Jumboretkis pikkukantavuudella

Sähköposti Tulosta PDF

Korkeutta 2,8-metriä. Tuulilasin yläpuolista osaa on hankala putsata lumesta ja jäästä.

Mercedes-Benz Sprinter 319CDI 4x4-3,5/43K pitkä A3 A retkeilyautossa maistuvaa on neliveto ja laadukas sisustus. Mutta mukavuudella on hintansa.
 
Mercedes-Benz Sprinter on vuosikymmenten markkinaykkönen kevytkuorma- autoissa. Se on isojen pakujen suursuosikki. Se on työjuhta, joka muuntuu moneen makuun. Sprinterin saa luonnollisesti myös retkeilyautona, jollaisen otimme Ajolinjan koeajoon.
 
Koeajettu nelivetoinen Mercedes-Benz oli tilattu tehtaalta Camper-versiona eli korinrakennusaihiona. Näin ollen valmius rakentaa retkeilyauto on helpompaa kuin peruspakusta, kun ei ole väliseinää ja matkustamon ikkunatkin ovat valmiina.
 
Mercedes-Benz retkeilyautojen yleisimmät varustajat Suomessa ovat Verhoomo Sorsa ja Carsport Design. Koeajoyksilön on sisustanut kuitenkin lahtelainen autovarustaja Hifix, joka on toiminut vuodesta 2009.
 
Sisustuksen tuotemerkkinä on Hifix Interior. HiFix varustaa vuodessa henkilöautoksi rekisteröityjä jatko-ohjaamollisia noin 50 ja kuorma-autoja kymmenkunta.


Lahtelaisen HiFixin sisustama. Kattoikkuna tuo valoa päivään. Säilytystila on myös ohjaamon päällä.

INVERTTERI, HUPIAKKU
Tämän auton matkustamoon on valittu kolme istuinta, jotka on asennettu kokonaan 130-senttisen liukuoven takapuolelle. Näin ollen takapenkkien ja etupenkkien väli on 150 senttiä, verovapauden minimivaatimus on 130 senttiä. Vapaata lattiatilaa on ruhtinaalliset 2,4 m2. Tästä huolimatta tavaratilaan jää vielä pituutta 2,4 metriä, josta kiitos kuuluu pitkälle akselivälille (4,32 m).
 
Matkustamon lattia on mukavannäköistä laminaattia. Puolinahkaisissa mustissa istuimissa on punaista nauhasomisteet ja turvavyöt. Varustukseen kuuluu jääkaappi, joka on integroitu pöytään. Ylhäällä on mikroaaltouuni. Invertteri on kuljettajan penkin ja jääkaapin välissä lattiarajassa.
 
Matkustamopalvelut on kytketty toimimaan lisäakun kautta. Jos jännitetaso laskee liian alas, erotinrele kytkee ”hupiakun” pois sähköjärjestelmästä. Näin auton oman akun virtamäärä riittää aina käynnistykseen.
 
Liukuovi toimii sähköisesti, sivistyneesti ja hitaasti. Manuaalista liukuovea saisi räimiä vauhdilla. Sellaisessa on ovimekanismi muutenkin kovilla ikkunan tuoman lisäpainon takia.
 
VEROTTAJASÄNKY
Varustukseen kuuluu retkeilyautoissa pakollinen vuode, joka tulee olla kooltaan vähintään 120 cm x 120 cm. Tässä autossa vuode on 162 senttiä leveä ja 184,5 senttiä pitkä. Leveyden puolesta nukkumaan mahtuu pariskunta, mutta keskimittaista pidempi saa maata jalat koukussa. HiFix valmistaa asiakkaan halutessa kookkaamman sängyn, joka ei ole lähinnä verottajaa varten, kuten koeajokissa.
 
Vuoteen levitys nukkumiskuntoon vaatii viiden minuutin voimistelun. Penkkien takana ylhäällä on metrin pituinen säilytystila, jonka pohjalta vedetään levyt ulos. Penkkien takaa otetaan levyjen etukulmiin asennettavat kaksi pystytankoa sekä sängyn etureunaan tikkaat.


Kojetaulussa on paljon samaa kuin Mersun henkilöautoissa.

TEHDASLAATUA
Hifin työnjälkeä kuvaa, että Sprinterin tehdaslaatu jatkuu matkustamovarustelussa. Laatu huokuu, alkaen pienistä yksityiskohdista, sitä on vaikea tarkemmin kuvailla. Laatupuutteita ei havaittu.
 
Oikeastaan ainut harmittava asia on istuinten selkänojien rajallinen säätövara, kymmenen senttiä yläosasta mitattuna. Pitkillä matkoilla kaipaisi makaavampaa istuma-asentoa. Jonkin verran enemmän selkänojasäätöä olisi saatu, jos penkit liikkuisivat kiskoilla. Täysin makaava asento vaatisi takaseinän siirtoa taaksemmas ja kalliimpia istuimia.
 
Hifixin tuotepaletista löytyy Sprinteriin koeajokkia laadukkaampaa jatko-ohjaamovarustelua, jossa seinäpinnat ja istuimet ovat vaaleanruskeaa nahkaa. Varustelutason nimitys on S-luokka ja kyllähän kuvia katsottaessa ”ässämersumainen” fiilis tuleekin.
 
