Asko Piippo täyttää tänä keväänä pyöreitä, mutta juhlapäivä saattaa kulua työn merkeissä.
- Olen auton hyttiin syntynyt, joten jouten en osaa olla.
- Kun on hyttiin syntynyt, ei osaa olla jouten, sanoo iisalmelaisen AJ Piippo Ky:n Asko Piippo. Vaikka vetovastuu on jo siirtynyt pojille, työrukkasistaan pian 80 vuotta täyttävä toisen polven yrittäjä ei ole vielä luopumassa.
– Silloin elettiin 60-lukua. Isällä oli kuorma- auto ja muistan, kuinka hän teki öisin remonttia, että auto olisi aamulla valmis ajoon. Melkein joka ilta osia oli keittiön pöydällä levällään. Asennusvaiheessa olin usein talvipakkasillakin ulkona näyttämässä valoa. Vaan ei se intoa alaa kohtaan vähentänyt, vaikka ainoa kiitos avusta oli monesti, että älä perhana näytä valoa silmiin, Asko Piippo muistelee nauraen.
Sukupolvenvaihdos isältä pojalle tehtiin vuonna 1977.
– Siitä taiteilijan ura sitten alkoi, Piippo toteaa.
Piippojen kuljetusyrityksen juuret ylettyvät vuoteen 1947. Uransa alussa Asko Piippo teki töitä isänsä vm.1962 Bedfordilla.
Sukupolvenvaihdosta tehtäessä maansiirto oli jo muodostunut yrityksen pääasialliseksi taiteenlajiksi. Ajan saatossa kuvioihin tulivat vahvasti mukaan vaihtolavakuljetukset. Myös asfaltin ajo ja päällystystyömailla tarvittavien koneiden lavettikuljetukset ovat työllistäneet yritystä jo pitkään.
– Asfaltin ajosta olen pitänyt aina. Työmaita on ollut ympäri Suomea Tammisaaresta Rovaniemen korkeudelle. Nykyään ajan enää vain lähialueella katulamppujen alla, mutta nuorempana aloin aina keväisin kaivata asfaltin hajua ja tapasinkin sanoa vaimolle, että seuraavat puoli vuotta olen naimisissa asfalttihommien kanssa, Piippo muistelee.
– Olen pojilla kuljettajana, Piippo selventää.
Olvin panimo sijaitsee kolmen kilometrin päässä Piippojen talleilta ja se on yksi Piippojen pitkäaikaisista työllistäjistä. Askon työnkuvaan kuuluu kaupoista Olville palautuneiden kierrätystölkkien ja lasipullojen vaihtolavakuljetukset Kuopioon, josta ne jatkavat muilla kyydeillä eteenpäin. Lisänä Kuopion suuntaan kulkee silloin tällöin vaihtolavallinen iisalmelaisten biojätettä.
– Lisäksi ajan myös tuhkaa ja satunnaisia muita vaihtolavakeikkoja, Piippo listaa.
Osa kalustosta odottaa kesää ja asfaltin ajoon lähtöä. Vaihtolava-autoja on kolme. Kiinteistöhuoltoyrityksellä kalustoa on pyöräkoneista pakettiautoihin.
PISTEITÄ CUMMINSIN KONEELLE
Helmikuisena lauantaina pakkasen paukkuessa Piipon vakioajokki, vaihtolavalaitteilla varustettu Sisu E12 odottaa maanantaita sisällä hallin lämmössä yhdessä aurauksiin käytettävien pyöräkoneiden kanssa. Talvi on ollut vähäluminen ja rakentamisen suhteen hiljainen, joten yrityksen muut kuorma-autot, Sisu, Volvo ja MB värjöttelevät ulkona odottamassa keväällä koittavia ajoja.
Vaikka Piipot eivät kammoksu tontillaan erityisesti mitään automerkkiä, talossa oltu jo pitkään kallellaan Sisujen suuntaan. Piipon mielestä Sisu on maasiirtoautojen aatelia etenkin jämäkän alustansa puolesta.
– Meillä on ollut Sisuja Kontiosta lähtien ja Sisusta on tullut mieleinen merkki. Neljä ollaan haettu Karjaan tehtaalta ja osa on ostettu käytettyinä. Vikojahan on kaikissa merkeissä, mutta erityisiä tyyppivikoja Sisuissa ei ole ollut. Se kuitenkin on jännä juttu, että Sisulla on ollut monen eri valmistajan moottoreita, Leylandia, Rolls-Roycea, Cumminsia ja Mackia. Niistä etenkin Cumminsin kone oli hyvä, Piippo kehaisee.
Yksi talon pitkäikäisimmistä autoista oli vuosimallin 1988 Sisu SR300, joka oli ajossa 22 vuotta. Vaihtolavavarustuksella ja Piipon kehaisemalla Cumminsin koneella olevalla nokkamallisella 405 hevosvoiman työjuhdalla vedettiin myös lavettia.
– Ostettaessa se oli 10-vuotias ja mittarissa oli 600 000 kilometriä. 900 000 kilometrin kohdalla se putkitettiin uudestaan. Pois myydessä mittarissa oli 1,6 miljoonaa. Ostaja entisöi sen viimeisen päälle ja nykyään ajaa sillä maatilallaan tarvittavia ajoja, Piippo kertoo.
