Kolmen polven 16-litraisia

Sähköposti Tulosta PDF

Paajasen pääasiallinen työkalu on vuoden 2018 Volvo FH16 750 Globetrotter. Kanttilamppu FH16 470 toimii apuautona kuormien viennissä. Ulkoisesti kehitys näkyy, mutta käytännössä Paajasen mukaan suurta eroa ei ole, jos vaihteistoa ei huomioida.

Anssi Paajasella on harvinainen Volvo-trio. Kanttilamppuinen FH16 häviää yllättävän vähän uudelle Volvo-mallille. Mutta F16 -malli alkaa olla jo eläkeläinen, sanoo savonlinnalaisyrittäjä.
 
Rahtibaareissa usein puhutaan, kuinka ennen autot olivat hyviä ja niillä tehtiin huimia suorituksia. Mutta onko aika kuitenkin kullannut muistot vai mikä on totuus? Ehkä juttumme Anssi Paajasen kolmen polven ”kuustoistasista” Volvoista antaa hieman valoa tuohon kysymykseen.
 
Savonlinnalainen Anssi Paajanen aloitti autoilun omiin nimiin vuonna 1994. Alla oli tuolloin jakoauto FL6-Volvo takalaitanostimella, Kiitolinjan ajossa. Myöhemmin kalusto päivittyi täysperään ja veturiksi tuli ihan ensimmäisiä 124-Scanioita vuonna 1996.
 
Suoriteala vaihtui puuautoihin vuonna 2002. Silloin Anssi osti veljensä kanssa kaksi FH16-Volvoa ajoineen, entisen yrittäjäneläköityessä. Sen koomin talossa eiole muuta merkkiä ollut.


Taustapeilien aiheuttama katve on kanttilamppuisessa FH-Volvossa suuri.

KAIKKI 16-LITRAISIA
Edelleen raakapuuta kuskaava Anssi Paajanen on ponnistanut kaikkia Volvon 16-litraisia ihan käytännössä. Päätyökaluna AnssiPaajanen Oy:llä on vuoden 2018 mallinenVolvo FH16 Globetrotter 750 trippeli, täysilmajousin.Puut laitetaan kyytiin Jonseredin 188S:llä, irrotettavalla nosturilla.
 
16-litraisen mallisarjan alkupäätä edustaa Ajolinjassakin aikanaan esitelty, Suomen ensimmäisiä16-litraisia edustava, Volvo F16 Globetrotter 470:nen, vuosimalliltaan 1988. Kolmeakselinen ”Hurmaksi” ristitty vanhus entisöitiin muutama vuosi sitten. Sen jälkeenauto toimi aktiivisesti raakapuun siirtoautona, mutta painokorotusten myötä se laskettiin eläkkeelle odottamaan museointia.


Ajettavuudeltaan kanttilamppu päihittää uuden FH4-mallin. Ohjaamon hiljaisuus ja työmukavuus on vieläkin kohdallaan, savonlinnalainen Paajanen summaa.

Paajasen tekemä kunnostus sai kunnioitusta Göteborgissa asti. Volvon tehtaalta tuli postissa kutsu saapua 16-litraisen 30-vuotisjuhliin Mantorpiin Nordic Trophyyn vuonna 2017. Reissu ei ollut turha, sillä kotiin tuomisina oli Volvon jakama palkinto luokassa Eniten ajettu F16 jaedelleen liikenteessä.
 
Paajasen kolmas ”kuustoistanen” on vuoden 2000 FH16-470 Globetrotter XL, täysilmajousin, nousutelillä.


Paajasen palkittu Volvo F16 470 Mantorpissa vuonna 2017.

ITSE TEHDEN POJAN KANSSA
Pureudutaan nyt tarkemmin Anssi Paajasen ”saloralamppuiseen” FH16:seen. Muutos kaappiautosta pöllihommiin maalauksineen on omaa työtä alusta loppuun.
 
Projekti starttasi reilu vuosi sitten. Ikänsä autoja näpräilleen Anssin mieli alkoi tehdä isäpoika harrastepuuhaa. Alkuun haettiin rautajousista paripyöräteliautoa, mutta ulkomaan jobbarit on tyhjentäneet varastot aika tarkkaan.
 
- Tämä yksilö jäi nettihuutokaupasta Sastamalasta. Auto kiinnosti kunnon ja matalien kilometrien takia, Paajanen sanoo.


Jäätelöautoksi ristitty kanttilamppu tuli Paajaselle pakastekorilla ja kylmälaittein.

Tullessaan autossa oli päällä pakastekori ja perälautanostin, jotka myytiin pakettina paikalliselle toimijalle varastoksi. Runkoon tehtiin päällirakenne omassa suuressa ”pohjolan liikenteen” hallissa, kuten Paajanen omakotitalon pihaa kuvaa.
 
Valmiina hankittiin ainoastaan runkokiinnikkeet ja sermin pystyorret. Loput on värkätty itse.
 
- Maalaus suihkutettiin taivasalla, kahdessa päivässä, kun sääennuste antoi myöten, Paajanen nauraa.


