Ruotsissa koettu 1990-luvun alusta.
Nähtiin petolliset ylihinnoittelut taksimatkoista, taksamittarien puute, näkyvien hinnoitteluperusteiden haitat, taksikuljettajien paikallistuntemuksen puutteet, rikoksista tuomittujen kuljettajien asiakkaille aiheuttama turvattomuus ja vieraskielisten, suomea hallitsemattomien kuljettajien tuottamat ongelmat.
Yli kuusi vuotta liikenneministeriö ja eduskunta on istunut kädet ristissä ja vähätellyt asioita.
Vasta nyt, kun taksikuljettajien pohjasakan tekemät, nopeasti lisääntyneet naisasiakkaiden raiskaukset ja muut väkivallan teot ovat nousseet otsikkoihin, liikenneministeriö on herännyt taksilain välttämättömään päivitykseen.
Yleisen painostuksen alla on luvattu, että taksilain uudistusesitys annetaan eduskunnalle keväällä 2015.
Miksi vasta keväällä 2025?
Liikenneministeri Lulu Ranne on osoittautunut tehtävänsä hallitsevaksi ministeriksi. Mikä nyt viiraa?
EIKÄ VIELÄ SILLOINKAAN!
Lokakuun alkupäivinä liikenneministeriö ilmoitti taas uudesta viivästyksestä. Esitys taksilain uudistuksesta annettaisiin eduskunnalle vasta vuoden kuluttua, syksyllä 2025. Ministeriön perustelu oli läpeensä mitätöntä sanahelinää hyvistä tavoitteista.
Helsingin Sanomat antoi sanahelinälle konkretiaa. Värillisten rekisterikilpien ja taksamittari määrääminen pakolliseksi vie muka oman lisäaikansa. Kuljettajien pakollinen koulutus vaatisi lisäsuunnittelua. Nykyistä useamman rikostuomion pitäisi estää ajoluvan myöntämisen. Taksien saatavuuden parantaminen, tunnistettavuuden helpottaminen ja taksikyytien hinnoittelun läpinäkyvyyden toteuttaminen on vaikeaa…
Mitä saamattomia virkamiesnössöjä siellä liikenneministeriössä oikeen istuu, ettei suuren yleisön ja kaikkien taksikäyttäjien edellyttämiä turvatoimia saada vedettyä läpi jo kiireesti? Yli kuusi vuotta on jo asioita jauhettu!
Nyt, liikenneministeri Lulu Ranne: Lopeta tämä taksipelleily. Anna jo meille toimiva taksiuudistus!
TAKSIUUDISTUS 2018
Eduskunta hyväksyi vuonna 2017 äänin 100 - 37 liikenneministeri Anne Bernerin ajama taksiuudistus. Se astui voimaan 1.7.2018.
Taksiuudistus oli pääpiirteittäin toisinto Ruotsissa 1.7.1990 voimaan astuneesta taksiuudistuksesta, joka oli ajanut koko taksitoiminnan Ruotsissa täydelliseen kaaokseen.
Jo 1.7.2019 Suomen Taksiliitto ja Lähitaksi pitivät infotilaisuuden, jossa vaadittiin suuria korjauksia taksisäädöksiin. Taksamittarien puute, taksikyydin vapaa hinnoittelu ja suuri määrä suomea puhumattomat, vailla paikallistuntemusta toimivat taksikuljettaja romuttivat asiakkaiden luottamuksen taksitoimintaan.
Vaadittuja korjauksia odotetaan yhä.
|
16.09.2024 00:00 |
30 km/h tulisi olla äärimmäinen poikkeus, mutta se on valitettavasti hyvin yleinen.
Kun poliisimme korkeinta johtoa myöten antaa ymmärtää, että ylinopeus on syynä liikenneonnettomuuksiin, ammattiautoilijalla menee sormi suuhun. Hämmästyksestä.
Hämmästys vahvistuu, kun muiden muassa Liikenneturvan johtaja vihjaa samaan.
Mitä korkeampi nopeusrajoitus, sitä vähemmän ylinopeuksia, tilastot todistavat.
