Auto, tekniikka ja kuljetus

Valtion tieverkon kunnossapitojohtajan Jukka Karjalaisen niukat vastaukset tässä lehdessä tenttikysymyksiimme - ja vastaamatta jääneet - puhuvat kovaa kieltä kansallisomaisuutemme hoidosta.

 

Karjalainen ei kiistä sallittujen kokonaispainojen ylittävän teiden kantokyvyn. Ei liioin, että tilanne on tiedossa myös liikenneministeriössä, joka ei reagoi. Hänen vastauksensa toistaa sen, mikä on epävirallisesti tiedossa: tieverkon järjestelmällistä, tahallista, jatkettua ylikuormitusta puolustellaan ”kansallisena etuna”!

 

Edun saajia ovat puu- ja paperiteollisuutemme, rakennusteollisuutemme, vientiteollisuutemme ja etujen ajajana Elinkeinoelämän Keskusliitto.

 

Kun ylikuormilla tietoisesti rikotaan maan tieverkkoa; vaurioiden, teiden korjausten maksumiehiksi joutuvat luonnollisesti veronmaksajat. Veronmaksajista on siten poliittisten päättäjien toimesta tehty vuosittain satojen miljoonien eurojen ylimääräisten ”vientitukien” maksajia. ”Kansallinen etu”?

 

VALTION teitä on n. 78 000 km, metsä- ja yksityisteitä n. 350 000 km. Vuosikymmenet on tiedetty, että pahimmat painaumat ja sortumat pääteillä sijoittuvat liittymiin, jotka kuuluvat metsä- ja yksityisteiden omistajille. Suurimmassa osassa liittymiä ei ole tierumpuja. Pääteiden ojissa vesi pakkautuu liittymiin ja niistä päätien runkorakenteisiin, jotka pettävät.

 

Liikennevirasto on esittänyt liikenneministeriölle, että se saisi määräysvaltaansa metsä- ja yksityisteiden liittymien rakenteet. Sillä säästyttäisiin kymmenien miljoonien eurojen toistuvista, turhista painaumakorjauksista vuosittain. Liikenneministeriö ei ole reagoinut. Vastustajina olisivat metsä- ja yksityisteiden omistajat, puu- ja paperiteollisuus, metsäteollisuus, vientiteollisuus ja maaseudun väki. ”Kansallinen etuko”?

 

YHDEKSÄN alueellista ELY-keskusta vastaavat valtion tieverkon korjauksista – alueen elinkeinon, työvoiman, osaamisen, ympäristön ja luonnonvarojen vaalimisen ohella. Tiedetään että niillä on jatkuvasti hirvittävä resurssipula rahasta ja henkilöstöstä. Teiden korjaukset, urakka- ja jälkivalvonnat kärsivät. Työn jälki on toistuvasti kyseenalainen. Korjaukset tehdään vuodesta toiseen uusiksi. ”Kansallinen etuko”?

 

PÄINVASTAINEN ”kansallinen etu” nähdään puolustusvoimien kuorma-autokilpailutuksessa. Puolustusministeriö tilaa ja tarjouskilpailun laatii ja valintaratkaisut esittelee valtion yhteishankintayhtiö Hansel.

 

Näennäisen tasapuolisuuden vuoksi Hansel lähettää tarjouspyynnöt tiukkoine edellytyksineen kaikille kuorma-automaahantuojille vaikka jo lähdössä tiedetään, että suurin osa ei täytä vaatimuksia.

 

Edeltäneellä kerralla herätti laajaa huomiota parin kolmensadan kuorma-auton kaupan ohjautuminen Scanialle samalla kun kotimainen Sisu junailtiin pelistä ikävällä tavalla ulos.

 

Tuolloin Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (PS) moitti: ”Puolustusministeri Carl Haglundin (RKP) on ryhdistäydyttävä ja laitettava virkamiehensä ojennukseen. On taisteltava loppuun saakka suomalaisen työn ja yrittämisen puolesta!”

 

Nyt puolustusministerinä Jussi Niinistö päätti 16.2.2017, että Haglundin aikana tehty hankintasopimuksen option mukaan lunastetaan vielä 50 Scania kuorma-autoa vain päivää ennen uuden hankintapäätöksen kilpailutusta 17.2.!

 

Myös Hanselin 17.2. julistetun kilpailutuksen päätöksessä on ”astian maku”. Kotimainen Sisu on jälleen junailtu ulos kilpailusta! Sisut eivät kaadu maastokulkukelpoisuuteensa, suorituskykyynsä tai laatuunsa vaan hivenen korkeampaan hintaansa. Huomiotta jätetään Sisun kotimaisuus, kriisivarmistus/työllistävä ymv. vaikutus.

 

Satojen uusien puolustusvoimille hankittavien maastokelpoisten kuorma-autojen ostot kohdistetaan jälleen Scanialle ja nyt myös sen omistajan (Volkswagen) toiselle valmistajalle, MAN:lle. Kilpailutuksessa ehtona oli vaatimus maanlaajuisesta huolto-ja korjaamoverkosta. MAN:lla sellaista ei ole! Kolmanneksi hankintakohteeksi esitetään Mercedes-Benziä.

 

”Kansallinen etuko”?