Maalari Elisa Raustola valmistelee kuorma-auton katon maalausta turvallisesti henkilönostimella Vehon Suomen suurimmassa ja nykyaikaisimmassa raskaan kaluston maalausuunissa.
Kookkaan kuorma-auton vastuullinen korjaus vaatii erikoisosaamista.
Korjaustyötä monimutkaistavat nykyaikaisten kuorma-autojen elektroniikka, ajoavustimet ja turvajärjestelmät. Lopputuloksenkin on vastattava alkuperäistä tasoa – kuorma-autokaan ei saa olla korjauksen jälkeen miltään osin huonompi kuin vastaava vaurioitumaton auto. Asiakkaallakin on odotus: tuottava työväline on saatava nopeasti takaisin ajoon.
Veho on vastannut haasteeseen keskittämällä raskaan kaluston vauriokorjaukset Vantaan Ansakujalle vauriokeskukseen, jossa on koulutettu henkilökunta, ajanmukaiset tilat ja työvälineet. Tuorein investointi on Suomen suurin raskaan kaluston maalausuuni, jolla on pituutta 16 metriä ja korkeutta lähes viisi metriä.
Vehon Vauriokeskuksen toiminnasta vastaavan huoltopäällikkö Mika Salmen työpöytää koristaa Valtteri Bottaksen Mercedes-vuosien muistoksi tehty maaliruisku, joita valmistettiin vain 500 kappaletta – Salmen yksilö on numero 136.
VAURIOANALYYSI
Vauriokorjaus aloitetaan vaurioituneen auton huolellisella tarkastuksella. Pelkkä näkyvien kolhujen arviointi ei riitä, sillä iskuenergia siirtyy rakenteissa aiheuttaen vaurioita esimerkiksi runkoon, ohjaamon kiinnityspisteisiin ja turvajärjestelmiin.
Tarkastuksessa hyödynnetään mittalaitteita, valmistajien korjausohjeita sekä auton diagnostiikkaa. Nykyaikaisessa kuorma-autossa vauriokorjaus onkin yhä useammin myös järjestelmien tarkastusta ja kalibrointia. Ajoavustimet, tutkat ja kamerat on palautettava tarkasti oikeisiin asetuksiinsa, jotta turvallisuus ja toimivuus säilyvät ennallaan.
Huolellinen vaurioanalyysi toimii koko korjausprosessin perustana. Sen avulla voidaan määrittää tarvittavat työvaiheet, varaosat ja aikataulu sekä antaa asiakkaalle realistinen arvio työn kestosta. Samalla varmistetaan, ettei korjauksen aikana tai valmiin auton koeajolla ilmene yllätyksiä, jotka pidentäisivät seisonta-aikaa ja lisäisivät korjauskustannuksia.
Maalaamon työnjohtajat Mikko Jokinen (vas.) ja Jare Salonen tarkastelevat irtonaisina maalattuja ohjaamon osia.
LUNASTUS VAI KORJAUS?
Vaurioitunutta kuorma-autoa ei kannata aina korjata. Päätös lunastuksen ja korjauksen välillä perustuu auton arvoon, vaurioiden laajuuteen sekä arvioituihin korjauskustannuksiin. Ratkaisua tehtäessä vakuutusyhtiö tarkastelee asiaa maksajan näkökulmasta, kun taas asiakkaalle keskeistä on, kuinka nopeasti työväline saadaan takaisin tuottavaan käyttöön.
Kuorma-autoissa korjaus on usein perusteltu vaihtoehto. Hankintahinnat ovat korkeita ja yksilölliset päällirakenteet voivat tehdä korvaavan kaluston hankinnasta hidasta ja kallista. Kun vauriot korjataan valmistajan ohjeiden mukaisesti, säilyvät sekä käyttöominaisuudet että jälleenmyyntiarvo ja kokonaisuudessaan lopputulos vastaa alkuperäistä laatutasoa.
Vehon vauriokeskuksen päällikön Mika Salmen mukaan lunastukseen päädytään tyypillisesti tilanteissa, joissa vauriot ovat erittäin laajat. Tällaisia ovat esimerkiksi pahasti palovaurioituneet kuorma-autot tai katolleen pyörähtäneet yhdistelmät, kun perävaunu on vääntänyt vetoauton rungon ja auton moottori on käynyt ylösalaisin ilman voitelua.
