Ajolinja 7/2021, Pääkirjoitus
Tienvestoinneissa rahapula aina vieraanamme
Jokainen omistava taho tietää, että mitä pitää tehdä, kun oma omaisuus alkaa rapautua. Vanhasta saa remontilla uudennäköistä, monesti myös uudenveroista.
Liikenneverkko on Suomen valtion suurin omaisuuslaji, tasearvoltaan 20 miljardia euroa. Siitä summasta on korjausvelkaa reilu 10 prosenttia. Jos korjausvelan poistaisi sijoittamalla liikenneverkkoon, sen huomaisi tieverkon omistajakin eli veronmaksaja.
Ja kyllähän veronmaksajalle huonoa tieomaisuutta on kertynyt. Sen huomaamiseen ei tarvita kuin takapuolen tuntoaistia ja silmiä.
Ajolinja kysyi Facebookissa, mitkä tieosuudet tarvitsisivat korjausta. Satakunta vastausta tuli ympäri Suomea. Eivät vastaukset tietenkään yhteismitallisia ole, mutta kertovat korotonta kertomaa – tekemistä riittää valtakunnan joka kolkassa.
Kaikki on tietysti suhteellista. Joku Ajolinjan lukija kertoi, että kunnostamista tarvitsisi pohjoisen kaikki tiet. Kun käy alemmalla tieverkolla Pohjois-Ruotsissa, siellä heittoisia asfalttiteitä on jopa enemmän.
Suomen tieverkko on rakennettu niin kattavaksi, ettei uusia tielinjauksia enää juuri tarvita. Mutta miten on mahdollista, että valtakunnan selkärangassa nelostiellä on vielä kiertoliittymiä?
Mutta pitää hyvätkin uutiset muistaa. Kolmostiellä on Hämeenkyrön ohitustie melkein valmis, samoin viitostiellä Mikkelin ja Juvan välinen uudistus.
Eduskunta on hyväksynyt Liikenne 12 ohjelman, jolla valtakunnan liikenneverkkoa ohjataan seuraavat 12 vuotta. Tällä on tarkoitus estää poukkoileva liikennepolitiikka, saada enemmän pitkäjänteisyyttä. Se ei kuitenkaan poista ikuista rahapulaa. Emme ole öljymaa Norja, jossa kymmenien kilometrien tunneli- investoinnit eivät tunnu missään.
