Esko Illukan Turbostar kotona Orimattilassa. (Kuvalähde: Esko Illukka).
80-luvun Turbostar on Italian suunnalla keräilykappale, erityisesti V8-koneella. Suomessa Turbostar-suorakuutosella ajoi huolettomia kilometrejä
Esko Illukka.
Ivecon hulppean Turbostarin syntymästä on 40 vuotta. Se on erityisesti Italiassa keräilyesine, hyvissä hinnoissa. Mutta onko Suomessa enää yhtään jäljellä?
Iveco Turbostar 190.42 rekkaveturi esiteltiin Torinossa ja Pohjoismaihin Tanskassa vuonna 1984. Turbostarissa oli erityistä 17,2-litrainen V8-moottori, josta irtosi 420 hevosvoimaa. Saman verran potkua tarjosi Scania 142. Molemmat olivat Euroopan tehokuninkaita.
- Ajoin tuolloin itse kuorma-autoa ja muistan, että TurboStar oli iso uutinen, ja uskomaton kuorma-auto aikansa mittapuulla. Sitä oli hyvä ajaa, tarjosi todella hyvät olosuhteet kuljettajalle, ja 420 hevosvoimallaan sillä oli myös valtava vetovoima, kertoo Ivecon tanskalainen testikuljettaja Jørgen Andreassen.
Turbostariin oli mahdollista hankkia 16-vaihteisen ZF:n sijaan 12-portainen synkronoimaton Fuller Twin Splitter. Sen erikoisuus oli vaihdekaava, kolme peräkkäistä vaihdetta oli samassa lovessa. Näin esimerkiksi ylämäessä suurimmalta vaihteelta kahteen alempaan pystyi vaihtamaan salamannopeasti, vain vaihdevivun puolittajaa lipsuttamalla ja kaasua helläämällä.
Iveco Turbostar oli aikansa maanteiden kuninkaita. Kehitys on tietysti ajanut legendaarisen italialaismallin ohi.
- On ollut uskomatonta nähdä, kuinka kuljettajan hytit ovat kasvaneet ja muuttuneet mukavammiksi, ja kuinka moottoreista on tullut tehokkaampia, polttoainetehokkaampia ja vähäpäästöisempiä. Itse ajokokemus on parantunut huomattavasti, kertoo lähes 40 vuotta Ivecolla testikuljettajana ollut Jørgen Andreassen.
Iveco Turbostar oli kova peli, sen todistaa myös elimäkeläisen kuljetusyrittäjän Tapani Matikkalan sanat. Hän muisteli Ajolinjalle 90-luvulla, miten Ivecot painelivat hänen F-Volvonsa ohi Italian ylämäessä. Kokemuksen innoittamana hän hankki Ivecon (Eurotech tai Eurostar).
Iveco Turbostar kotikulmilla Italiassa. (Kuvalähde: Iveco).
ESKO ILLUKAN TURBOSTAR
Suomen Orimattilasta löytyy entinen kuljetusyrittäjä, 83-vuotias Esko Illukka, jolla oli ajossa Iveco Turbostar. Se oli 380-heppainen kuutoskoneella, 16-portaisella manuaaliaskilla.
Renkinä ulkomaillekin ajanut Illukka aloitti autoilun 80-luvun alkuvuosina. Aluksi oli kaksi Mersua, ensin V10 teliveto. Sitten oli suurhyttinen rekkaveturi, joka oli muutettu maantieautoksi Vierumäen Teollisuuden entisestä pylväsautosta. Rekkaveturilla Illukka ajoi Finncarriersilla.
- Mersusta tippui venttiilin seetirengas männän päälle, Illukka muistelee.
Illukka olisi halunnut vaihtaa Mersun Scaniaan, mutta Lahdessa ei Mersua otettu vaihdossa ”kuuleviin korviin”. Toista oli Espoon Ivecolla, jossa oli toimitusjohtajana Aku Saartio. Hän oli tullut Illukalle tutuksi, kun Saartio oli töissä Veholla. Saartio oli myös Auto Tekniikka Kuljetuksen testikuljettajana ja Illukka saman lehden kolumnistina. No Illukka teki Turbostar-kaupat Saartion kanssa.
Finncarriersilta Illukka siirtyi ajamaan Kaukohuolinnalle, jonka tekstit ovat oheisen kuvan Turbostarissa.
- Aluksi Ivecossa oli ongelmana suuri polttoaineen kulutus, mutta sen saivat Ivecolla putoamaan, Illukka muistelee.
Pari vuotta sitten Iveco lanseerasi nykyisestä S-Way mallista TurboStar Special Edition mallin. Siinä on 80-luvun ikonista värimaailmaa. (Kuvalähde Ajolinjan arkisto).
Harmaita hiuksia aiheutti suomalainen Nummek-teli.
- Telitys epäonnistui, auto jyskytti. Vetopöytää siirrettiin taaksepäin, jolloin yhdistelmästä tuli ylipitkä.
Turbostar pelasi hyvin. Illukka ei enää tarkalleen muista, paljoko hän sillä ajoi, ilmeisesti vähän yli 100 000 kilometriä. Ajoi kotimaassa, kerran kävi näyttelyreissulla Muurmanskissa. Sitten auto myytiin helsinkiläiselle kuljetusyrittäjälle.
Illukalla oli ulkomaan liikenneluvat. Sellaiset piti olla kotimaassakin, koska kontinajossa mentiin oman läänin ulkopuolelle.
Turbostarissa oli pystyputki, uutena Suomen Ivecolla asennettu. Liekö Custom Lampiselta vai mistä?
- Pystyputkesta ei ollut kuin haittaa, Esko Illukka toteaa.
Tuli kovaa ääntä hyttiin. Kiiltävää rosteria sai usein kiillotella, jotta pysyi siistinä.
Turbostar jäi Illukan viimeiseksi kuorma-autoksi. Sitten hän siirtyi aikuiskoulutuspuolelle, olihan hän hankkinut liikenneopettajan paperit jo vuonna 1967. Illukka veti mm. Huittisten aikuiskoulutuskeskuksen ensimmäistä ulkomaanliikenteen kurssia. Oli kouluttajana myös Kouvolan aikuiskoulutuskeskuksella.
"V8:sta SAI RUKOILLA VOIMAA"
”Ohjustin kuvan Turbostaria joskus 90-luvulla. Ei jäänyt kerrottavaa perillisille. Talvella oli todella kylmä viettää yöt webastosta huolimatta (se toimi toisinaan) Tuplaturbo V8:sta sai rukoilla voimaa ja varsinkin vääntöä”.
Juha Sotkaviita
"HUONO VAIHTEENSIIRTO"
”Turbostar oli ehkä hirvein auto, millä olen tehnyt töitä. Koneessa oli vetoja, muuta siinä autossa ei sitten ollutkaan.
Jarruja ei varsinkaan ollut, kiilajarrut olisi pitänyt kieltää. ZF-laatikko oli varmaan ihan hyvä, mutta vaihteensiirrosta oli onnistuttu tekemään uskomattoman huono.
Oli se vakaa ajoltaan, ainakin FH-Volvoon verrattuna. Lämmityskin toimi, se taisi olla joku Nordic Star-malli paremmilla eristeillä. -38°C Moskovaan mennessä ei tuntunut missään”.
Leif Keskevaari
TILAA AJOLINJA |
OSTA DIGILEHTI
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä