Neljä suuronnettomuutta muodostaa surullisen kertomuksen Suomen poliisin ja oikeuslaitoksen jatkuvasta kyvyttömyydestä käsitellä raskaan liikenteen onnettomuuksia.

 

Konginkankaan suuronnettomuudessa 19.3.2004 kuoli 23 ihmistä ja 14 loukkaantui. Henkiin jäänyt ammattikuljettaja ja muutosalliset joutuivat roikkumaan löysässä hirressä neljä vuotta ennen oikeiden lopullista päätöstä 23.1.2007.

 

OTKES:n tutkijaraportissa ei sanaakaan pahasta painaumasta tiessä onnettomuuden laukaisevana tekijänä, Onnettomuuden jälkeen Tielaitos kävi vähin äänin tasoittamaan sen.

 

Onnettomuustutkinta poiki 17 vakavaa parannusehdotusta, joista keskikaiteen puute johti kahden henkilöautoilijan kuolemaan nokkakolarissa samassa paikassa 9.1. 2022. Suosituksista puuttuu 15 vuotta myöhemmin yhä liikenneturvallisuuden kannalta viisi tärkeää parannusehdotusta.

 

Enon rekkaturmassa 14.8.2010 kuoli sivutieltä kolmion takaa päätielle rekka-auton eteen törmänneessä henkilöautossa kuusi nuorta. Näkemäetäisyyttä päätien rekka-autoon oli 500 m ja törmäyksessä rekka-auton nopeus oli reilusti alle risteysalueella sallitun enimmäisnopeuden.

 

Paikallinen media ja Pohjois-Karjalan oikeuslaitos tuomitsivat vääristetyn todistusaineiston pohjalta rekkakuljettajan syylliseksi. Myöhemmin HO hylkäsi tuomion ja rekkakuljettaja vapautettiin syytteestä lopullisesti KKO:n päätöksellä 20.5.2016. Rekkakuski roikkui löysässä hirressä kuusi vuotta.

Raaseporin tasoristeysturmassa nuoren varusmiehen kuljettama armeijan Sisu kuorma- auto jäi 26,10.2017 vinolla tasoylikäytävällä kiskobussin alle. 4 ihmistä kuoli, 11 loukkaantui.

 

Onnettomuuden jälkeen tutkijalautakunta näki ylikäytävän Suomen kaikkien aikojen vaarallisimmaksi tasoylikäytäväksi. Poliisi leimasi heti autonkuljettajan syylliseksi. Valtakunnan syyttäjä tyrmäsi kihlakunnan syyttäjän päätöksen, sitten käräjäoikeuden päätöksen, kunnes KKO lopulta vahvisti HO vapauttavan päätöksen 30.9.2021. Poliisitutkinta ja oikeuslaitos panivat nuoren varusmieskuljettajan roikkumaan löysässä hirressä 4 vuotta.

 

Parkanon onnettomuudessa täysperävaunulla puukuormaa kuljettanut ammattikuljettaja suistui 9.2.2018 kello 10.50 pääkallokelillä ojaan ja kuoli puukuorman murskatessa auton ohjaamon.

 

Esitutkinnassa ei mainita Destian kieltäneen aliurakoitsijaa karhentamasta tienpintaa. Kahta ratkaisevaa todistajaa ei haluttu kuulla. Lämpötilan lauhtumisesta ei ole mainintaa esitutkimuksessa. 45 minuuttia onnettomuuden jälkeen Destia mittaa onnettomuuspaikan ”pitäväksi tienpinnaksi”. Tien päältä tulleita soittoja liukkaudesta ei huomioida. Jäistä tienpintaa ei mainita onnettomuustutkinnassa.

 

Paikallisen syyttäjän Antti Virtasen esitutkinta on niin räikeä, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe hylkää Destian mittauksiin perustuvan onnettomuuspäätelmän ja määrää johtavan syyttäjän Hannele Selin-Hakalan jatkamaan esitutkintaa asianmukaisesti. Puolitoista vuotta sen jälkeen aluesyyttäjä Minna Virtanen ilmoittaa kyselijöille, että ”tarkempaa aikataulua esitutkinnan jatkumiselle ei ole”. 22.12.2021 tulee syyttäjä Minna Virtasen päätös syyttämättä jättämisestä. Osalliset ovat roikkuneet löysässä hirressä neljä vuotta. Paikallinen ”oikeus” voittaa valtakunnansyyttäjä Jukka Rappen 5-0.

 

Kauanko vielä raskaan liikenteen onnettomuustutkinnassa voi jatkua, että raskaan liikenteen asiantuntija puuttuu tutkinnasta, osaava tieinsinööri puuttuu tutkinnasta, liikennetekniseltä jäseneltä vaadittavaa asiantuntemusta ei määritetä, esitutkintaa suorittavalla polisilla ei ole edes kuorma-auton saati bussin ajokorttia, paikallinen tulkinta ”oikeudesta” voittaa toistuvasti käräjäoikeuksissa?