EU vaatii kiristämään liikennepäästöjen leikkausta 40 %:sta 55 %:iin vuoteen 2023 mennessä säädöspaketillaan Fit for 55 (FF55). Samalla EU vaatii sitä sovellettavaksi tie- ja raideliikenteen lisäksi myös lento- ja meriliikenteeseen.

 

Minkään muun EU-maan hyvinvointi ja elintaso ei ole yhtä riippuvainen meriliikenteestä kuin Suomen. EU:n pisimpien merikuljetusten lisäksi talvi ja jäät vaativat vahvistettuja rahtialuksia, enemmän konevoimaa ja vahvaa jäänmurtaja-tukea – kaikki päästöjä moninkertaisesti lisääviä tekijöitä.

 

EU on ilmoittanut jättävänsä Suomen vaatimuksen erityiskohtelusta huomiotta. Se pakottaa Suomea hakemaan uusia kuljetusratkaisuja.

 

Pisimpien merikuljetusten takana ja eniten jäänmurtaja-avusta riippuvien Perämeren satamien kohdalla – Tornio, Kemi, Oulu, Raahe – junakuljetukset ovat nousseet vaihtoehdoksi. Juna kulkee jo nyt Norjan Atlanttirannikolta Narvikista Tornion kautta Suomen läpi Kiinaan saakka.

 

Tavarajunan menestymisellä on kuitenkin ehtonsa. Sekä Suomen että Ruotsin selvitys osuu samaan: tavarajunan pitää kulkea kuormallaan vähintään 500 km tullakseen kannattavaksi, ilman turhia viivytyksiä, nopealla ja joustavalla byrokratialla.

 

Osa Pohjois-Suomen vientirahdista voisi kulkea tavarajunalla Ruotsin läpi etelään ja Eurooppaan – ja suoraan länteen Norjan Atlantin satamiin. Samoin tietysti myös HCT-rekoilla pääteitä pitkin.

 

Tavarajuna pelaisi samoilla periaatteilla myös Suomen sisäisissä kuljetuksissa pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen jos...

 

Tullaan ongelman ytimeen: Suomessa VR edustaa pysähtyneisyyttä, toivottoman hidasta ja kankeaa byrokratiaa, mennyttä aikaa. Sama koskee Ratahallintokeskuksen perimää nykyisessä Liikennevirastossa. Sen silmät ovat sokeita mm. Helsinki-Tampere ja Pohjanmaan rata-ahtaumille samalla kun sen pääjohtaja Kari Wihlman puhuu satuja mm. Turun Tunninjunan ja henkilöliikenteen silmittömästä rahantuhlauksesta.

 

Pääradan Oulu-Helsinki lisäksi rantarata Hangosta Haminaan, rataverkon tehokas sähköistäminen, pistoraiteiden tekeminen etelärannikon kasvusatamiin (Inkoo-Kantvik), vapaan kilpailutuksen avaaminen Suomen nykyisessä rataverkossa ja Helsinki- Oulu moottoritien rakentaminen olisivat suunnattomasti tärkeämpiä toteuttaa FF55:n uhkien torjumiseksi ja hyvien tavoitteiden edistämiseksi kuin vääristelevien virastosatujen puhuminen suomalaisille.

 

Aikaa ei ole paljon. Kilpailukykymme säilyminen ja menestyminen EU:ssa vaatii toimenpiteitä viipymättä!