HUONOJEN TEIDEN NELIVETO
Koeajokin moottori on tehokkain, mitä Sprinteriin saa eli 190-hevosvoimainen. Automaattivaihteisto on 9-portainen. Näiden yhdistelmä tarjoaa hienoa yhteistyötä. Kierroslukumittarin neula pysyy normaaliajossa alle 2 000 kierroksen ja heilahtaa vähän vaihtamisessa, muusta ei vaihtohetkeä oikeastaan huomaa.
 
Pyörien ja lokasuojien väli on tavallista suurempi, joka juoruaa nelivetoisuudesta. Koeajokkia ei ole kuitenkaan tarkoitettu täysiveriseksi möyriväksi maastoautoksi, sillä alennusvaihteistoa ei ole, neliveto ei ole kytkettävä ja pohjapanssari on muovia. Lisäksi maavaraa on rajallisesti eli 20 senttiä moottorin ja perämurikan alla. Rengaskoko on maltillinen 16 tuumaa, kuvio maatieautosta.
 
Nelivedon ansiosta retkeilyautolla uskaltaa lähteä talvella rohkeasti liikkeelle aamutuimaan ennen tienhoitoauton tuloa. Eikä huonompiakaan metsäteitä tarvitse pelätä. Pienen ykkösvaihteen ja automaattivaihteiston momentinmuunninominaisuuden ansiosta liikkeellelähtö onnistuu vaivatta huonommastakin paikasta.
 
Nelivedon valintakytkimiä ei hallintalaitteissa ole, vaan voimanjako hoidetaan automaattisesti. Kun luistoa ilmenee taka-akselilla, vetoa annetaan monilevykytkimen kautta eteen. Eteen annetaan korkeintaan puolet voimasta paitsi erikoistapauksissa, kuten ristiriipunnassa. Voimanjaon ripeyden takaa monilevykytkimen esijännitys.


Makuutila. Vain patjat ja lakanat puuttuu.
 
VAKAA MENIJÄ
Koeajokissa on ajonopeuden ja kierrosluvun viisarimittarit, mutta kyllä mittaristo tietysti digitaalinen on. Nopeusasteikon harvenee 50 km/h jälkeen. Täysin ”älykännykkämäinen” mittaristo on toki saatavilla.
 
Yleisiä kuljettajan tarvitsemia toimintoja ei ole työnnetty ajotietokoneen tai medianäytön kautta ohjattaviksi. Esimerkiksi ilmastoinnin säätöjä ohjataan rehellisesti nappuloilla, etupenkkien lämmityksen säätö tapahtuu ovikytkimistä.
 
Sprinterin ja muidenkin Mersujen ratissa olevat hipaisukytkimet, joita on toki muillakin automerkeillä, ovat saaneet niin paljon moitetta, että eiköhän niistä villityksistä vielä luovuta. Pakkasella käsine kädessä on turha yrittää saada hipaisua perille.
 
Pitkäakselivälinen auto eteni vakaasti, myös matkailuauton sallitussa 100 km/h kesänopeusrajoituksessa ja sivutuulessa. Vakiovarusteinen sivutuuliavustin ei kertaakaan aktivoitunut.
 
Ajaminen on kaiken kaikkiaan erittäin vaivatonta, myös lumisissa talvikeleissä. Ajoittain edestä kuului ohjaamoon kaupunkinopeuksissa kihnaava ääni, jonka alkuperä ei selvinnyt.
 
Maantievoittoisessa koeajossa keskikulutus oli 9,6 l/100 km tankkauskirjanpidolla. Ajotietokone näytti samoja lukemia.
 
Muutamana aamuna pakkanen ylitti kymmenen astetta, silloin mittariston näyttöön tuli ilmoitus: Lisää jäähdytysnestettä. Paisuntasäiliön pinta oli puolivälissä, ilmeisesti kuitenkin muutama milli liian matalalla. Ilmiönä on nesteen tilavuuden kasvu lämpötilan noustessa.
 
KANTAVUUTTA 450 KILOA
Koeajokin omapaino on peräti 3 050 kiloa. Nelivetoalusta on tietysti takavetoista painavampi. Varustaja HiFix kertoo kyllä keventäneensä jatko-ohjaamollisten sisustusten painoa käyttämällä mm. ohuita muovilevyjä.
 
Kantavuutta jää kokonaispainoltaan 3 500 kiloiseen autoon vain 450 kiloa. Tämä tarkoittaa, että täydellä henkilökuormalla suureen tavaratilaan ei voi laittaa oikeastaan mitään.
 
Sprinter 4x4 kestää kyllä reippaankin ylikuorman, mutta laitontahan se tietysti on. Tämä vältettäisiin ottamalla järeämpi alusta, mutta silloin ajettaisiin kuorma-autonopeutta 90 km/h.


2,4-metristä tavaratilaa syö yläosasta metrin verran matkustamon säilytystila/makuutila. Lattialla on nyt ajosilta harrasteajoneuvoa varten.

HINTAA KERTYY
Koeajokissa on 19 000 euron edestä tehdaslisävarusteita, joista tässä on mainittu kalleimmat (1 100–2 200 euroa). MBUX multimediajärjestelmä on 10,15-tuumaisella näytöllä. Matkustamoon on lisäilmalämmitin, jonka puhallinkanava on lattiarajassa. Pysäköintipaketti on 360 asteen kameralla, lintuperspektiivikuva tulee multimedianäyttöön – erittäin tarpeellinen varuste kookkaassa autossa. Vetokoukku on kiinteä, vanerilattia on tehtaalta ja liukuovi sähköinen.
 
Koeajokkiin ei ole valittu tärkeimmistä lisävarusteista aktiivista kaista-avustinta eikä aktiivista etäisyysavustinta (Distronic). Näin toimittu ilmeisesti siksi, ettei koeajokin hinta muodostu entistä suolaisemmaksi.
 
Nelivetoisen koeajokin lisävarusteeton perushinta umpipakettiautona on 81 000 euroa. Kun tähän lisätään lisävarusteet ja HiFin muutostyö vajaa 25 000 euroa, auton loppusummaksi muodostuu dieselautolle kunnioitettavat 125 728 euroa. Ja autoveroahan ei autoon sisälly. Kaikki mainitut hinnat sisältävät 24 % arvonlisäveroa.
 
Tämän hintaista autoa menee vähän yksityiskäyttöön. Yritys saa hankittua auton arvonlisäverovapaana, jolloin hinta on noin 95 000 euroa.
 
Veho myy pelkästään Mercedes-Benzejä, joten myyjät ovat tottuneet kauppaamaan arvokkaita autoja. Ja näitähän tulee koko ajan lisää, kun mallisto sähköautoistuu. Täyssähköistä Sprinteriä haikailevan kannattaa odottaa vielä hetki, jolloin esitellään nykyistä mallia tuplaten toimintamatkaa tarjoava uutuus (noin 300 km). Mutta nelivetoista mallia tuskin heti tulee.

RETKEILYAUTON AJONEUVOLUOKKAA EI OLE
Retkeilyauto nimitys on vakiintunut suomalaisvarusteisiin pakettiautoista muunneltuihin yksilöihin, joilla harvoin on mitään tekemistä retkeilyn kanssa. Tehdasvalmiitakin retkeilyautoja löytyy eli vähemmän varusteluja matkailuautoja. Mutta ei retkeilyauto– ajoneuvoluokkaa ole olemassa.

Nämä suomalaisvarusteiset retkeilyautot kuuluvat ajoneuvorekisteriin ajoneuvoluokkaan M1G-luokan henkilöauto, alaryhmään matkailuauto. Matkailuauto on ajoneuvoverovapaa, kun tietyt perusehdot täyttyvät. Pitää olla istuimia, helposti poistettavissa oleva pöytä, makuupaikkoja, tukevasti kiinnitetty kylmäsäilytystila, keittomahdollisuus, säilytystiloja sekä majoitustilan lämmitin. Makuupaikat voi muuntaa istuimista.
 
Lisäksi verovapaan matkailuauton omamassan on oltava vähintään 2 500 kiloa. Majoitustilan sisäkorkeus on vähintään 1,85 metriä alueella, jonka leveys on vähinään 40 senttiä ja pituus vähintään 130 senttiä.
 
Todellisuudessa näitä ”retkeilyautoja” käytetään varsin monipuolisesti. Urakoitsija voi pitää matkustamoa taukotilana ja takakontissa kulkee työkaluja. Työauto muuttuu viikonloppuna harrasteautoksi, kun taakse saa lapsen crosspyörän. Samaa autoa voi käyttää ihan perheautonakin.
 
Halvimmat suomalaisvarusteiset retkeilyautot maksavat nykyisin lähemmäs 60 000 euroa (esim. Nissan ja Peugeot).
 
Umpipakuaihiosta varustellaan Suomessa myös autoverovapaina kevytkuorma-autoina, jolloin rakentelu on vapaampaa. Tällainen kallein myynnistä löytyvä on 185 000 euroa alvillisena maksava Sprinter-nelikko. Siinä etupenkkien takainen tila on tehty toimistoksi, istuimia on neljä ja tavaratilaa ei ole.

Teksti ja kuvat: Jouni Hievanen

TILAA AJOLINJA!
 

Lisää kommentti

Pysy otsikon asiassa
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä


Turvakoodi
Päivitä

Lue uusimmasta numerosta

MONTA TUKIJALKAA
Kuljetusyrittäjä Asko Viitasaloa hirvittää kuljetusyrityksen kulurakenne, joka on karannut muutamassa vuodessa järkyttävästi.

V-M RAJA-AHO KY
Yli 70 vuotta ovat Raja-ahot olleet tien päällä. Nyt kuljetetaan alumiinia ja kalusto on sen mukaista.

Pääkirjoitukseen
Tilaa lehti



Yhteistyössä


[ 12.06.2024 23:48 ]
feed-image Feed Entries

Mainospalkki