Mieluista yrittäjän elämää

Sähköposti Tulosta PDF

Pornaisissa asustavan Christa Pircklénin työkalu on käytettynä Ruotsista tuotu vuoden 2019 Volvo FH420. Volvon vetopöytä on sijoitettu mahdollisimman matalalle, koska perässä on välillä korkeita megakärryjä.

Kolmen lapsen äiti Christa ei vaihtaisi päivääkään omistajakuljettajan ammatistaan pois. Hänellä on ajokkina Ruotsin Volvon entinen esittelyauto.
 
Christa Pircklén päätti jo pikkutyttönä istuessaan isoisänsä Scanian kuljettajan paikalla, että hänestä tulee isona rekkakuski. Päätös myös piti, sillä nyt Christa ajelee kuljetusyrittäjänä (Pircklen Oy) pinkin värisellä Liisa Ihmemaassa lastenromaanin teemaan somistetulla kaksiakselisella Volvo FH420 rekkaveturilla irtoperiä Suomen satamista maakuntiin. Perheelliselle kolmen lapsen äidille kakkoskoti rekan ohjaamossa useana päivänä viikossa aiheuttaa haasteita ja järjestelyitä.
 
- Mutta aina on selvitty, apuna on ollut mummot, vaarit, sisarukset, kummit, serkut ja muut tutut, heille kuuluu iso kiitos. Puolisoni Teemu on myös saanut nauttia, kun otti aikanaan sen riskin, että rakastui rekkakuskiin, Christa toteaa nauraen ja kertoo, että päivääkään hän ei kuitenkaan vaihtaisi rekkakuskin ammatistaan pois.


Christan kakkoskodin verhoja koristaa Roosanauhat. Yläpedin tilalla on kaapit. Taukoilmastointi on Christan mielestä ohjaamon paras varuste.

VOLVON ROOSANAUHAKAMPANJAN AUTO
Christan vuoden 2019-mallinen Volvo on tuotu vuonna 2021 käytettynä Ruotsista. Siellä auto oli ollut Volvon esittelyautona, nostamassa esille Roosanauhakampanjaa toisen pinkin Volvon kanssa. Volvon väri on siis ollut pinkki jo Göteborgin tehtaalta lähtiessä.
 
Christa ajaa Freight Frame -huolintaliikkeen irtoperiä satamista koko Suomen alueella. Normaalia korkeampien megakärryjen takia vetopöytäkorkeuden pitää olla mahdollisimman matala.
 
- Kun sopivaa ei Suomesta löytynyt, niin autoa lähdettiin etsimään Ruotsista ja tällainen käytetty 10 000 kilometriä ajettu pinkki sieltä sitten löytyi. Volvon mittarissa on nyt jo 340 000 km, kertoo Christa.
 
Kokemus on opettanut kuljetusyrittäjää pärjäämään Suomen talvessa yhdellä vetävällä akselilla, kun takateliäkään ei ole. Ennakoinnin hän kertoo olevan selviämiskeino, joka paikkaan ei kannata yhdistelmää ajaa.
 
- Kun peruutan yhdistelmän laituriin kuorman purkua varten, niin kelin vaatiessa heitän vetävien pyörien kohdalle valmiiksi hiekkaa. Kun pysähdyn taukopaikalle, niin ajan lopulliseen parkkiin vasta kun renkaat ovat riittävästi jäähtyneet, autoilija sanoo.


Volvon teemamaalauksien aihe on Liisa Ihmemaa satu. Liisaa on Metallica-paidalla ja Volvo-korvakoruille terästetty.
 
LIISA IHMEMAASSA TEEMA
Volvon erikoista väritystä tehostettiin lisää Orimattilassa, jossa toimiva Karhuline Ky:n Jani Paukku maalasi mm. keulasta Volvon harmaat osat myös pinkiksi. Samalla Volvo sai Liisa Ihmemaassa teemamaalauksen. Ohjaamon vasemmalla sivulla on Liisan kuva, jota on modernisoitu mm. Volvon korvakoruilla ja Metallica-yhtyeen paidalla. Oikealle sivulle ohjaamoon on maalattu Liisa Ihmemaassa saduista tuttu Irvikissa. Keulassa lukee ”Alice”, suomeksi Liisa.
 
Motiivimaalausten aiheet ovat suoraa Christan sydämestä. Pikkutyttönä hänen suosikkinsa oli Liisa Ihmemaassa seikkailut ja myöhemmin hänestä on sitten tullut Metallica ja Volvo-fani.
 
- Kun pysähdyn huoltoasemille tauoille, niin Volvo herättää kiinnostusta ja sitä tullaan usein katsomaan, Christa kertoo.
 
Erityisesti mieleen ovat jääneet tapaukset, kun pikkutytöt tulevat ihailemaan autoa.
 
- Ehkä tällainen tyttömäinen rekka-auto miehisellä alalla voi sytyttää jossakin pikkutytössä ajatuksen, että minäkin haluan isona rekkakuskiksi.
 
PÄÄTÖS PIKKUTYTTÖNÄ
Päätös ammatinvalinnasta sai alkunsa, kun Christa oli 4-5-vuotias. Hän istui isoisänsä Veikko Jaakonsaaren Scania-puuauton kuljettajan paikalla kädet tiukasti ratissa kiinni haaveillen, että isona minusta tulee rekkakuski.
 
Edesmennyt isoisä ei kuitenkaan ehtinyt rahtarin oppeja antamaan ja kotonakin toivottiin jotain muuta. Siksi Christa suoritti ammattikoulun autopuolen ohessa myös lukion. Työpaikka löytyi kuitenkin ratin takaa ja vähän yli kaksikymppisenä Christa hakeutui kuukauden pituiselle AEL:n järjestämälle liikennelupakurssille Helsingin Malminkartanoon.
 
- Silloisella työnantajallani oli pelisilmää, kun hän ymmärsi, että minulla on tulevaisuudessa nälkää tehdä muutakin kuin olla palkkakuskina. Hänelle olen kiitollinen, koska sain suorittaa liikennelupakurssin töiden ohessa ja sen myötä mahdollisuuden kuljetusyrittäjäksi, toteaa Christa.
 
Kurssin jälkeen palkkatyöt jatkuivat noin kymmenen vuotta mm. ajojärjestelijänä. Kun rinnalle tuli puoliso, Pircklénit perustivat kuljetusyrityksen. Välillä heillä oli kolmekin autoa ja palkkakuljettajia, mutta nyt Christa pyörittää yhden auton kuljetusyritystä.
 
- Tällä toimintamallilla viikonloput jäävät perheelle, kun ei tarvitse laskea kuljettajien palkkoja tai tehdä muita yhtiön hallinnollisia hommia viikonloput, Christa kertoo.
 
TOIMINNAN OLTAVA KANNATTAVAA
Monet kuljetusyritykset tekevät nykyisin huonoa tulosta. Syyksi Christa Pircklén arvelee, että hintoja poljetaan, aina löytyy joku, joka ajaa halvemmalla, kun tarpeeksi kilpailutetaan.
 
Kova kilpailu vallitsee myös Christan yrityksen toimialalla. Alkuun pääsee pienen pääoman rekkaveturilla, eikä irtoperiä ajavan kuljetusyrittäjän tarvitse hankkia lämpösäädeltyjä kuormakoreja tai pitkiä kalliita perävaunuja.
 
Christa kertoo onnistuneensa pitämään kuljetusyrityksensä kustannukset hallinnassa. Lisäksi huolintaliike Freight Frame haluaa ostaa laatua ja pitkäaikaista kumppanuutta, eikä ole lähtenyt hakemaan sitä halvinta mahdollista.


Irvikissakin on Liisa Ihmemassa sadusta tuttu.
 
HUOLTOPALVELUT TOIMITTAVA
Christan viimeaikaiset autot ovat olleet Volvoja.
 
- Auto vaihdetaan, kun mittarissa alkaa olla noin 800 000 kilometriä, sen jälkeen alkavat yleensä kalliit remontit, kuljetusyrittäjä toteaa.
 
Pircklénin Volvossa on huoltosopimus. Huoltopaikaksi on kokemusten perusteella valikoitunut Volvo-merkkikorjaamo HF Autohuolto.
 
- Riihimäeltä saan asiantuntevaa konsultaatiota ja autolle korjaamoajan ilman jonotusta, jos on kiireellinen tarve.
 
Yhdellä autolla ajava kuljetusyrittäjä jää monella korjaamolla Christan mielestä helposti isompien kuljetusliikkeiden jonon jatkoksi. Hän muistelee muutaman vuoden takaista kuumaa kesää, jolloin auton ilmastointi lakkasi toimimasta.
 
- Vantaan Volvolla korjausaikaa tarjottiin kahden viikon päähän. HF Autohuollolla vastattiin, että korjaamolla on kyllä ruuhkaa, mutta tule tänne niin katsotaan. Tunnissa hoitivat ilmastoinnin kuntoon, Christa kertoo.
 
Pircklén Oy:llä on ollut Scanioitakin. Niitä ei ole viime vuosina enää ollut, kun huollon kanssa oli hankaluuksia.
 
TAUKOPAIKOISTA PULAA
Christa yöpyy Globetrotter-Volvossa useamman yön viikossa. Suurimmaksi ongelmaksi hän mainitsee sellaisten taukopaikkojen vähyyden, joissa on tarjolla pesumahdollisuus ja ruokaa. Monesti suositut rekkaparkit ovat illalla jo kello 7-8 paikkeilla täynnä.
 
Naiseus ei ole Christalle taukopaikoilla ongelma. Suihkun ja saunan ovessa on lukko tai ainakin siinä on lappu ”naisten vuoro”, joten peseytymisen saa tehdä rauhassa. Naiskuljettajien koko ajan lisääntyvän määrän Christa arvelee vaikuttavan myös taukopaikkoihin ja ylipäätään koko miehisen alan kulttuuriin.


Keulan Volvo-harmaat on maalattu pinkiksi. Christa nimittää autoa ”Lissuksi”. Alice on suomeksi Liisa.

YRITTÄJÄNÄ VAPAAMPAA
Palkkakuljettaja olisi ilman yrittäjän huolia, mutta omistajakuljettajalla on enemmän vapautta työaikojen suhteen. Tämä sopii Christalle paremmin, kun saa järjestettyä viikonloput vapaiksi ja jää aikaa perheelle.
 
Christalla on ollut joskus lapsiaan mukana ajoreissuilla, tosin nykyisin ei enää pitkillä reissuilla. Volvon ohjaamossa on yläpetin tilalla kaapisto ja näin ei ole toista nukkumapaikkaa.
 
Yrittäjyyden etu on myös se, että omasta autosta voi tehdä haluamansa näköisen ja sen voi pitää siistinä. Työviikkoa ei tarvitse aloittaa siivouksella, jos edellinen kuljettaja on ollut ohjaamossa kengät jalassa tai muuten elellyt siivottomasti.
 
LIIKKUVA MAISEMAKONTTORI
Christan mielestä kuljettajan työssä hienointa ovat maisemakonttori vaihtuvilla maisemilla, oma vapaus ja jokainen päivä on erilainen. Työ on melko yksinäistä, vaikka toki ihmisiä tapaa esimerkiksi taukopaikoilla tai kuormaa purettaessa.
 
- Kuljettajan ammatti vaatii omanlaisen luonteen. Kotoa joutuu olemaan paljon pois, johon myös perheen on sopeuduttava, omistajakuljettaja kertoo.
 
Kuljettajan ammatin arvostusta Christa ei koe kovin korkeaksi.
 
- Moni pitää meitä harmillisina tientukkoina ja vähän kuin b-luokan kansalaisina. Eräs rouva Finnlinesin Saksan lautalla totesi kaverilleen, että miksi nuo rekkakuskit päästetään samaan aikaan meidän tavallisten ihmisten kanssa syömään. Rouva ei ymmärtänyt, että ihan tavallisia perheen isiä ja äitejä meistä rekkakuskeistakin suurin osa on sekä hänenkin palveluaan meidän tekemä työ on, Christa kertoo.
 
Itselleen Christa Pircklén kertoo ajamisen olevan rakkaudesta lajiin -juttu, jota hän tekee suurella sydämellä ja ammattiylpeydellä. Päivääkään hän ei vaihtaisi pois, vaikka kolmen lapsen perheenäidille kuljettajan työ ei ole ollut helpoin ammatti.

Teksti ja kuvat: Ari Jääskeläinen

TILAA AJOLINJA   |   LUE DIGILEHTI
 

Lisää kommentti

Pysy otsikon asiassa
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä


Turvakoodi
Päivitä

Lue uusimmasta numerosta

TILAVIN JA TEHOKKAIN
Heikki Sammallahti laati uuden Volvonsa varuste- listan työn ja autossa asumisen ehdoilla. Loppu- tuloksena tuli passeli työkalu.

MIKETEN JATKETTU
S-HYTTI

Pidennettyä makuuhyttiä on saanut Scaniaan jo parisen vuotta, mutta nyt tuli ensimmäinen Suomeen.

Pääkirjoitukseen
Tilaa lehti



Yhteistyössä


[ 18.01.2025 16:05 ]
feed-image Feed Entries

Mainospalkki