Mitä alempi nopeusrajoitus, sitä enemmän ylinopeuksia ja liikenneonnettomuuksia… sitä enemmän sakottamalla parannettavaa liikenneturvaa, poliisimme ajattelutavan mukaan!
Eihän se niin mene.
Todellisuudessa kuljettajan väärä tilannearvio, eikä suinkaan ylinopeus, on syynä liikenneonnettomuuksiin. Ja yhtä lailla nopeusrajoituksen ylittävissä kuin alittavissa nopeuksissa!
Nopeustutkan lukutaito ja sillä sakottaminen on poliisimme liikenneturvallisuustyön suurin julkinen taidonnäyte. Tämä mielipide on yleinen ammatikseen tien päällä liikkuvien joukossa.
Nopeusrajoituksen tärkein tehtävä on lisätä sakkotuloja valtion kassaan, moni tien päällä elävä kiroaa. Nopeusnäyttötaulujen johdonmukainen vähentäminen ja poistaminen teiden varsilta vahvistaa käsitystä.
Mitä enemmän autojen turvallisuustekijät kehittyvät ja paranevat, sitä enemmän nopeusrajoituksia pudotetaan teillä ja kaduilla. Sitä enemmän ylinopeuksia ja sakkotuloja tien päältä.
Osoittaako nopeusrajoitusten koko kuva Suomessa vastaavien viranomaisten aivokuolemaa, liikenne- ja "poliisiministeri" Lulu Ranne?
MILLÄ PERUSTEILLA NOPEUSRAJOITUKSIA OIKEIN MÄÄRÄTÄÄN?
Siihen ei löydy selkeää vastausta!
Virallisesti sisäministeriön alaiset ELY-keskukset määräävät ja asettavat nopeusrajoitukset maamme tieverkossa. Todellisuus on toinen. Määräävänä tekijänä on milloin mikäkin taho ja mielipide poliisista jalan kulkevaan kunnanvaltuutettuun, paikallisesta yrityspampusta mökin Miinaan.
Ja jäljet näkyvät sekä tien päällä että kaduilla täysin epäjohdonmukaisena sekoituksena. Seurauksena ajoneuvon kuljettaja ei voi koskaan luottaa näkemänsä perusteella arvioimaansa nopeusrajoitukseen.
SILLÄ ON VAARALLISIA SEURAUKSIA!
Epävarmuus kulloinkin vallitsevasta nopeusrajoituksesta ja pelosta joutua tahattomasti poliisin sakkorysään johtaa suuriin ajonopeuseroihin tien päällä, ja myös katuverkossa. 100 km/h rajoitusalueella ajetaan liian usein vain 60, tai 80 ”varmuuden vuoksi”, tai 120, kunnes sallittua enimmäisnopeutta osoittava liikennemerkki ilmestyy näkyviin. Se johtaa nykiviin jonoihin.
Harvakseltaan näkyvä nopeusrajoitusnäyttö teidemme varsilla koituu vaaraksi liikenneturvallisuudelle.
Suurista nopeuseroista on seurauksena turhautuneita, hermostuneita ja äkkipikaisia ohituksia ja vaarallista haitariliikettä liikennevirrassa, mikä on omiaan lisäämään liikenneonnettomuuksia.
Oman lukunsa takapajula-Suomessa muodostavat luvattoman hitaasti yleistyvät (sää- ja liikennetilanteiden mukaa) vaihtuvat nopeusrajoitusnäytöt edes valtaja pääteillämme. Jokainen autoilija lienee kokenut kesärajoituksia itsemurhakeleillä ja matelurajoituksia parhaissakin ajo-olosuhteissa.
On kuin epäkohdat tien päällä eivät siirry vastaavien päättäjien tietoon tai edes korviin. Tai niistä ei välitetä.
MITÄ TEKEE TIEN PÄÄLLÄ TOIMIVA POLIISI?
Mitään ei näy. Kukaan ei tiedä.
Väyläviraston itselleen tilaama Rasmus Nousiaisen selvitys ”Tietyömaiden liikenteenohjaus” (lue netissä!) antoi jo pari vuotta sitten, vuonna 2022, murskaavan tuomion tietyömaiden liikenneturvallisuudelle.
