Ajolinja

Mikään muu rekkamaailman moottoreista ei ole päässyt yhtä intohimoiseen asemaan kuin Scanian V8-moottori. Näkökulma on pohjoismainen, supisuomalainen. Pitkien rekkajonojen Manner-Euroopassa kuohuntaa on vähemmän.

 

Kun mielipiteet jakaantuvat kahteen vastakkaiseen leiriin, silloin saadaan aikaan räväkkää keskustelua. Sosiaalinen media helpottaa tunteiden purkausta, jokainen voi olla asiantuntija. Scanian vinkkelikone on sen verran suosittu, että kokemusasiantuntijuuttakin löytyy. Ja niiden lisäksi on reuhaajia, joiden vahvat ajatukset perustuvat kuulopuheisiin, olettamuuksiin, naapurikateuteen, ties mihin.

 

Ajolinjan toimituksessa on huomattu, millainen facebook-päivitys vetää. Paras roihunta saadaan aikaiseksi, kun kysellään Scanian vinkkelikonemaailmasta. Sen ihanuudesta ja kurjuudesta.

 

Scanian tehtaalla tiedetään, mitä lääkettä V8-innostuneille kannattaa tarjota. Ensinnäkin kulmakoneen äänimaailma poikkeaa jo luontaisesti täysin muiden rivimoottoreiden tasapäisyydestä. Melutaso on V8-koneisen ohjaamossa selvästi kovempaa kuin muissa kuorma-autoissa ja tätä ominaisuutta ei ole yritetty hävittää. Vinkkelifanaatikolle Södertäljen sinfonia ei ole melua, vaan ihanaa kuin paratiisilinnun laulu. Ja se kierrosherkkyys!

 

Voimaa 16,4-litraisessa on yllin kyllin, vaikka kyllähän 76 tonnin kokonaispaino tylsyttää mahtipontisemmankin tehomäärän. Lähes 800-hevosvoimaista menoa tarjoaa toki Volvokin, ja jopa pikkuisen enemmän kuin Scania. Suorituskyvyssä ei ole olennaista eroa, mutta tässä ei olekaan juju.

 

Scanian vinkkelikoneesta on kehittynyt 57 vuoden aikana brändi. Näin on siitäkin huolimatta, että moottorin perusrakenne ei ole missään nimessä eturiviä. Työntötankomoottori, nokka- akselit lohkossa, yksittäiset sylinterikannet.

 

V8 on ollut Scanian pelastusenkelinä silloin, kun kuutoskoneella meni huonosti 2010-luvun alussa. Silloin myytiin Suomessa paljon pikkukasia.

 

Viimeisinä vuosina on tapahtunut siirtymää vinkkelimaailmasta terhakoituneeseen rivikoneeseen, jonka polttoainetaloudesta kuuluu hyvää. Mutta turha mopoäänistä on vinkkelifriikille tarjota, vaikka olisi esitellä millaisia järkiperusteita.

 

Moni suomalainen kuljetusyrittäjä on kokenut karvaasti, ettei V8 ole ikiliikkuja. On tarvittu sydänsiirtoa tai sisäremonttia jopa alle puolessa miljoonassa kilometrissä. Siitä huolimatta ei ole sännätty suoraa päätä Volvo- kauppaan. Rakkaus peittää rikoksia, vikoja.