Piippojen vanhemmissa Sisuissa oli etenkin vanhemmalle autoväelle tutut Fullerin laatikot, eli ne suorahampaiset ilman synkronointirenkaita.
– Ne oli kestäviä laatikoita. Niihin ei tarvinnut tehdä ainuttakaan remonttia. Nykyisessä ajokissa on ZF:n laatikko. Uudempana se piti käyttää kahdesti auki, mutta sen jälkeen se on kestänyt. Olisin ostanut senkin auton Fullerin laatikolla, mutta auraushydrauliikan vuoksi ZF:n laatikko osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi, Piippo toteaa.
Aurauksesta puhuttaessa keskustelussa päästään siirtymään yrityksen toiseen syömähampaaseen, eli kiinteistönhuoltoyritykseen. Se on Iisalmen Kiinteistöapu Ky.
– Ostin sen 1990-luvulla ja pojat jäivät siihen töihin. Tai ei jäämisestä oikeastaan sen kummemmin edes puhuttu, vaan lukion käytyään he jäivät yritykseen töihin ja ovat nykyään vetovastuussa kummastakin yrityksestä. Antti hoitaa enemmän kiinteistöpuolta ja Janne autopuolta. Itse jättäydyin jo vuosia sitten äänettömäksi yhtiömieheksi. Kahdesta yrityksestä on oma etunsa. Kun ajopuolella on talvella hiljaisempaa, töitä riittää kiinteistönhoitopuolella, Asko Piippo kertoo.
Asko Piipon mielestä kuorma-autossa pitää olla nokka, vaikka hän onkin bulldoggeihinkin jo tottunut. Kuvan vuosimallin 1988 SR300-Sisulla tehtiin myös asfaltointityömaiden koneiden siirtokuljetuksia.
MONESSA MUKANA
Tänä keväänä Asko Piippo viettää 80 syntymäpäiviään. Tai pitäisikö paremminkin sanoa, että ei vietä.
– Olen ainakin niin sanotusti matkoilla. Juhlimiset saavat nyt jäädä, sillä aikoinaan pidin isot viisikymppiset. Silloin olin monissa luottamustoimissa ja halusin järjestää juhlat tutuille ja yhteistyökumppaneille, Asko Piippo muistelee.
– Mutta ei yhdistystoiminnassa aina autoista ja ajamisesta puhuttu, sillä yhdistykset järjestivät myös esimerkiksi hiihto- ja pilkkikilpailuja. Niissä oli tapana käydä koko perheen voimin. Nykyään yhteinen harrastaminen on kuitenkin loppunut. En tiedä, olivatko perhetapahtumat vain meidän sukupolven juttu vai onko nykyaika muuten vain niin erilainen. Toisaalta taidan olla ainoa ikäpolveni ihminen, joka enää on paikallisen Autotilauksen ajoissa. Muut ovat jo jääneet ajohommista eläkkeelle, vaikka ovat minua nuorempia, Piippo mietiskelee.
Yrittäjäksi ryhtymistä Piippo ei kerro katuneensa kertaakaan, vaikka toteaakin, että maailma ja kuljetusala ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana melkoisesti. Yrittäminen ei ole pelkkää kullan vuolemista.
– Muutoksiin ja kilpailuun on pitänyt sopeutua ja ajatella, että tämä on nyt nykyaikaa. Esimerkiksi uuden kaluston hinnat ovat nykyään varsin korkeita. Vaan niinpähän ne olivat korkeita suhteessa tuloihin ennenkin. Kilpailu tosin on erilaista nykyään. Ennen katsottiin taksavihkosta hinta, millä ajettiin. Nykyään alalla on paljon kilpailua ja tarjouskilpailuja. Jos haluaa tehdä tarjouksia esimerkiksi kaupungille, pitää kiertää ensin autoliikkeen kautta, koska tarjouksissa vaaditaan päästöiltään tietyn euroluokituksen täyttävää kalustoa. Se voi olla kynnys etenkin aloittelevalle yrittäjälle, Piippo toteaa.
Yhdeksi hyväksi puoleksi Piippo mainitsee sen, että he ovat saaneet töihin ammattitaitoisia kuljettajia. Nykyinen yrityskoko tuntuu passelin kokoiselta, eikä suunnitelmissa ole toiminnan laajentamista.
Jatkaako myös neljäs sukupolvi Piippojen yritystä, ei ole vielä täyttä varmuutta.
– Lastenlapsista vain yksi opiskelee ammattikoulussa maanrakennusalaa. Muut ovat lähteneet opiskelemaan täysin muita aloja. Kuljetusyrittäjien lapset eivät enää automaattisesti halua jatkaa yritystä, kuten ennen oli tapana, Piippo toteaa.
Työntekoa toisen polven yrittäjä aikoo kuitenkin jatkaa niin kauan kuin pystyy.
– Vaikka kyllähän sen huomaa, että askel on alkanut jo hieman lyhentyä. Pojatkin vähän etuilevat työnteossa, kun yrittävät päästää minut helpommalla. Mutta sitten kun alkaa näyttää siltä, että enää pysty enää tekemään ajohommia, lakaisen vaikka hallin lattiaa. Pääasia, että on jotakin tekemistä, Asko Piippo naurahtaa.
Teksti ja kuvat: Riitta Airaksinen, historiakuvat: Asko Piippo
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä