S-Way on ollut aina näyttävä, kamerapelit parantavat virtaviivaisuutta. Uusi Iveco, uusi logo keulalla.
Iveco on saanut uuden koneen ja digitaalisen mittariston. Eteenpäin on menty.
Vaihteensiirtoa ohjataan ratin oikean puolen viiksestä, ihan on loogiset toiminnot. Samasta viiksestä hoituu tehokas moottorijarru, tehon huomaa risteyksiin tultaessa. Moottorijarru ei ole rääkyvää mallia.
Suuri parannus on tapahtunut kuljettajan edessä. Mittaristo on nyt selkeä, digitaalinen, kun se on tähän asti ollut aataminaikuinen ja osin epäselvä.
Sivunäyttöä ohjataan kosketuksella. Näyttöön sai perustoimintojen lisäksi esimerkiksi kuljettajan ajotavan arviointipisteet.
Näkyväisyys on joka puolella hyvä. Tämä johtuu tietysti sivupeilien puutteesta, kamerajärjestelmästä. Kameranäytössä on säädettävät apuviivat. Sen enempää niiden sielunelämään ei lyhyessä ajossa paneuduttu, mutta fiilis on sama kuin muissakin kamerapeilirekoissa.
Digitaalisuutta, mutta myös rehellisiä nappuloita. Hyvä kojetaulu.
KOKONAAN UUSI KONE
13-litran moottori on uusittu kokonaan, nimikin XC13 Cursor on uusi. Kone on keventynyt 10 %, ruiskutuspainetta on nostettu, sisuskalut ovat uutta. Muuttuvageometrinen turbo on sähköohjattu.
Koeajossa oli 500-heppainen versio, jossa on vääntöä 2 600 Nm eli enemmän kuin entisessä 570-heppaisessa (huippumalli nyt 580 hv). Tien päällä huomaa, että potkua on euroyhdistelmään jopa liikaa.
Kyllähän automatiikka antaa kierrättää matalilla kierroksilla, alle tuhatta mennään paljon ja pitkään. Mutta jos kone vääntääkin, niin kyllä Ivecon perusominaisuus jo viime vuosituhannelta nostaa päätään. Moottori värisee. Värinän tuntee selvästi ratissa.
Uudessa koneessa on dynaaminen vääntömomentin säätö. Täysi vääntömomentti ei ole jatkuvasti käytössä, vaan sitä säädetään jatkuvasti maaston ja kuormituksen mukaan. Tämän pitäisi säästää polttoainetta.
Tanskalaisessa koeajokissa ei ollut vielä kaikki säädöt kohdallaan. Moottorivalo paloi. Ohjausapu ei ollut vielä aktiivinen. Sähköä saanut ohjaus ei vaikuttanut ollenkaan huonolta lyhyen koeajon perusteella.
Iveco on mennyt taas harppauksen eteenpäin.
Iveco-koeajopäivässä tarinoimassa Kuljetusliike V.Mönkköseltä Jussi Mönkkönen (vas.) ja Marko Salovaara, keskustelukumppanina Ivecon Tomas Garaisi.
IVECO SOPII KÄTEEN
Helsinkiläinen Kuljetusliike V. Mönkkönen omaa kaksi Ivecoa ja Actros-Mersun sekä pari kevyempää hyötyautoa. Ivecoja on ollut vuodesta 1997, jolloin tuli Eurotech.
Vanhemman Straliksen rinnalla on 1,5-vuotias kolmeakselinen S-Way, 11-litraisella 460-heppaisella koneella. Autolla ajetaan välillä painavaakin tavaraa, kuten kassakaappeja ja trukkeja. Perälaudan kantavuus on kuusi tonnia, autossa on tukijalat.
- Stralikseen verrattuna kulutus putosi pari-kolme litraa, kuljettaja Marko Salovaara sanoo.
Mutta miksi Iveco?
- Hinta on sopiva, on hyvä myyntiorganisaatio, Salovaara sanoo.
Viime vuosina kauppaa on hierottu Tomas Garaisin kanssa, joka istuu Ivecon mäellä Espoossa.
- Minulle Iveco sopii parhaiten käteen, on hyvä ajettava, Salovaara toteaa.
Salovaara on aloittanut työuransa nelossarjan Scanialla.
PLUSSA
+ Kuljettajan ympäristö
MIINUS
- Värinät
Teksti ja kuvat: Jouni Hievanen
TILAA AJOLINJA | LUE DIGILEHTI
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä