Ajolinja 1/2023, Pääkirjoitus
Komponenttipulan jäljet
Koronataudin ja Ukrainan kriisin vaikutukset jättävät ikuiset jäljet myös kuorma- autotehtaiden toimintaan. Kun luita ja ytimiä järisyttänyt komponenttipula on edelleen osittain vaivana, sen ei haluta tietysti koskaan toistuvan.
Vielä jokunen vuosi sitten talousnerot ja muut viisaat hehkuttivat, että maailma on yhtä, kaikki on globaalia ja digitaalisuuden takia ollaan samaa perhekuntaa. Nyt on nähty, että kannattaa hommata lähilukulasit.
On tultu tilanteeseen, että logistiikalle ja tavaranhankinnalle täytyy tehdä totisesti jotain. Nopeimmat ovat jo tehneet. Komponenttien toimitusketjuja on pilkottu ja pilkotaan edelleen lyhyemmiksi. Siirrytään globaalista hankintakanavista alueellisempiin, josta seuraa vähäisempiä riskejä tuotannon haavoittumiseen.
Kun kuorma-auton osia hamutaan lähempää, muutoksessa on paljon myönteistä. Komponentteja hankitaan aikaisempaa enemmän Euroopan alueelta. Tämä sataa osaltaan Euroopan Unionin talousalueen hyvinvoinnin laariin, jossa mekin olemme.
EU-alueella on myös halvemman tuotannon maita, jotka moni henkilöautotehtailija on huomannut. Uusia kuorma-autotehtaita ei ole noussut entisiin itäblokin maihin, vaan on pysytty vanhoissa asuinsijoissa.
Ukraina suuren karhun naapurissa on ollut suuri hovihankkija autoteollisuudelle. Kun sieltä on vedetty teollista tuotantoa pois Venäjän hyökkäyksen takia, tämä on tietysti ollut ikävää muutenkin haavoittuneelle valtiontaloudelle.
Jos Kiinasta tai muualta Kauko-Idästä tullaan roudaamaan tähänastista vähemmän komponentteja, se tuskin saa Euroopan unionistin naamaa tuskaiseen virneeseen. Kun kuorma-autotehtaiden logistiikka saadaan entiseen varmuuteen, toivotaan tuskaisten kokemusten jäävän pysyvästi teollisuuspohattojen muistiin. Jotta jotain olisi opittu.