Ympäri linkuttamalla uusimmalla FH16:sella.

Ulkoasuun lisättiin pieniä customointikikkoja, kuten spoileri puskurin alle.
 
Kanttilamppuinen FH16-Volvo oli tekniikaltaan hyvä, mutta jotain piti toki tehdä. Ilmajousitusjärjestelmä käytiin läpi, palkeet ja ilmaventtiilit uusittiin. Syöttöpumppu ja suihkut laitettiin myös uutta.
 
- Tehtiin tietenkin perushuolto puskurien väliin, savonlinnalainen kertaa.
 
Projekti kesti noin kaksi kuukautta. Se tehtiin leipätöiden lomassa, pojan Joni Paajasen kanssa.




FH16:sen kunnostusprojekti tehtiin omakotitalon pihassa, maalausta myöden.
 
VERTAILUA
Kanttilamppuisella FH-Volvolla on nyt ajettu puita apuautona vajaa vuosi, ja hyvin on toiminut.
 
- Ei ole katit tai ureajärjestelmät kiukutelleet, Paajanen piikittelee nykytekniikkaa.
 
Kysymykseen kultaako aika muistoja, Anssi Paajasella on selvä vastaus: Hyppy kanttilampusta uuteen ei ole iso. Ajettavuus kanttilampussa on huomattavasti uutta parempaa. Manuaaliaski ja vähempi määrä uutta tekniikkaa ovat myös kuljetusyrittäjän mieleen.
 

Kaunis kevätaurinko vaihtui rankkaan lumipyryyn jutun teon aikaan. Puut vaihtuvat kanttilampun kyytiin Savonlinnan terminaalissa.

- Kyllä tämä ohjaamo on edelleen asuttava ja töitä voi tehdä siinä missä uudellakin, Paajanen sanoo.
 
Sitä vastoin ero vanhaan F16:seen on huima.
 
- Kyllä nuo F-mallit ovat mennyttä aikaa, vaikka olivatkin aikansa huippuja. Hauskahan niillä on terapiahommia välillä tehdä, mutta ei niillä enää koko päiväiseen ansiotyöhön ole asiaa, ainakaan raakapuunajossa, Paajanen sanoo rehellisesti.


Loput puut saadaan ottaa isomman tien varresta. Nykyaikaisen puuauton nupin omamassa nosturin kanssa on 18 500 kiloa.

Mielenkiintoinen fakta on autojen omapainoero. F16 vm. 1988 neljän metrin akselivälillä ja kahdella pankolla painaa 10 200 kiloa. Tismalleen saman painaa FH16 XL Globe vm. 2000, joka on 4,6 metrin akselivälillä ja neljällä pankolla.
 
Kulutuslukemiltaan kanttilamppuinen FH16 on maltillinen. Se syö talviaikaan 55-60 l/100 km. Ajamisen tulee olla rauhallista, revittäminen ei auta, kuuluu Paajasen ohje, kun vaihdetta viskataan isommalle ”laivamoottorin” vääntäessä tasaisesti.
 
Vuonna 2000 Volvon ilmajousirakenne oli vielä liian ahdas paripyöräketjuille. Puuautossa ketjut kuuluvat kuitenkin vakiovarusteisiin, mutta kanttilampussa ykköspyöräversiona.


Anssi Paajasen kaikki puuautot ovat olleet 16-litraisia Volvoja.

Anssi Paajanen on tyytyväinen myös uusimpaan työkaluunsa, vuoden 2018 FH16 Globetrotteriin.
 
- I-Shiftillä pärjää nykyään metsässä hyvin, kun siinä on ryömintä. Sitä ennen oli ikävä keppiä, Anssi sanoo.
 
Suurin muutos työnteossa on tapahtunut asenteessa.
 
- Nykyautoilla pitää hyväksyä, että auto pitkälti päättää, kuinka maastossa toimitaan. Entisajan urotyöt alitehoisilla ja vauhtia vaatineilla vehkeillä ovat mennyttä aikaa, sen vuoksi F16 joutaa museoida, Anssi Paajanen kiteyttää loppuun.

Teksti ja kuvat: Jussi Löppönen

TILAA AJOLINJA!
 

Lisää kommentti

Pysy otsikon asiassa
ÄLÄ HUUDA! eli käytä isoja kirjaimia
Noudata Suomen lakia ja hyviä tapoja
Jokainen vastaa itse kirjoituksestaan, myös lain edessä


Turvakoodi
Päivitä

Lue uusimmasta numerosta

DUUNIA DUOLLA
Onko HCT-rekalla ajaminen helppoa kuin heinänteko vai onko se kuin ajokoiraa taluttaisi? Tästä käytiin kevyttä kenntäkeskustelua Iisalmessa.

BETONI KULKEE KOMEASTI
Kotkassa on yksi Suomen hienoimpia betoniautoja. Se on kolmannen sukupolven kuljetusyrittäjällä.

Pääkirjoitukseen
Tilaa lehti



Yhteistyössä


[ 19.06.2021 10:24 ]
feed-image Feed Entries