Ajolinja 3/2018, Pääkirjoitus
Kännykkä ja some vievät ajan,
yhteenkuuluvaisuus hiipuu
Taukopaikoilla rekkakuskit heittävät pöydälle telipyörien välistä kaivettua soraa. Siitä sitten keskustellaan intensiivisesti ja samalla puidaan automiesten tietotoimiston uutisia.
Raskaan liikenteen ammattikuljettajat ovat tunnettuja yhteenkuuluvaisuudesta. On morjestettu toisille niin tien päällä kuin taukopaikoillakin.
Näin on ollut. Mutta onko näin vieläkin?
Kännykkää räpläävät yhä useammin nuorten lisäksi myös varttuneemmatkin ammattikuljettajat. Älypuhelimesta on tullut kuskin paras kaveri. Ei nähdä enää viereisessä pöydässä istuvaa kollegaa. Hänenkin mielenkiinto saattaa olla kännykän ruudulla.
Sosiaalinen media valtaa tilaa muilta viestintätavoilta. Whats App. Facebook. Instagram. Onko rekkabaarin rennoille jutusteluille enää sijaa ja tarvetta?
Syytä ainakin olisi.
Ensinnäkin some-viestittely on yksipuolista. Kun ilmeet eivät ole eivät ole mukana viestinnässä, tulee helposti väärinymmärryksiä. Tulee kirjoitettua pahemmin kuin mitä tulisi sanottua.
Kun henkilökohtaiset kontaktit vähenevät, pian niitä ei enää tarvitsekaan. Ja kun ammattiveljet eivät tule tutuiksi, kohta loppuvat tien päällä morjestukset ja rekkabaarijorinat.
Jokainen jää omiin lokeroihinsa.
Ja kun ollaan pelkästään oman navan ympärillä, silloin ei ole tarvetta lähteä mukaan kuljetusalan järjestötoimintaankaan. Mitä nyt sinne, en minä ketään sieltä tunne.
Kyllä, tämän jäsenten osallistumiskadon ovat huomanneet niin Rahtarit ry kuin myös Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry.
