Sotavuotisia kuvia

22.09.2014 10:05

Vaikkapa tämä SA kuva 24397. Tietämättä milloin kuva on otettu, kuvaa ja etenkin autoa tarkemmin lukemalla, löytyy viitteitä ajankohdasta. Auton takapyörä-aukkoa peittävät yhä ns. Fender skirt´sit (nuorisokieltä) eli koristelevyt. Aika varmaa on, että ne monen rengas- tai jousityön, huonojen teiden, alle kasaantuneen ravan jne. tuloksena jäivät sodan pitkittyessä pois - usein kadotakseen. Sama koskee lokasuojiin sijoitettuja varapyöriä, monen renkaanvaihdon seurauksena ao. upotuksiin ei enää riittänyt renkaita ja ainakin näyttävät peltiset koristekatteet katosivat. Auton SA- rekisterinumero on pitkä viitaten siihen, että auto on pakko - otettu siviilistä. Mutta miksi auton vasemmassa lokasuojassa liehuu kuin Suomen lippu - kenelle sitä noissa karuissa oloissa piti näyttää? Vihollisen tarkka-ampujalleko, jotta älyäisi. että ”jotakin arvosotilasta siihen kuljetetaan”? Auton oikean puoleisen tuulilasin alakulmassa on jonkinlainen ajolupa-lappu, mihin sellaista joku arvokuljettava tarvitsi? Mutta kas vaan - autohan kulkee bensiinillä, keskellä sota-aikaa, lappu on siis lupa ajaa bensalla. Taas tullaan siihen, ettei siinä ketä vaan kuljetettu. Oma veikkaukseni voisi olla yllättävä: ehkä joku rintamahenkeä virkistävä viihdeporukka? Mitä itse ponttonisiltaan tulee, siinäkin on katseltavaa. Oliko leveyden mittakepiksi otettu peräti tämän auton raideväli, vai olivatko koottavat (?) ponttonit aina vakioleveitä? Entä tuo, että miehet tekevät ylityksen kestäessä yhä kaiteita, olivatko ne todella tarpeen? Auto on muuten mahdollisesti jopa 7-hengen 1936 Chrysler, jollaista en ole koskaan edes nähnyt Suomessa. Samalla tuo oli viimeinen Chrysler, jonka korin tukirakenteena yhä käytettiin puuta.

Kuulostaa rikkiviisastelulta, jos puhuu taidosta ”lukea kuvia”? Mutta niin se kuitenkin on: taito lukea kuvia kehittyy, jos viitsii nähdä vaivaa muuhunkin kuin pikaiseen silmäilyyn. Näitä, jo yli 70 vuotta sitten ikuistettuja kuvia on näytetty ennenkin. Mutta aina, kun ne taas uivat uudelleen eteen - luulen löytäväni niistä uusia yksityiskohtia.

Mitä rintamalla edellä, sitä kotirintama perässä - vai menikö se päin vastoin? Tässä heikkolaatuisessa sotavuosien kuvassa ajelee 1935-37 Packard auto, joka kulkin siviilikilvin ja puukaasulla. Kuvan auto jonka tunnus oli ehkä A-732, oli 7-hengen mallia. Olisiko ollut Postinlaitoksen edustusauto?

Muistan saaneeni tämän kuvan vuosia sitten Ensio Manniselta. Mahtavan opastava kuva kotirintamalla toimineesta ”pilketehtaasta”. Nyt horjuu myös oma kuvien lukutaitoni: edessä on paperisäkkeihin sullottuja toimitusvalmiita pilkkeitä ja takana oikealla ilmeisesti puuhiilien kypsyttelyyn tehtyjä ”puumaasumiiluja”.

Sotavuosia ja puukaasuaikaa ei voi unohtaa kertomatta S.P.J. Keinäsen Monorator puukaasulaitekeksinnöstä. Kuva on otos jostakin 1943-45 vuosien koetilaisuudesta. Huomaa taaempi auto: ilmeisesti 1939 avomallinen Ford V8 de Luxe (USA) - siis puukaasulla!

SA- kuva 57029 voisi hätäisesti tulkittuna olla ”aivan tavallinen sota-ajan rintamakuva”? Ei ihan: Molemmat 1940 Ford (USA) ”Hävittäjä” kuormaautot kulkevat omituisin etulokasuojin - tai, oikeastaan, niitä ei edes kunnolla ole. Selitys on katoavainen: Kun Suomi sai ostaa luotolla USA:n Fordilta noin 1000kpl 1940 Ford kuorma-autoja, kaikki eivät tulleet perille, tai jos tulivatkin, niin vajaina. Norjan miehittänet saksalaiset takavarikoivat Suomelle tarkoitettuja ”Hävittäjiä” kai parisataa (?) mutta antoivat, tultuamme aseveljiksi myöhemmin korvaukseksi heidän Ranskasta kaappaamiaan uusia (ja käytettyjä?) Citroen T ”Meluna” kuormaautoja Lokasuojien puuttumiselle on tylympi tarina: ”Hävittäjät” tuotiin osittain kokoamattomina, ja se laiva, jossa erään erän lokasuojien piti tulla, torpedoitiin. Niinpä autot otettiin silti käyttöön ”omatekoisin” lokasuojin. Etummaisen auton lavalla on oudon oloista tavaraa. Joku koottava jotakin? Entä mihin tarvittiin moista puista pesupaljua?

Jossakin Pielaveden ja Pyhäjärven pitäjien yhtymäkohdassa kuva on sotavuosina otettu. Kuvia elävöittää keinoja, millä puukaasuautojen kaipaamat puupilkkeet saatiin kaukaa kotirintamilta lähemmäs sotatantereita. Syytä huomioida, että pilkkeet eivät saaneet kastua! Ne pakattiin paperisäkkeihin, pinottiin (yli)korkeaksi kuormaksi ja peitettiin läpättävällä ja sadesuojaksi usein jo vuotavalla pressulla. Ja kiristyshihna - mitä se oli - jotakin syötävääkö?

Lisää kommentti

Pysy otsikon asiassa
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä

JComments

Kai L. Bremer on Mobilisti- ja Mobilisti Senior -lehtien perustaja ja pitkäaikainen päätoimittaja.
Hän on myös Auto, tekniikka ja kuljetus -lehden pitkäaikaisimpia avustajia. Tulemme julkaisemaan osan hänen ajoneuvohistoriallisesti merkittävistä artikkeleista tässä blogissa.

Blogissa aiemmin:

Lukijan vuoro (24.2)
Kuljetuksen puolikokoiset (9.11)
Aikansa katseenkääntäjiä (9.11)
Puukaasusta tuli pakko (13.10)
Vielä britti-kuormureista (13.10)
Tylsät brittien tavara-autot (22.9)
Sotavuotisia kuvia (22.9)
Mielestä poistetut (22.9)
Bussimobilismia (22.9)