Tuli käytyä ulkomailla työreissulla, pitkästä aikaa. Tuli taas opittua kaikki vanha ja jo koettu. Etenkin takseista. Ja muustakin.
 

Tuli pakko osallistua 15. FIAA-bussinäyttelyssä palkintojenjakoon kolmelle Sustainable Bus of the Year 2025 voittajabussille: Solaris, MAN, Scania. Oli pakko käydä Madridissa.

 

TÄSTÄ SE ALKOI

Madridin lentoasemalla kysyin Infolta, minkä taksiyhtiön taksi veisi luotettavimmin perille hotelliini. Virkailija näpelöi hetken tietokonetta, sanoi sitten:

 

- Tuossa ulko-oven takana odottaa viitisenkymmentä taksia viidessä rivissä, Sir. Avustajamme ohjaa teidät ensimmäiseen. Kaikki ovat lentoaseman valtuutettuja ja hyväksymiä. Matka hotelliinne maksaa 25 euroa.

 

Astuin ohjauksen mukaan ensimmäiseen, sanoin hotellin nimen, ja taksikulkjettaja iski saman tien suoraan taksamittariin lukeman 33 euroa.

 

Protestoin, sanoin että taksi- infossa ilmoitettiin hinnaksi. 25 euroa. Taksikuljettaja solkkasi selityksen espanjaksi, jota en ymmärtänyt. Ja sitten mentiin.

 

Ja tultiin hotellin ulko-ovelle, minä vastaanottotiskille ja taksi katosi tielleen. Vastaanottovirkailija tarkasti passini ja totesi:

 

- Sir, tämä on Hotel Puerta American. Teidän hotellinne on Puerta Silken!

 

Eli ulos, 15 minuuttia odotusta, ja uudella taksilla hotelli Silkenille 12 euron edestä. Matka hotelliini piti maksaa 25 euroa, maksoi 45 euroa.

 

SEURAAVANA AAMUNA FIAA-NÄYTTELYTILOIHIN

- Se on 3 km:n päässä. Taksi ottaa 7 euroa, Silkenin aamuportieri tiesi.

 

En tiedä ajoiko lyhintä, vai mitä tietä ajoi. Eikä maksanut 7 vaan13 euroa. Iltapäivällä sama maksoi 14 euroa ja illalla sama matka samaan suuntaan maksoi 9 euroa.

 

Sama toistui FAA:sta takaisin hotelli Silkeniin: aamupäivällä 15, iltapäivällä 8 ja illalla 14 euroa.

 

Ja lopulta paluu hotelli Silkenistä lentoasemalle kotimatkaa varten, 19 euroa, eli alle taksivirkailijan tulomatkalla ilmoittamaa 25 euroa ja alle tulomatkalla toteutuneen 45 euron.

 

Sama matka, samanlaisella liikennetiheydellä ja kelillä, mutta varsin suurilla prosentuaalisilla eroilla hinnassa.

 

Näinhän se on koko maailmassa. Turistia joka ei tunne vierasta kaupunkia, viedään vapaavalintaisesti milloin mitäkin reittiä, milloin milläkin taksalla ja hinnalla. Eikä siinä asiakkaan vikinä auta. Ammattitaksi osaa kaikki selitykset.

 

Aina voi kysyä taksikuljettajalta mitä matka maksaa, ennen kuin astuu autoon, mutta ei sekään takaa rehellistä hinnoittelua.

 

Kun matkan hinta vaihtelee oikeasta puolitoistakertaiseen, taksien hinnoittelu pysyy valvonnan rajoissa ja on vielä hallinnassa. Sitä se ei ole Suomessa. Siihen Suomessa nyt vasta taas pyritään.

 

Mielenkiintoista oli havaita Madridissa, että matkan laajassa taksikuvassa tuloaseman laajasta taksikentästä, FAA-näyttelyhallin edustan pitkistä taksijonoista ja hotellin edessä odottavista takseista: jok’ikinen taksikuljettaja oli valkoihoisia espanjalaisia, ei yhtä ainuttakaan maahanmuuttajaa muistuttavaa huolimatta valtavista maahantulijavirroista, jotka hellittämättä pyrkii Afrikan rannikolta Espanjaan.

 

”Maahantulijoille ei myönnetä taksin ajolupaa”, oli hotellivirkailijan yksinkertainen selitys.

 

LOPUKSI KORKKIRUUVISTA KIINNI

Madridin Suarez-lentoaseman lähtöselvitys varmisti, ettei tämäkään matka heti unohdu.

 

Yhdeksän vuotta pieni ”sveitsiläinen” linkkuveitseni oli kiertänyt kanssani maailmaa Aasiaa, Amerikoita ja Euroopan maita myöten. Nyt teini-ikäiseltä näyttävä matkatavaran tarkastaja himoitsi sitä, ja otti sen.

 

Koska matkatavaran läpivalaisu aina löytää linkkuveitsenkin, laitoin se aina päällimmäiseksi näkyviin tavarakorissa. Sen veitsenterä oli vain 6 sm pitkä ja läpäisi aina kaikki tarkastukset, niin nytkin.

 

Linkarissa kynsisakset oli vielä pienemmät, ongelmattomat. Ja linkarin kolmas ”terä”, nelisenttinen korkkiruuvi ei ollut koskaan aikaisemmin yltänyt tarkastuksen kohteeksi lähtöselvityksissä.

 

Nyt nousi. Teini-ikäinen nosti sen silmieni eteen ja sanoi jyrkästi: ”Tämä on kielletty. Tämä jää tänne!”

 

Siinä ei pieni sanailu linkkarin maailmanympärimatkoista auttanut. Teini-ikäinen otti linkkarin ja marssi tiehensä. Jäi vain harmittamaan, etten ehtinyt sitä ennen kääntää ulos linkkarin 6-senttisen veitsenterän ja taittaa se sivuuttain 90 asteen vinkkeliin.

 

Ei olisi teini-ikäiselläkään ollut enää iloa pikku linkkaristani.