Maalari Petri Väisänen sekoittaa automaattisella koneella tarvittaessa jopa kuusi eri värisävyä yhtä aikaa.
OSAAVA KORJAUS
Korjaus alkaa osien purkamisella ja rungon oikaisulla, jos runkorakenteet ovat vaurioituneet. Kuorma-auton runko on suunniteltu kestämään suuria kuormituksia, joten sen palauttaminen alkuperäisiin mittoihin vaatii järeitä työvälineitä. Oikaisutyössä käytetään hydraulisia vetolaitteita, jotka kiinnitetään korjaamon lattiaan upotettuihin kiskoihin. Runkoon on myös mahdollista vaihtaa vaurioituneita osia, kuten niittaamalla kiinnitettyjä välipalkkeja.
Koska ohjaamoiden rakenteissa käytetään erikoislujia teräksiä, oikaisu vaatii oikeat työmenetelmät, riittävän voiman sekä auton valmistajan ohjeiden noudattamista. Uusi ohjaamo maksaa esimerkiksi Mercedes-Benzin Actros-malliin ilman varusteita noin 50 000 euroa vaihtotöineen, joten korjaus on monessa tapauksessa taloudellisesti perusteltu ratkaisu. Vaurioitunut ohjaamo kiinnitetään oikaisujigiin, jossa sen mitat tarkistetaan ja palautetaan hallitusti vaihe vaiheelta oikeiksi.
Mahdolliset päällirakenteiden vauriokorjaukset tehdään yhteistyössä niiden valmistajien kanssa. Näin toimien varmistetaan, että auton käyttöominaisuudet ja turvallisuus säilyvät varusteineen ja päällirakenteineen entisellään korjauksen jälkeenkin.
Pekka Lehto (vas.) ja työharjoittelussa oleva Tanja Hirkko oikaisevat kolarissa vaurioituneen Actrosen ohjaamoa työnjohtaja Joni Heleniuksen ohjauksessa.
VIIMEISTELEVÄ MAALAUS
Rakenteellisten korjausten jälkeen vuorossa on pintakäsittely. Vehon vauriokeskuksessa on käytössä Suomen suurin maalausuuni, joka on 16 metriä pitkä ja lähes viisi metriä korkea. Suuri maalaustila mahdollistaa koko kuorma-auton ja päällirakenteiden maalauksen yhdessä vaiheessa. Maalausuunin sivuille sijoitetut henkilönostimet helpottavat korkealla olevien osien, kuten ohjaamon katon ja päällirakenteiden yläosien laadukkaan sekä turvallisen maalaamisen.
Korjausajan lyhentämiseksi irto-osia maalataan usein valmiiksi jo korjaustyön aikana. Vauriokeskuksessa maalataan myös helposti vaihdettavia osia esimerkiksi Vehon Vehkalan korjaamolle, jossa ne vaihdetaan autoon huollon yhteydessä. Näin toimien pienten vaurioiden korjaaminen sujuu ilman auton ylimääräistä seisokkia.
Vantaalla Ansakujalla Vehon Vauriokeskuksessa tehdään keskitetysti koko pääkaupunkiseudun henkilö-, paketti ja kuormaautojen vauriokorjaukset Vehon edustamiin automerkkeihin.
Pohjatöissä käytetään kittiä ja kulutukselle alttiissa kohdissa koritinaa. Oikaisu pyritään tekemään mahdollisimman huolellisesti, jolloin täyteaineiden tarve vähenee.
Maalauksen vaativuutta lisää se, että kuorma-autot eivät ole enää pelkästään valkoisia. Kuljetusyritykset panostavat kaluston ulkonäköön ja värivalikoima on laajentunut lähes henkilöautojen tasolle. Auton maalipinnasta otetaan värikameralla kuva, jota automaattinen sekoitusjärjestelmä vertaa valmistajan värikoodiin ja sekoittaa oikean sävyn. Värisävyn onnistuminen varmistetaan maalaamalla koepala ja vertaamalla sitä auton maalipintaan.
Teksti ja kuvat: Ari Jääskeläinen