Mikään ei ole parantunut sen jälkeen.
Nousiaisen havainto nopeusrajoitusten liikenneturvallisuutta vaarantavista seurauksista kiteytyy yhä yhteen:
”30 km/h tulisi olla äärimmäinen poikkeus, mutta rajoitus on hyvin yleinen.”
Onko nopeusrajoitusten koko kuva osoitus vastaavien viranomaistemme aivokuolemasta, liikenne- ja sisäministeri Lulu Ranne?
|
20.08.2024 00:00 |
Missä työ?
Ylen aamussa 29.7. Poliisihallituksen Kari Onninen ja Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen puhuivat taas kerran liikenteen kasvavista onnettomuusluvuista,autoilijoiden väheksyvästä suhtautumisestanopeusrajoituksiin ja nuorten rattihurjastelusta. Ylinopeuskin tuli esille syynä onnettomuuksiin.
Ei ainuttakaan rakentavaa muutos- tai korjausehdotusta. Vain samaa vanhaa hapatusta, voivottelua ja kauhistelua.
Liikenneministeri Lulu Ranne: Apua!
MONITAHOINEN TEORIA
Joka kevät Väylävirasto, LMV:n liikenteen ohjausturhake Fintraffic konserni (!) ja Liikenneturva veisaavat tuomiovirttä mm. tietyömaiden nopeusrajoitusten rikkojille. Säestäjinä toimivat tieverkkomme nopeusrajoitusten asettajat, TEM:n alaiset paikalliset ELY-keskukset (9/15 kpl).
Väylävirasto laatii säntilliset ohjeet tietyömaiden liikenneturvallisuudelle mm. liikenteen ohjauslaitteista (7 lukua), nopeusrajoituksista (3 lukua), suojakaiteista (5 lukua), rampeista, päällysteistä, liikenteen sujuvuudesta, ja monesta muusta.
Sitten paikalliset ELY-keskukset valitsevat tietöiden toteutuksista vastaavat pääurakoitsijat. Pääurakoitsijat valitsevat avukseen aliurakoitsijoita. Maan 15 ELY-keskuksesta vain yhdeksällä on vastuualueinaan ”liikenne ja infrastruktuuri”.
Työministeri Arto Satonen: Apua!
KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS
Helsingin Länsiväylällä Espoonlahden ja Kirkkonummen välillä tuli kesällä arjet ja pyhät 100 km/t:ssa tietyömaamerkki ja 80 km/t:ssa rajoitus, vajaa kilometri myöhemmin 60 km/t, sitten 50:n rajoitus reilun kilometrin verran, minkä jälkeen taas 100 km/t sallittu. Noin 3 km moottoritiellä tietyömaamerkein rajoitettiin ajonopeuksia nopeutta eikä koko matkan aikana ainuttakaan työkonetta, ei minkäänlaista työn merkkiä koko matkalla!
Ensikertalaisena uskot, että liikennemerkit puhuvat totta. Kun sitten paikkakuntalainen toisen perään posottaa menemään sata lasissa koko ”työmaarajoitusalueen” läpi, teet itsekin seuraavalla kerralla samoin.
Vuosien varrella Helsingin Länsiväylä on ollut moisten hämäys-työmaiden ja -rajoitusten näyttämö alvariinsa. Autoilijaton totutettu siihen, ettei tietyömaa- liikennemerkkejä ja niiden nopeusrajoituksilla ole merkitystä.
Eikä vain Länsiväylällä. Keväällä leveällä kantatie 51:llä Karjaa-Inkoo välillä samanlainen yli kolmen kilometrin ”tietyömaa”, jolla nopeusrajoitusmerkit edellyttivät autoilijoiden pudottavan ajonopeutensa 100:sta vaiheittain 50:een arviolta yli kolmen kilometrin matkalla arjet ja pyhät läpeensä - lopulta ilman minkäänlaista merkkiä työstä, joitakin työkoneita sentään parkissa ojan puolella.
Itse asiassa Suomi on täynnä enemmän tai vähemmän tai täysin valheellisia ”tietyömaita”.
Vanhempi autoilija kokee tulleensa huijatuksi ja nopeusrajoitusmerkkiin oppii suhtautumaan suurella varauksella. Nuorille autoilijoille hämäys-tietyömaat opettavat yksiselitteisesti, että nopeusrajoituksilla ei useinkaan ole niin väliä. Tie- ja katuliikenteessä on sitten lisää vastaavia.
Liikenneturva mössöttää.
SURULLINEN YHTEENVETO
Yhteenveto surkeudesta on tehty opinnäytetyönä Väylävirastossa ja julkaistu jo marraskuussa 2022, kohta kaksi vuotta sitten. Jokaisen kannattaa käydä lukemassa esimerkiksi netissä Rasmus Nousiainen: ”Tietyömaiden liikenteenohjaus” ja siitä ”Johtopäätökset ja huomiot”, sivut 77-86!
Otteita: ”Työmaiden nopeusrajoitukset on asetettu lähtökohtaisesti paljon alhaisemmiksi mitä Väylävirasto määrittelee.” ”30km/h tulisi olla äärimmäinen poikkeus, mutta rajoitus on hyvin yleinen tietyömailla.” ”Yksiajokaistaisella alin nopeus tulisi olla 60 km/h, kaksikaistaisella 80 km/h.” ”Väyläviraston ohjeiden mukaan rajoitusten noudattaminen voisi olla huomattavasti parempaa.” ”Liian alhainen nopeusrajoitus todennäköisesti vähentää sen noudattamista.”
”Vaihtuvia nopeusrajoituksia tulisi tuoda työmaille jatkossa. Näitä pitäisi pystyä vaatimaan jo tietyötä tilatessa.” ”Työmaiden nopeusrajoituksissa tulisi käyttää enemmän vaihtuvia nopeusrajoituksia.” ”Suunnittelua olisi syytä viedä siihen, että liian alhaisten nopeusrajoitusten käyttö yksiselitteisesti kiellettäisiin.”
”Kulujen minimoimiseksi liikennejärjestelyt työmailla pyritään usein toteuttamaan mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Säästäminen saattaa johtaa heikosti hoidettuun liikenteenohjaukseen ja suuriin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Liikenteen sujuvuustekijöiden huomioiminen Väyläviraston ohjeissa voisi parantaa liikenteenohjausta merkittävästikin. Tällöin perustelut muun muassa korkeammille nopeusrajoituksille tulevat paremmin esille.”
Lainaukset edustavat vain pientä osaa murhaavasta arvostelusta, jota Nousiaisen selvitys Väylävirastolle kohdistaa tietöiden toteuttajien työmaajärjestelyjä ja -toteutuksia kohtaan vastoin Väyläviraston ohjeita.
Jää kysymys: Miksei Väylävirasto lainkaan (siltä vaikuttaa) valvo ohjeidensa toteutusta tietyömailla? Miksei liikenneturvallisuutta valvova poliisi seuraa Väyläviraston ohjeiden noudattamista tietyömailla? Miksei Liikenneturva näytä välittävän vähääkään tietyömaiden liikennejärjestelyistä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa Väyläviraston antamien ohjeiden kanssa? Näin vähennetään tehokkaasti yleistä kunnioitusta nopeusrajoituksia kohtaan ja vaarannetaan vakavastikin liikenneturvallisuutta!
Poliisihallitus mössöttää.
EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Keskimääräistä kokeneempi autoilija, keskimääräistä enemmän ajava autoilija ei voi olla hämmästelemättä epäjohdonmukaisesti asetettuja nopeusrajoituksia sekä ohituskieltomerkkien ja keskiviivamerkintöjen epäjohdonmukaisuuksia Suomen tieverkossa. Liian usein ne on määritelty alkaviksi kuin eläkeiän saavuttaneen heikkonäköisen ja jo hidastetusti reagoivan ratinkääntäjän aistein.
Tämä on omiaan synnyttämään epäluottamusta ja väheksyntää nopeusrajoituksia ja ohituskieltojen lähtökohtia kohtaan.
