Ajolinja 9/2020, Pääkirjoitus
Sähköauton kuljettajalle pitää iskostaa uusia oppeja
Eihän tästä nyt niin kauan ole, kun sähköautoja pidettiin vihreiden kukkahattutätien lähikauppakasseina. Mutta niin muuttuu maailma, Eskoseni.
Ajolinja on koeajanut muutamia täyssähköisiä pakettiautoja ja kuorma-autoja. Niiden kanssa ei ole jäänyt muun liikenteen jalkoihin.Viimeksi ajettu sähkö-MAN oli kuin tykki.
Siinä missä kuorma-auton dieselmoottori nyykähtää hetkeksi kuorma päällä lähdettäessä,sähkömoottori antaa heti täyden vääntömomentin. Pieni annostelu kaasua riittää iloiseen lähtöön.
Hurjan alaväännön takia sähkökuorma- auton vetopyörät sutaisevat paljon herkemmin kuin dieselvoimalla. Kaasun käytön kanssa saa olla tarkkana, mutta koneen sammumista ei tarvitse pelätä.
Nämä samat hallinnan opit ovat totta myös kevyemmällä sähköautokalustolla ajaville. Ja enemmänhän täyssähköisyyttä on kuitenkin luvassa henkilöautoihin ja pakettiautoihin.
Tai mistä sitä vielä varmaksi tietää. Jos vedystä sähköä tekevät polttokennot alkavat todellakin ilmestyä loppuvuosikymmenenä kuorma-automaailmaan, maantiekuva voi alkaa muuttua vääjäämättä. Tekniikka on, kallista on vielä.
Saksalaiset kuorma-autovalmistajat ovat jättäneet maakaasut pitkälti muille. Siellä keskitytään sähköön.
Maailman suurin hyötyautovalmistajaDaimler näyttää olevan tosissaan polttokennojen kanssa. Niitä luvataan pitkän matkan yllättävänkin pian. Nikola Motor ja Iveco meinaavat olla yhdessä liikkeellä vieläkin nopeammin, mutta siinä projektissanäyttäisi olevan mukana rutkasti amerikkalaista start-up hypetystä.
MAN on kokeilemassa vetyä myös polttomoottorissa. Näin vetyä pystyttäisiin hyödyntämään paremmalla hyötysuhteella kuin polttokennoissa. Mistä sitä tietää, mitä kukakin keksii.
Vaikka akkuteknologia on kehittynyt, ”vielä on akku keksimättä”. On se hölmö homma, että tarvitaan pari tuhatta kiloa akkua kuorma-auton reilun sadan kilometrin toimintamatkaan.
Mutta jos ja kun pääset sähköisen hyötyauton ratin taakse, et pärjää vanhoilla opeilla.
