| Miksi paljon turhaa? |
|
| 22.02.2024 00:00 |
Vaatteita ja naapuria kolhimatta ei pääse autonsa ratista/rattiin. Niin ovat isot autot kasvaneet 10 vuodessa ulos pysäköintiruuduistaan.
Isot henkilöautot ovat vuosikymmenen aikana kasvaneet julmiin mittoihin. Ne ovat lisääntyneet tuntuvasti myös lukumäärältään niin, että ne valloittavat liikaakin katu- ja pysäköintitilaa.
Kansalaiskyselyn perusteella on päätetty korottaa yli 1,6 tonnia painavien polttomoottori- ja hybridiautojen sekä yli 2 tonnia painavien sähköhenkilöautojen pysäköintimaksua Pariisin keskustassa 6 eurosta 18 euroon ja keskustan ulkopuolella 4 eurosta 12 euroon – eli kolminkertaisiksi! Uusi asetus astuu voimaan 1. syyskuusta 2024 ja kohdistuu alkuun kaupungissa rekisterikilven perusteella ”vieraileviin” autoihin.
Isojen henkilöautojen ”ylikoon” huomaa selvimmin pysäköintiruuduissa kaduilla, pysäköintialueilla ja kerrostalojen autotalleissa. Vierekkäin pysäköityjen autojen ovista ei pääse enää uloseikä sisään likaamatta vaatteitaan ja jättämättä jälkiä naapuriauton kylkeen. Ruutuun pysäköimisen vaikeuksista puhumattakaan.
ISON EGON EDELLYTYS?
Miksi pitää ostaa moisia ylikoko-maastureita ja sähköautojättiläisiä? Mihin niitä oikeasti tarvitaan? SUV-”maastureista” puhumattakaan – monet kaksipyörävetoisia eikä nelivetoisinakaan maastokäytössä!
Siinä missä pikkupojilla on pienet leluautot tärkeitä, isoilla pojilla on isot ”leluautot” tärkeitä.Ne kohottavat itsetuntoa ja miehekkyyttä.
Sitä oli minullakin tietyssä iässä, 32-42 vuotiaana. Oli iso amerikanrauta, oli lajinsa ensimmäinen kaksiovinen coupe’-Mersu ja oli tehtaalta haettu Suomen ensimmäinen viisisylinterinen diesel- Mersu. Onneksi aivovamma parani kymmenessä vuodessa.
Sen jälkeen on käyttöön sopinut Toyota pick-up, Fiat Uno, Saab 900, Lada Samara ja viimeiset 10 vuotta Toyota Yaris. Yhtä hyvin, paremminkin, ovat kelvanneet, toimineet, ja halvemmalla kuin oman egon kohottamisen vaatineet luxusautot.
Nyt tulee säälillä katsoneeksi ylikoko-SUV:eja, -Volvoja, -Mersuja ja -Bemareja, kun ne ohittavat jonoissa matelevaa ”köyhää” kansaa bussikaistoja pitkin. Ja surkuteltua, kun ne pääkallokeleillä pyörivät jaloissa.
Päällimmäisenä on toivomus, että jokainen, joka on hankkinut itsensä ja perheensä kuljettamiseen turhan ison auton, kasvaisi mahdollisimman nopeasti aikuiseksi ja vaihtaisi vain tarkalleen sopivan kokoiseen autoon. Sillä säästyisi katu- ja tieverkko, ympäristö ja ilmastonmuutos turhien rautatonnien painosta ja kuljettamisesta ja polttoaineet – sähköakkupaketit mukaanluettuina – turhasta kulutuksesta. Säästyisi tuntuva määrä eurojakin lompakkoon!
Autoilijoille tarjottu ylileveä nastarengas on irvikuva parhaasta mahdollisesta talvirenkaasta. Mutta se on muodikas ja vastaa ymmärtämättömän ihannetta. Eikä turvallisuusviranomainen pukahda.
LYHYT ASKEL RENKAISIIN
Isojen, raskaiden SUV-möhkäleiden alla rapisee talvikaudella säännöllisesti täysnastoitetut renkaat. Todistuksena ratin takana isoa egoa hakevan omistajan kehnosta ajotaidosta ja osaamisesta talvikeleillä -kö?