Syykin on selvä: Vaikka tieliikenne ongelmineen ja ratkaisuineen on uskottu Liikenneministeriön hoiviin, aivan eri ministeriö eli työ- ja elinkeinoministeriö ja sen alaiset ELY-keskukset asettavat omilla taidoillaan tieverkkomme nopeusrajoitukset. Vieläpä niin, että kun maan 15 ELY-keskuksesta vain 9:llä on hallinnassaan ”liikenne ja infrastruktuuri” -osio, nämä 9 ELY-keskusta asettanevat nopeusrajoitukset muidenkin ELY-keskusten tieverkkoihin.
Ristiriitoja riittää roppakaupalla! Ihmekö sitten, että Suomen liikenneturvallisuus, liikennekuolemat ja -vammautumiset, ovat väkimääräämme nähden kaksinkertaiset naapurimaihimme Ruotsiin ja Norjaan verrattuina!
Notta josko Poliisihallitus ja Liikenneturva, ja Väylävirasto, FinTraffic ja Traficom ryhdistäytyisivät vihdoinkin puimaan ihan oikeaa asiaa tuloksettoman mössötyksen sijaan!
|
12.06.2024 00:00 |
Poliisiauto pysähtyy risteysalueelle tarjotakseen jalankulkijalle mahdollisuuden ylittää ajotie suojatietä pitkin. Jalankulkijat ovat vielä kaukana suojatiestä.
> Tieliikennelaki määrää: Ajoneuvoa ei saa pysäyttää risteyksessä eikä viittä metriä lähempänä risteävän ajoradan lähintä reunaa tai sen ajateltua jatkoa ajoradalla. (19.10.2020)
> Risteysalue alkaa kummallakin tiellä viisi metriä ennen risteystä. (23.10.2022)
> Tieliikennelaki määrää: Jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai valmistautuu menemään sille, on annettava esteetön kulku. (27.10.2022)
Näistä tieliikennelakimme määräyksistä syntyy vakava ristiriita!
Se on aiheuttanut kymmeniä kuolonuhreja. Ja aiheuttaa aina vain lisää, eikä lukaan ei tiedä, miten sitä korjataan.
Tappava ristiriita syntyy risteyksen takarajan suojatien kohdalla. Risteyksessä autoa ei saa pysäyttää, mutta käytännössä se on pakko pysäyttää risteykseen, jos jalankulkija edes valmistautuu astumaan risteyksen takarajan suojatielle.
Risteyksessä syntyy näin yleisesti useita kuolonloukkuja yhtä aikaa.
1. Yleinen ajotapa on hidastaa ajonopeutta ennen risteystä. Kun risteys todetaan vapaaksi muusta liikenteestä, autoilija polkaisee luonnostaan kaasua ja lisää nopeutta risteyksen yli. Jos samalla edellä ajava yhtäkkiä jarruttaa pysähtyäkseen, tai jos suojatien eteen on äkkiä pysähtynyt auto, reaktioaika ja jalan siirto kaasupolkimelta jarrupolkimelle ja jarrutukseen jää perässä ajavalle helposti liian lyhyeksi. Peräänajon tai väistökolarin todennäköisyys on ilmeinen!
2. Jos kaksi autoa ylittää risteystä rinnakkain, vasemmalla eli ulommalla kaistalla ajavan auton kuljettaja on useinkin katveessa ja a) yllättyy eikä ehdi reagoida vieressä ajavan yhtäkkisestä jarrutuksesta, b) katveesta ei ole näköyhteyttä suojatielle pyrkivään jalankulkijaan, ja näin vieressä ajava jatkaa vastoin tahtoaankin matkaa risteyksen yli.
Pysähtyminen risteysalueelle on aina vaarallista. Siksi laki sen kieltää.
Syystä tai toisesta Helsingin liikennepoliisi on ottanut pysähtymisen risteysalueen suojatien eteen näytön paikaksi. Se pysähtyy poliisiautollaan risteysalueelle ennen alueen takarajan suojatietä näyttävästi antaakseen jalankulkijalle tietä suojatiellä.
Liian usein poliisiauton tuntumassa vasemmalla kaistalla ajanut autoilija yllättyy poliisiauton jarrutuksesta ja pysähdyksestä risteyksessä, ei ehdi reagoida riittävän nopeasti omalla jarrutuksella, vaan jatkaa ajoa suojatien yli.
Poliisiautojen näyttäviä pysähtymisiä risteysalueella voi vain hyvin valikoivasti perustella jalankulkijan ilmeisellä aikomuksella astua suojatielle. Jalankulkija on saattanut olla jopa niin kaukana suojatiestä, että on lähinnä arvailun varassa, jatkaako hän kävellen jalkakäytävää pitkin vai kääntyykö ylittämään ajorataa suojatietä pitkin.
Poliisiauton nopeus nousee 95 km:iin tunnissa Helsingin ydinkeskustassa. Yksi hullu edellä, vielä hullumpi perässä. Helsingin liikennejohtaja esittelee ylpeänä.
KIELTEISTÄ JULKISUUTTA
Helsingin liikennetoiminnon johtaja tunnetaan yleisesti hyvin julkisuushakuisena henkilönä. Hän on ottanut näyttäväksi tavakseen julkistaa poliisiautojen toimintoja Helsingin liikenteessä somekanava X:ssä (ent. Twitter).
Tapauksissa joissa poliisiauto pysähtyy risteysalueelle tarjotakseen jalankulkijalle mahdollisuuden ylittää ajotie suojatietäpitkin, sattuu tuhka tiheään, että poliisiauton vieressä vasemmalla kaistalla ajanut auto jatkaa matkaa suojatien yli. Jolloin tämä poliisijohtaja julistaa saavutuksen lailla: ”Epäillään törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, kortti hyllylle!” (Vrt. video X:ssä)
Ajokortin hyllyttäminen näyttäisi olevan poliisijohtajalle yhtä huonosti harkittu asia kuin poliisiauton pysähtyminen risteykseen hengenvaarallisin seurauksin. Hänelle ei ole kirkastunut, että ajokortti on hyvin monelle autoilijalle ja hänen perheelleen ”leipäkortti” ja elinehto! Pienyrityksessä se voi olla tuhon alku kaikille työntekijöille perheineen. Vankeustuomiokin on usein kevyempi rangaistus – vankilassa toimii sentään aina terveydenhuolto ja ruoka- ja vaatehuolto.
Kortin menetyksen vaihtoehtona pitäisi olla joko tuntuvat sakot tai sopiva yhteiskuntapalvelu. Niin pitkälle julkisuushakuisen poliisijohtajan ajatustoiminta ei kanna.
Samainen poliisijohtaja julkaisee X:ssä ilmeisen ylpeänä myös takaa-ajotilanteen, jossa poliisiauton nopeus nousee 95 km:iin tunnissa Helsingin ydinkeskustassa kapealla, pysäköityjen autojen rajaamalla Lönnrotinkadulla. (Vrt. video X:ssä)
LIKASANKO X
Nähdessäni videon poliisiautosta, joka pysähtyi risteyksessä suojatien eteen, kirjoitin mielipiteenäni: ”Poliisijohtajan salakavalalla menetelmällä saa kyllä helposti rinnalla ajavista 100 autoilijaa päivässä jatkamaan risteyksen jälkeisen suojatien yli. Ja rangaistus, jolla poliisijohtaja briljeeraa, on useimmille kohtuuton, iso herra poliisijohtaja!”
Mielipide laukaisi X:n lukijoissa ennen kokemattoman parjaus- ja ilkkumisvyöryn. Noin 200:n solvausvastauksen joukosta löytyi vain 10 asiallista, tapauksen vaaratarkasteluun pyrkivää kommenttia. Muilta osin minut leimattiin apinaksi, tappajaksi, seniiliksi, koiraksi, narkkien puolustajaksi, kännilangan kirjoittajaksi, huumehörhöksi, siaksi, perseilijäksi, liikennemerkkisokeaksi, jne. jolta pitää ottaa ajokortti pois jollei itse tajua luopua siitä.
Oletan että valtaosa vastaajista oli jalankulkijoita tai pyöräilijöitä, tunnetusti kaikkein agressiivisinta porukkaa Helsingin liikenteessä.
Heille haluan toistaa Albert Einsteinin ajatelman: ”Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I’m not sure about the former.”
Repikää siitä!
|
|