Auto, tekniikka ja kuljetus

Suomen valtion velka oli tammikuun lopussa 144 miljardia euroa. Jokaisella työssäkäyvällä suomalaisella on valtiomme sälyttämänä 53 000 euron velkataakka. Suomi on ylivelkaantunut.

 

Samalla Suomessa on pohjoismaiden suurin julkinen sektori. Yksityinen sektori ei nykyisillä toimintaedellytyksillä pysty kantamaan julkista sektoria. Julkiset palvelut rapautuvat. Ylipaisuneen julkisen sektorin byrokratia ja kohtuuttomat lupaprosessit hidastavat ja työllistävät sietämättömästi yksityistä yritystoimintaa ja rajoittavat investointimahdollisuuksia.

 

Eduskunnan ja sen puolueiden, (yhtä lukuunottamatta), ja Suomen valtion kunnianhimoinen tavoite on olla maailman ykkönen taistelussa ilmastonmuutosta ja luontokatoa vastaan. Se on johtanut myös ympäristöbyrokraattiseen valtaan, joka kykenee upottamaan lähes minkä tahansa taloudellisen innovaation ja hankkeen lupaprosessiinsa.

 

Upottamiseen löytyy vapaavalintaisia yksityiskohtia kuten pohjavesiuhka, ruijanesikko, liito-orava, meriupokaskuoriainen, rantakurvi, kirjoterttu, pintasedimentin PAH-pitoisuus, melu, Natura-alueen läheisyys, varpuhämähäkki, kansallismaisema, hentonäkinruoho, särkkälantiainen, pallohämähäkki, kulttuurikohde, silakan kutupaikka, kalojen vaellusreitti, ymv. Niillä on tuskin mitään merkitystä maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Suomen kehityksen ne kuitenkin pysäyttävät kohtalokkaasti.

Kirjailija Juhani Ahon vuonna 1884 synnyttämä rautatie-lumo hallitsee yhä 2020-luvun suomalaista päätöksentekoa. 5600 km:n rataverkko palvelee tänään enää vain 6%:ia maan henkilöliikenteestä ja alle 10%:ia tavaraliikenteen arvosta. Rautateiden hyötykustannus on vain 0,6 eli raskaasti tappiollinen. Vain 10-15% junaliikenteestä käyttää 3000 km junarataa. 3000 rata-kilometriä pitäisi poistaa kannattamattomana, muuttaa vaikka ulkoilureiteiksi, ja korvata linja- ja kuorma-autokuljetuksilla. Silti rataverkolle osoitetaan valtion budjetista nyt 579 miljoonaa euroa.

 

14 kertaa suurempi tieverkko saa valtiolta 1,5 kertaa enemmän kuin junaradat eli 877 miljoonaa euroa. Tieverkossa kulkee 92% maan henkilöliikenteestä ja 90% tavaraliikenteen arvosta! Tieverkon hyötykustannus on voitollinen 2,4 (rautateiden tappiollinen 0,6). Valtio ottaa tieverkosta ja antaa rautateille. Samalla tieverkon korjausvelka kasvaa jatkuvasti ja lähentelee jo 3 miljardia euroa.

 

Tie- ja nk. ”kumipyörä”-kuljetukset ratkaisevat suomalaisten hyvinvoinnin ja elintason. Nyt olisikin nähtävä - AKT:n lakon sulkiessa satamamme – myös Merenkurkun yli johtavan kiinteän tieyhteyden, Kvarkentien, merkitys elinehtomme takaajana.

 

Liikenneinfran kehityshankkeet painottuvat kuitenkin yhä ratahankkeisiin. Eduskunnan ja Suomen valtion järjenjuoksu on käsittämätöntä.