Kovimmalla äänellä todistettu nastarenkaiden paremmuus tulee yleensä isojen SUV:ien ja sähköautojen omistajilta.
Todistelusta uupuu säännöllisesti isojen nastarenkaiden ylileveiden kulutuspintojen arvostelu. Turhan leveä kulutuspinta poistaa nastoituksella haetun edun. Rengas jää lumessa ja sohjossa ”kantamaan” eivätkä nastat yllä lähellekekään pitoa kovalla pintakerroksella.
Jää toivomus, että ”suuret rengasasiantuntijat” tutustuisivat ei vain sanoilla, vaan ihan rohkeasti käytännössä rengasteknologian suurimpaan saavutukseen 2020-luvulla: ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuihin ”allseason” renkaisiin.
Allseason-renkaiden kehitys alkoi voimallisesti jo 2000-luvun alussa. Ensimmäiset vertailutestit nähtiin autolehdissä vuonna 2008. Sen jälkeen varsinkin saksalaiset autolehdet ovat tehneet joka vuosi eri valmistajien allseasonrenkaiden vertailutestejä, parhaimmillaan AutoBild 34 eri rengasvalmistajan allseason-vertailun. Kehityskaari on jo pitkä.
Auto, tekniikka ja kuljetus varusti neljä henkilöautoa neljän eri valmistajan allseasonrenkailla syksyllä 2020. Samat renkaat ovat edelleen autojen alla neljän talven ja neljän kesän ajojen jälkeen. Renkaiden toiminta ympäri vuoden on ollut suuri myönteinen yllätys kaikille. Vieläkö pyöränpultit irtoavat ristikkoavaimella, vai ovat jo ruostuneet täysin kiinni?
Allseason-renkaissa näkyy autorengaskehityksen tulevaisuus!
Todellista nopeutta ja myös paikallista nopeusrajoitusta osoittavat näyttötaulut ovat nykyään pikkuinvestointeja liikenneturvallisuuden hyväksi. Kunnat täyttävät tehtävän paremmin kuin valtio Väyläviraston toimin.
LYHYT ASKEL AJONOPEUKSIIN
Autoilijoiden määrän nopea kasvu todistaa, että keskimääräinen autonkäsittelytaito on samalla heikentynyt. Liikennevirrassa on yhä enemmän heikkotasoisia kuljettajia. Se on aina syytä huomioida.
Asia on noussut esiin todellista ajonopeutta osoittavien näyttötaulujen vähenemisen ja poistumisen myötä valtateiden varsilta. Lepokoti Väylässä hoitajatason selitys määrärahojen puutteesta tuskin tyydyttää ketään. Onhan kyse tärkeästä liikenneturvallisuustekijästä.
Näyttötaulujen hupenemisesta syntyy aina esimerkiksi 80 km/h rajoitusalueilla 70-75 km/h todellisella nopeudella haitarimaisesti eteenpäin vaarallisesti tökkiviä autojonoja. Niistä hyökkäillään pakonomaisiin ohitusyrityksiin. Uutiset puhuvat korutonta kieltä seurauksista.
Jokaisen autoilijan kannattaisi selvittää mitä oman auton nopeusmittari näyttää todellisessa 80 km/h nopeudessa. Kun siihen lisätään poliisin hyväksymä 3 km/h marginaali, nopeusmittari yleensä näyttää 85-86 km/h.
Jos autojonot kulkisivat 80 km/h rajoitusalueella todellisella 80 km/h nopeudella, liikenneturvallisuus kumartaisi syvään ja kiittäisi. Se vähentäisi merkittävästi riskillä tehtyjä irtiottoja jonoista.
On syytä todeta, että isot rekat ja bussitkin järjestään ajavat nopeusvalvontakameroihin 90 km/h nopeusmittarinäytöllä ilman että kameran salamavalo välähtää. Teiden ammattilaiset ovat oppineet nopeuskameroiden mittausmarginaalin. Sen on nähtävästi poliisikin hyväksynyt, mistä koruton kiitos joustavuudesta järjestyksenvalvojalle.
|