| Viranomaiset ja liikenneturvallisuus: Mössötystä riittää, kukaan ei valvo |
|
| 20.08.2024 00:00 |
 Missä työ? Ylen aamussa 29.7. Poliisihallituksen Kari Onninen ja Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen puhuivat taas kerran liikenteen kasvavista onnettomuusluvuista,autoilijoiden väheksyvästä suhtautumisestanopeusrajoituksiin ja nuorten rattihurjastelusta. Ylinopeuskin tuli esille syynä onnettomuuksiin.  Liikenneministeri Lulu Ranne: Apua!
MONITAHOINEN TEORIA
Joka kevät Väylävirasto, LMV:n liikenteen ohjausturhake Fintraffic konserni (!) ja Liikenneturva veisaavat tuomiovirttä mm. tietyömaiden nopeusrajoitusten rikkojille. Säestäjinä toimivat tieverkkomme nopeusrajoitusten asettajat, TEM:n alaiset paikalliset ELY-keskukset (9/15 kpl).
Väylävirasto laatii säntilliset ohjeet tietyömaiden liikenneturvallisuudelle mm. liikenteen ohjauslaitteista (7 lukua), nopeusrajoituksista (3 lukua), suojakaiteista (5 lukua), rampeista, päällysteistä, liikenteen sujuvuudesta, ja monesta muusta.
Sitten paikalliset ELY-keskukset valitsevat tietöiden toteutuksista vastaavat pääurakoitsijat. Pääurakoitsijat valitsevat avukseen aliurakoitsijoita. Maan 15 ELY-keskuksesta vain yhdeksällä on vastuualueinaan ”liikenne ja infrastruktuuri”.
 Työministeri Arto Satonen: Apua!
KÄYTÄNNÖN TOTEUTUS
Helsingin Länsiväylällä Espoonlahden ja Kirkkonummen välillä tuli kesällä arjet ja pyhät 100 km/t:ssa tietyömaamerkki ja 80 km/t:ssa rajoitus, vajaa kilometri myöhemmin 60 km/t, sitten 50:n rajoitus reilun kilometrin verran, minkä jälkeen taas 100 km/t sallittu. Noin 3 km moottoritiellä tietyömaamerkein rajoitettiin ajonopeuksia nopeutta eikä koko matkan aikana ainuttakaan työkonetta, ei minkäänlaista työn merkkiä koko matkalla!
Ensikertalaisena uskot, että liikennemerkit puhuvat totta. Kun sitten paikkakuntalainen toisen perään posottaa menemään sata lasissa koko ”työmaarajoitusalueen” läpi, teet itsekin seuraavalla kerralla samoin.
Vuosien varrella Helsingin Länsiväylä on ollut moisten hämäys-työmaiden ja -rajoitusten näyttämö alvariinsa. Autoilijaton totutettu siihen, ettei tietyömaa- liikennemerkkejä ja niiden nopeusrajoituksilla ole merkitystä.
Eikä vain Länsiväylällä. Keväällä leveällä kantatie 51:llä Karjaa-Inkoo välillä samanlainen yli kolmen kilometrin ”tietyömaa”, jolla nopeusrajoitusmerkit edellyttivät autoilijoiden pudottavan ajonopeutensa 100:sta vaiheittain 50:een arviolta yli kolmen kilometrin matkalla arjet ja pyhät läpeensä - lopulta ilman minkäänlaista merkkiä työstä, joitakin työkoneita sentään parkissa ojan puolella.
Itse asiassa Suomi on täynnä enemmän tai vähemmän tai täysin valheellisia ”tietyömaita”.
Vanhempi autoilija kokee tulleensa huijatuksi ja nopeusrajoitusmerkkiin oppii suhtautumaan suurella varauksella. Nuorille autoilijoille hämäys-tietyömaat opettavat yksiselitteisesti, että nopeusrajoituksilla ei useinkaan ole niin väliä. Tie- ja katuliikenteessä on sitten lisää vastaavia.
 Liikenneturva mössöttää.
SURULLINEN YHTEENVETO
Yhteenveto surkeudesta on tehty opinnäytetyönä Väylävirastossa ja julkaistu jo marraskuussa 2022, kohta kaksi vuotta sitten. Jokaisen kannattaa käydä lukemassa esimerkiksi netissä Rasmus Nousiainen: ”Tietyömaiden liikenteenohjaus” ja siitä ”Johtopäätökset ja huomiot”, sivut 77-86!
Otteita: ”Työmaiden nopeusrajoitukset on asetettu lähtökohtaisesti paljon alhaisemmiksi mitä Väylävirasto määrittelee.” ”30km/h tulisi olla äärimmäinen poikkeus, mutta rajoitus on hyvin yleinen tietyömailla.” ”Yksiajokaistaisella alin nopeus tulisi olla 60 km/h, kaksikaistaisella 80 km/h.” ”Väyläviraston ohjeiden mukaan rajoitusten noudattaminen voisi olla huomattavasti parempaa.” ”Liian alhainen nopeusrajoitus todennäköisesti vähentää sen noudattamista.”
”Vaihtuvia nopeusrajoituksia tulisi tuoda työmaille jatkossa. Näitä pitäisi pystyä vaatimaan jo tietyötä tilatessa.” ”Työmaiden nopeusrajoituksissa tulisi käyttää enemmän vaihtuvia nopeusrajoituksia.” ”Suunnittelua olisi syytä viedä siihen, että liian alhaisten nopeusrajoitusten käyttö yksiselitteisesti kiellettäisiin.”
”Kulujen minimoimiseksi liikennejärjestelyt työmailla pyritään usein toteuttamaan mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Säästäminen saattaa johtaa heikosti hoidettuun liikenteenohjaukseen ja suuriin yhteiskunnallisiin kustannuksiin. Liikenteen sujuvuustekijöiden huomioiminen Väyläviraston ohjeissa voisi parantaa liikenteenohjausta merkittävästikin. Tällöin perustelut muun muassa korkeammille nopeusrajoituksille tulevat paremmin esille.”
Lainaukset edustavat vain pientä osaa murhaavasta arvostelusta, jota Nousiaisen selvitys Väylävirastolle kohdistaa tietöiden toteuttajien työmaajärjestelyjä ja -toteutuksia kohtaan vastoin Väyläviraston ohjeita.
Jää kysymys: Miksei Väylävirasto lainkaan (siltä vaikuttaa) valvo ohjeidensa toteutusta tietyömailla? Miksei liikenneturvallisuutta valvova poliisi seuraa Väyläviraston ohjeiden noudattamista tietyömailla? Miksei Liikenneturva näytä välittävän vähääkään tietyömaiden liikennejärjestelyistä, jotka ovat räikeässä ristiriidassa Väyläviraston antamien ohjeiden kanssa? Näin vähennetään tehokkaasti yleistä kunnioitusta nopeusrajoituksia kohtaan ja vaarannetaan vakavastikin liikenneturvallisuutta!
 Poliisihallitus mössöttää.
EIKÄ TÄSSÄ KAIKKI!
Keskimääräistä kokeneempi autoilija, keskimääräistä enemmän ajava autoilija ei voi olla hämmästelemättä epäjohdonmukaisesti asetettuja nopeusrajoituksia sekä ohituskieltomerkkien ja keskiviivamerkintöjen epäjohdonmukaisuuksia Suomen tieverkossa. Liian usein ne on määritelty alkaviksi kuin eläkeiän saavuttaneen heikkonäköisen ja jo hidastetusti reagoivan ratinkääntäjän aistein.
Tämä on omiaan synnyttämään epäluottamusta ja väheksyntää nopeusrajoituksia ja ohituskieltojen lähtökohtia kohtaan.
Syykin on selvä: Vaikka tieliikenne ongelmineen ja ratkaisuineen on uskottu Liikenneministeriön hoiviin, aivan eri ministeriö eli työ- ja elinkeinoministeriö ja sen alaiset ELY-keskukset asettavat omilla taidoillaan tieverkkomme nopeusrajoitukset. Vieläpä niin, että kun maan 15 ELY-keskuksesta vain 9:llä on hallinnassaan ”liikenne ja infrastruktuuri” -osio, nämä 9 ELY-keskusta asettanevat nopeusrajoitukset muidenkin ELY-keskusten tieverkkoihin.
Ristiriitoja riittää roppakaupalla! Ihmekö sitten, että Suomen liikenneturvallisuus, liikennekuolemat ja -vammautumiset, ovat väkimääräämme nähden kaksinkertaiset naapurimaihimme Ruotsiin ja Norjaan verrattuina!
Notta josko Poliisihallitus ja Liikenneturva, ja Väylävirasto, FinTraffic ja Traficom ryhdistäytyisivät vihdoinkin puimaan ihan oikeaa asiaa tuloksettoman mössötyksen sijaan!
|