Ajolinja 8/2026, Pääkirjoitus
Ei vapaata vangita voi
Kun nuorilta kysyy, miksi he ovat valinneet ammatiksi kuorma-autonkuljettajan, yksi vastaus nousee selvänä esiin. Se on vapaus.
Näin oli ennen. Ulkomaanliikenteen kuljettaja saattoi olla keikalla isännän saavuttamattomissa viikon, parikin. Ei ollut kännyköitä ja rajamuodollisuuksissa saattoi kulua aikaa päiväkausia. Kun lasti oli purettu, sitten soiteltiin lankapuhelimella, onko paluukuormaa. Ja kun jollakin viikonloppu venähti pitkäksi, se ei tullut aina pomon tietoon.
Tähän on tultu. Digitaalisen ajopiirturin historiatiedot ovat viranomaisten tarkastettavissa 56 päivän ajan. Monen kuljetusyrityksen tai kuljetuksenantajan kalustonohjausjärjestelmästä näkee jatkuvasti, missä kuljettaja menee autonsa kanssa.
Eli onko sitä vapautta, enää?
Juitsari toitottaa kiireestä. Siksi loikotat nopeudenrajoitinta vasten kieli vyön alla ja hermostuksissa ajat edellä ajavan takapuskurissa. Tai sitten ajat omalla tyylilläsi 83 km/h vakionopeudensäätimessä ja annat automatiikan laskea nopeuden ennen mäen harjaa rullaukseen. Tiedät, ettei tien päällä oleellisia aikasäästöjä tehdä, enemmänkin tehokkaassa lastinkäsittelyssä.
Koetko silloin vapautta, kun purkuaika tehtaalle on ennalta määritelty? Vai koetko olevasi muiden armoilla oleva orja?
Vapaus ei ole mittavissa oleva suure. Joku kokee vapauden tunnetta, kun taas samassa ajotehtävässä toinen ei lainkaan. Vaikuttavia yksilöllisiä tekijöitä on monia: luonne, elämänasenne, ADHD, kilpirauhasen toiminta.
Ratin takana kuljettaja on tyypillisesti yksin, harvoin Suomessa kaksoismiehityksellä ajetaan. Kukaan ei ole häiritsemässä, kun laulat nuotin vierestä karjalaisia itkuvirsiä tai kuuntelet äänikirjaa.
Kuljettaja on oman elämänsä diktaattori. Hän voi ruveta esimerkiksi kapinoimaan Euroopan Unionin määräämää turvavarustusta vastaan. Kytkee pois niuhon ylinopeusvaroittimen ja antaa rullata alamäessä 85 km/h asti. Kaistavahti täristää mutkateillä jatkuvasti, kytkee sen pois väliaikaisesti.
Elämä koostuu onnen pienistä pipanoista, josko niistä osaisi nappaista kiinni. Jo antiikin Rooman runoilija Horatius kirjoitti: Carpe diem, tartu hetkeen.
