Pysähdyin ja viittoilin pakettiautolle, että antaa mennä editseni. Pakettiauto noudatti käsimerkkiäni ja sen takana seisoneet pääsivät jatkamaan matkaa.

 

Turha kuitenkaan edes odottaa, että pakettiauton kuljettaja olisi heilauttanut kättä kiitokseksi. Suomalainen autoilija ei kiitä. Ei avusta, ei toisen autoilijan huomaavaisuudesta ja joustavuudesta, ei mistään.

 

Kun itse olet kääntymässä yksikaistaiselta vasemmalle, ja joudut pakottamaan monta autoa takanasi pysähtymään – älä odota että vastaan tulevasta pitkästä autojonosta kukaan hidastaisi ja näyttäisi sinulle, että ”menehän siitä editse”. Siinä seisot ja pidättelet takanasi jonottavia niin kauan, että vastaantulevien jono loppuu. Tosi suomalainen ei jousta lain suomasta oikeudesta. 

 

Tavallisimpia ”ajattelemattomia” tilanteita liikenteessä on kääntyminen yksikaistaiselta kadulta tai tieltä oikealle. Kääntymistä saattaa estää sivukatua/ tietä ylittävä jalankulkija/pyöräilijä tmv. Kääntyvä autoilija jääkin odottamaan pääväylälle pysäyttäen takaa tulevia, vaikka tilaa olisi ajaa puolittain pois pääväylältä ja päästää takaa tulevat jatkamaan matkaa suoraan.

 

Suomalainen autoilija ei osaa lukea taustapeilistä liikennetilannetta takanaan.

 

Eikä autettu suomalainen osaa kiittää, kun toinen toimii niin, että mahdollisimman vähän estetään muuta liikennettä.

 

MITTAVIRHE SYNNYTTÄÄ VAARATILANTEITA

Kaikkein yleisimpiä turhia vaaratilanteita syntynee liikennevirrassa samaan suuntaan eri ajonopeuksia käyttävien ajoneuvojen kesken. Tiellä jolla on 100 km/h rajoitus, valtaosa autoilijoista ajaa oman auton mittarin mukaan 95 -100 km/h jolloin todellinen nopeus on useimmiten vain 85-90 km/h. Jonossa on kuitenkin autoilijoita joilla on tarkistettu ja tiedossa oikea mittarinopeus ja jotka ajavat sen 105-110 km/h todellista nopeutta. Seurauksena syntyy rajuja ohitusyrityksiä, voimakasta haitariliikettä autojonoissa, ärtymisiä ja suuttumusta.

 

Aivan vastaava toistuu autojonoissa 80 km/h rajoitusalueilla.

 

Liikenneturvallisuudelle olisi eduksi, jos jokainen tietäisi oman autonsa nopeusmittarivirheen, tietäisi todellisen ajonopeutensa ja osaisi sen mukaan asennoitua oikein kulloinkin määrättyyn nopeusrajoitukseen tiellä.

 

Ketään ei saa pakottaa ajamaan suuremmalla nopeudella kuin minkä itse kukin valitsevissa olosuhteissa ja mielentilassa tuntee hallitsevansa. On täysin sallittua, suositeltavaakin, ajaa hitaammin kuin mitä tielle määrätty enimmäisnopeus sallii, kun siltä tuntuu.

 

Muita selkeästi hitaammin ajaville syntyy kuitenkin myös osavastuu liikenneturvallisuudesta. Se vaatii takaa tulevan ja perässä ajavan liikennetilanteen tarkkailua ja tuntemista! Tilanteessa erottuvat tollot ja osaavat.

 

Osaavat tietävät olosuhteiden mukaan näyttää suuntavilkulla ja väistää ajoradan sivuun ja tehdä tilaa takaa tuleville ohitusta varten. Tolloja jotka osaavat katsoa vain eteenpäin, on kuitenkin luvattoman paljon. Suurin osa turvalliseen ohitukseen autettujakin on tolloja, jotka eivät osaa nostaa lapaa niin, että kohtelias auttaja näkisi käden nousevan näkyviin takaikkunasta.

 

KIITÄ LAPAA NOSTAMALLA TAI SUUNTAVILKULLA, KUITTAA VALOMERKILLÄ

Jokainen joka näkee vaivaa kanssa-autoilijan auttamiseksi ja turvaamiseksi liikenteessä, ansaitsee kiitoksen. Se käy helposti lapaa nostamalla näkyviin auttajalle.

 

Ammattiautoilijoilla on oma tapa varmistaa ohituksia ja kiittää. Vilkulla oikealle, tien laitaan, osoitetaan takaa tulevalle, että reitti eteenpäin on vapaa ohitusta varten. Ja kun ohittaja on turvallisen verran edellä, ohitettu antaa valomerkin, että sopii palata omalle ajokaistalle. Jolloin ohittaja tavallisesti kiittää nopealla suuntavilkkumerkillä oikealle-vasemmalle-oikealle.

 

Tärkeintä on kiittää, kun tulee autetuksi liikenteessä. Se synnyttää hyvää mieltä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteispelillä se sujuu. Siitä liikenneturvallisuus kiittää kaikkia.

Yhteispelillä se sujuu