KLB | Klassikot
Tylsät brittien tavara-autot PDF Tulosta Sähköposti
22.09.2014 10:40

Kahvilaravintola Ykköspesä omisti, tai omistaa ehkä edelleen, kuvan siviilikäyttöön mukautetun sota-auton. Se lienee ns. ”Ford tai Chevrolet” mallia UNNRA.

Niin kai niitä muistellaan. On noihin oudosteluihin syitäkin: kankea ohjaus, heikot ja epätasaiset jarrut, mukavuuksista ei tietoakaan. Ei ihme että tavara-autoromantikot kaihoilevat ”Kaanioiden, Volvojen ja Mersujen perään”. Toisaalta, eikö voitaisi yrittää heittää joskus lettu toisinpäin ja vanhat ”kaunat” nurkkaan. Ajatella vaikka vähän haasteellisemmin, ts. niiden käsittely kysyi taitoa. Mikä nyt olisi sellaisen kanssa sinunkauppoja tehdessä, kun ei ole enää pakko tehtailla kilometrejä.
 
Sotavuotisia kuvia PDF Tulosta Sähköposti
22.09.2014 10:05

Vaikkapa tämä SA kuva 24397. Tietämättä milloin kuva on otettu, kuvaa ja etenkin autoa tarkemmin lukemalla, löytyy viitteitä ajankohdasta. Auton takapyörä-aukkoa peittävät yhä ns. Fender skirt´sit (nuorisokieltä) eli koristelevyt. Aika varmaa on, että ne monen rengas- tai jousityön, huonojen teiden, alle kasaantuneen ravan jne. tuloksena jäivät sodan pitkittyessä pois - usein kadotakseen. Sama koskee lokasuojiin sijoitettuja varapyöriä, monen renkaanvaihdon seurauksena ao. upotuksiin ei enää riittänyt renkaita ja ainakin näyttävät peltiset koristekatteet katosivat. Auton SA- rekisterinumero on pitkä viitaten siihen, että auto on pakko - otettu siviilistä. Mutta miksi auton vasemmassa lokasuojassa liehuu kuin Suomen lippu - kenelle sitä noissa karuissa oloissa piti näyttää? Vihollisen tarkka-ampujalleko, jotta älyäisi. että ”jotakin arvosotilasta siihen kuljetetaan”? Auton oikean puoleisen tuulilasin alakulmassa on jonkinlainen ajolupa-lappu, mihin sellaista joku arvokuljettava tarvitsi? Mutta kas vaan - autohan kulkee bensiinillä, keskellä sota-aikaa, lappu on siis lupa ajaa bensalla. Taas tullaan siihen, ettei siinä ketä vaan kuljetettu. Oma veikkaukseni voisi olla yllättävä: ehkä joku rintamahenkeä virkistävä viihdeporukka? Mitä itse ponttonisiltaan tulee, siinäkin on katseltavaa. Oliko leveyden mittakepiksi otettu peräti tämän auton raideväli, vai olivatko koottavat (?) ponttonit aina vakioleveitä? Entä tuo, että miehet tekevät ylityksen kestäessä yhä kaiteita, olivatko ne todella tarpeen? Auto on muuten mahdollisesti jopa 7-hengen 1936 Chrysler, jollaista en ole koskaan edes nähnyt Suomessa. Samalla tuo oli viimeinen Chrysler, jonka korin tukirakenteena yhä käytettiin puuta.

Kuulostaa rikkiviisastelulta, jos puhuu taidosta ”lukea kuvia”? Mutta niin se kuitenkin on: taito lukea kuvia kehittyy, jos viitsii nähdä vaivaa muuhunkin kuin pikaiseen silmäilyyn. Näitä, jo yli 70 vuotta sitten ikuistettuja kuvia on näytetty ennenkin. Mutta aina, kun ne taas uivat uudelleen eteen - luulen löytäväni niistä uusia yksityiskohtia.
 
Mielestäpoistetut PDF Tulosta Sähköposti
22.09.2014 09:18

Ei, tätä ei ole varastoitu tähän. Tapahtui kai jonkunlainen törmäys, mutta missä ja milloin, kukaan ei tallentanut tietoa po. kuvan taakse. Veikkaisin että elettiin 1960-luvun puoliväliä. Kaatuivatko muuten kuorma-autot ennen helpommin kuin ennen? Jos kyllä, niin miksi? Olisiko Bedford?

Kuulostan varmasti pahansuopaiselta omatuntoihin tökkivältä, kun aina natkutan ”näistä vanhoista”. Kumma juttu: tökin mielelläni, sillä aihetta on. Tiedän vallan hyvin, että tavallisesti isot hyötyauto-rohjot ovat tilaa vieviä säilytettäviä. Ei sillä suuria voi, ne vaan jäävät pakostakin taivasalle. Mutta ajatusta kokeilla edes jonkunlaista ”suojarasvausta” ja katos niiden suojaksi? Ne ovat sentään sen verran henkilöautoa paksumpaa tavaraa, että säilymistulos voi, oikein toteutettuna, olla pieni ihme.
 
Bussimobilismia PDF Tulosta Sähköposti
22.09.2014 08:55

Aito kuva ja piirros (vasemmalla) amerikkalaisen linja-auton kori-ideasta. Kyseessä arviolta 24 -26 mallinen onnikka, merkkiä emme tunne. Korin oikealla kyljellä on neljä ovea ja vasemmalla yksi kuljettajaa varten. Voisimme kuvitella ettei tämännäköisen korin uudelleen rakentaminen olisi kaksinen asia. Tämän näköinen 18 – 20 –henkilön ”pikkubussi” olisi tosi katseenvangitsija. Seikkaperäisempi kuva ja piirros (oikealla) eurooppalaisesta 20-luvun bussista. Kysymyksessä Scania-Vabis tai englantilaisella Vulcan -alustalle rakennettu bussityyppi kaupunkiliikennettä varten.

Mielenkiinto kaikkeen vanhaan on näkyvästi elpymässä. Vanhojen linja-autojen jäänteitä etsitään ja niistä yritetään koota ”rakennussarja”, jonka pohjalta voisi entisöidä ”onnikan”. Tiedämme eräiden liikennöitsijöiden jopa rakentaneen alkuperäisen korin vanhaan onnikkaansa mielikuvien ja mallin mukaan.
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 Seuraava > Loppuun >>

Sivu 2 / 2
feed-image Feed Entries



Kai L. Bremer on Mobilisti- ja Mobilisti Senior -lehtien perustaja ja pitkäaikainen päätoimittaja.
Hän on myös Auto, tekniikka ja kuljetus -lehden pitkäaikaisimpia avustajia. Tulemme julkaisemaan osan hänen ajoneuvohistoriallisesti merkittävistä artikkeleista tässä blogissa.




Blogissa aiemmin:

Lukijan vuoro (24.2)
Kuljetuksen puolikokoiset (9.11)
Aikansa katseenkääntäjiä (9.11)
Puukaasusta tuli pakko (13.10)
Vielä britti-kuormureista (13.10)
Tylsät brittien tavara-autot (22.9)
Sotavuotisia kuvia (22.9)
Mielestä poistetut (22.9)
Bussimobilismia (22.9)

© Auto, tekniikka ja kuljetus 2011-2012 
B Yhtiöt Oy  |  Nuijamiestentie 5 A 00400 Helsinki  | Puhelin (vaihde) (09) 547 621  |  etunimi.sukunimi@boy.fi