Juha Helin on rakentanut kolme veteraani-ikäistä Scaniaa, joista viimeisin oli ehdottomasti helpoin ja vähiten ajettu. Alkujaan Ruotsiin myydyssä autossa on tehtaan kantakortin mukaan ollut hyvät varusteet, kuten ilmastointi ja torvet katolla.
Scanialla on vankka asema myös vetkulaisten joukossa. Juha Helin Loimaalta on vapaa- ajallaan kunnostanut kolme södertäljeläistä, joista viimeisin oli helpoin.
- Tämä viimeisin valmistunut on vuoden 1986 Scania T142 -vaihtolava-auto, kertoo Juha ajokistaan.
Juhan tietojen mukaan auto on myyty uutena Norrköpingissä Ruotsissa, mistä se tuotiin Suomeen vuonna 1999. Autossa on alkujaan ollut soralava, joka on nostettu rungolta sivuun vuonna 2006. Samassa yhteydessä auto jäi seisomaan soraliikkeen pihan laitaan Sastamalaan.
- Jossain vaiheessa alkoi kiertolaiselämä ja autolla olikin useita omistajia, joilla kaikilla oli tarkoitus rakentaa auto kuntoon, kertoo Juha.
Kiertolaiselämän aikana auton ylle oli nostettu vaijerilaitteet, jotka oli kiinnitetty parilla pultilla.
- Laitteet olivat hiukan lyhyet, joten jatkoin niitä 30 sentillä ja asensin ne runkoon asianmukaisesti. Kaikki toimintaan liittyvät varusteet venttiilipöytineen ja putkituksineen puuttuivat, joten askartelin ne paikoilleen, kertoo Juha projektistaan.
Auto oli kuitenkin varsin hyvässä kunnossa, mikä omalta osaltaan helpotti entistämistyötä.
- Scanian murheena yleisesti oleva runkokin oli hyvässä kunnossa ja voimalinja tuntui pelaavan, joten sille riitti huolto. Tässä on jo sinkitty ohjaamo, joten ruostetta löytyi vain parin paikan verran, jatkaa Juha.
- Ajokortin ajoin autokomppaniassa, mutta 30 vuoteen en koskenutkaan kuorma-autoon, kertoo Juha Helin, joka nykyisellään osallistuu aktiivisesti Vetkun ajotapahtumiin.
SUKURASITE EI VAIKUTTANUT
Veteraaniautokärpänen puraisi Juha Heliniä vakavasti kohta viisitoista vuotta sitten.
- Autoilu on ollut meillä suvussa varsin vahvana, sillä isäni ja isoisäni ovat työskennelleet kuljettajana. Velipuoleni on hänkin istunut ratin takana ennen siirtymistä kuljettajakoulutuksen pariin, jatkaa Juha.
Kuljetusalan sijaan Juha päätyi tietohallintotehtävien pariin. Hän työskenteli Konecranesilla 37 vuotta.
Vuoden 2010 tienoilla Juha alkoi katsella netistä vanhojen Scania-Vabis L76:n kuvia. Siitä oli lyhyt matka selaamaan myös internetin kauppapaikkoja. Autokuume iski nimittäin varsin pian ja vakavalla tavalla.
- Koitin löytää Scania-Vabis LS76:sen, jollainen isällänikin oli ollut. Vuoden verran etsin vastaavaa autoa, mutta eihän silloin sellaista löytynyt. Löysin kuitenkin kippilavalla varustetun nokkamallin LS110:n, joka vastaa monilta osin isäni ajokkia, kertoo Juha vuonna 2011 valmistuneesta entisöintityöstä.
- Tämä oli kaikkiaan hyvin helppo projekti, enkä olisi tähän muuten lähtenytkään, tuumaa Juha herättäen samalla södertäljeläisen voimakoneen henkiin.
Veteraanikuorma-autoseuran puheenjohtajan toimea kuuden vuoden ajan ansiokkaasti hoitanut Helin kaartaa ajokillaan kohti keväisiä harrasteväyliä.
Teksti ja kuvat: Ari Perttilä
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä