ISSN 1796-6671 (Verkkojulkaisu)
ISSN 0780-578X
(Painettu lehti)
[Uusin lehti]
Ostajan ABC
Kuinka teet hyvän tarjouspyynnön?
Mikä on ePostilokero?
Tunnetko pienyrittäjän maksupalvelun?
Lue Ostajan ABC
[pdf, 1,6 Mt]
Aikuiskoulutus ABC
Millaisia ammattitutkintoja ravintola-alalla on?
Miten aikuisopiskelua tuetaan?
Kuinka pääsen opintojen alkuun?
Lue Aikuiskoulutus ABC
[pdf, 2,3 Mt]
Kaikki kahvista
Tunnetko erikoiskahvit?
Mitkä ovat tulevaisuuden kahvilatrendit?
Osaatko valita oikeanlaisen kahvilaitteen?
|
|
|
10/2008
|
Ihmisten tekemää ruokaa
Ateria 2008 -päivillä kuultiin monta puheenvuoroa siitä, kuinka ruoan arvostamista tulisi nostaa ja samalla myös ruoan parissa työskentelevien ammattitaitoa tulisi arvostaa nykyistä enemmän. Keinovalikosta löytyi palkka, koulutus, prosessin organisointi ja ammattinimikeuudistukset, kansalliset projektit ja motivointi.
Nämä ovat laajoja kokonaisuuksia, joihin yksi yksittäinen ammattilainen voi vain osittain vaikuttaa tahollaan. Motivaatio sentään tulee sisältä, mutta sen voi myös ulkopuolelta pilata. Ruoan korkeampaan arvostamiseen tähtääviin toimenpiteisiin löytyy tahtoa ja ymmärrystä, mutta kuinka paljon löytyy henkilöitä, joilla on varaa ja uskallusta toimia asian edistämiseksi?
Dinner partyistaan ja legendaarisista huippuravintoloistaan kuulussa Englannissakin kolikon kääntöpuoli on karu: ihmiset syövät yksin, osa kansalaisista on luopunut kokonaan ruokapöydästä hyödyttömänä kapineena arjen keskellä. Take away -ruokaa saa aamiaisesta yöpalaan. Kansa lihoaa. Kouluruoan taso on ollut erittäin huono ennen viime aikaisia uudistuksia. Miksi julki annetaan kuva, että ruoka on in ja tärkeä osa kulttuuria, kun totuus on jotain vallan muuta tilastojen valossa? Kuka lobbaa ruoan puolesta? Kuka enää oikeasti osaa tehdä ruokaa ja kuka välittää ammattitaidon ylläpitämisestä, kehittämisestä ja välittämisestä seuraaville polville?
Kuluttajamielikuvia tutkittaessa on todettu, että kaupan nimenomaisena tavoitteena on asetella ruoka kaupassa kuin se olisi sinne pelmahtanut kuin kultalautasille Tylypahkassa - taikaiskusta. Sama koskee sen valmistusta. Kuuluuko moderniin kaupunkilaisuuteen tahallinen osaamattomuus ja välinpitämättömyys ruokaa kohtaan, ellei se ole trendikkäästi irrotettu alkuperästä, putsattu, pilkottu, prosessoitu, purkitettu ja brändätty?
Kauniaisten kaupungin ruokahuolto-siivouspäällikkö Kaarina Hassel yhdessä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ruokapalvelupäällikkö Liisa Airaksisen kanssa pohtivat esityksessään ruoan merkitystä sosiaalisena ja yksilöllisenä tapahtumana, jossa kodinomaisuuden ja välittämisen kulttuuri lämmittävät mieltä siinä missä ateria kehoa. Vastoin epäiltyä välinpitämättömyyden trendiä, Hasselin mukaan ihminen muuttuu hitaasti, jos ollenkaan: ruoka tyydyttää useita toisasiallisia tarpeita ravinnon lisäksi.
Matka maatilalta lautaselle on pitkä ja polveileva. Varrella vastaan tulee monta paria käsiä, joita ohjaa myös kustannustehokkuus, kysynnän hallinta, prosessiohjaus ja omavalvonta. Alkuperäinen tavoite ja ihmisyys helposti jäävät taka-alalle. Hasselin ja Airaksisen näkemyksen mukaan ateriapalvelujen tuottajien tehtävänä on ravita ihmisen monia tarpeita ja lyhentää konkreettisesti ja mielikuvallisesti tuota pitkää ruokatuotantopolkua. Jos ruokaa oikeasti arvostaa ja osaa sitä oikeasti valmistaa, sen tulisi olla suhteellisen helppo ja mielekäs homma. Eteenpäin, totesi mummo lumessa.
Oikein rauhaisaa ja aistikasta joulua!
 Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
9/2008
|
Oman tien kulkijat
Suomessa on reilut kaksi sataa toisen asteen koulutusta järjestävää oppilaitosta ja kaksikymmentäkuusi ammattikorkeakoulua. Nuorta, ammattioppiin hakeutuvaa ihmistä kohtaa melkoinen viidakko erilaisia polkuja ja vaihtoehtoja, joiden yhteneväisyyksiä ja vertailukelpoisuuksia saa suurennuslasilla hakea. Osasyynä saattaa olla se, että jo koulutuksen järjestäviä tahoja on useista eri perinteistä ponnistavia. Kunnat, kuntayhtymät, rekisteröidyt (yksityiset) yhteisöt ja säätiöt, valtio ja sen liikelaitokset ovat kukin liikkeellä oman visionsa ja missionsa mukaan.
Vasta kevään 2008 yhteishaussa kokeiltiin sähköistä hakumallia, jolloin opiskelija ja opinahjo löytäisivät toisensa varmimmin. Tuloksena oli, että 9300 opiskelijaa jäin haun ulkopuolelle ja 12 000 koulutuspaikkaa täyttämättä. Ensi kertaa järjestetyssä täydennyshaussa koulutuspaikkoja täyttyi 3600. Edelleen uusintakierrokselle ilmottautuneesta 6000 hakijasta 2400 opiskelijaa jäi ilman paikkaa, ja reilu 7000 tuolia tyhjäksi. Odotamme suuria hakupalvelun kehitykseltä.
Suomessa koulutuksella, kansanvalistuksella ja sivistystyöllä on pitkät perinteet, joilla kelpaa röyhistellä. Luvanvaraisia opinahjoja leimaa kuitenkin tiukka paikallisuus ja hajanainen viestintä. Moni nuori on sidoksissa oman lähialueensa koulutustarjontaan - ainakin ajatuksen tasolla ja melko todennäköisesti myös rahoituksen takia. Vaatii melkoista viestintä- ja tukipalvelutarjontaa, että lähtee toiselle puolelle laajaa maatamme oppia hakemaan. Pieni surffaus netissä osoittaa, että kaikki koulutuksia esittelevä viestintä on oppilaitoskohtaista. Paikallisuus ohjaa puskaradiota. Opinahjo täytyy tuntea ennen kuin sinne voi hakea. Kun päiväkodit, koulut ja lukiot ovat ehtineet jo pitkälle teemakasvatuksessaan, mikseivät ammattiin valmistavat koulut tuotteista itseään jonkin tyylilajin erikoisteeman tai opetusmetodin mukaan? Missä ovat kouluja vertaavat tilastot ja tutkimukset? Kolmen vuoden investointi aikaa ja rahaa on nuorelle iso päätös. Päätöksen tueksi tarvitaan tietoa, erottautumista, tuotteistusta ja vertailua.
Mikä minusta tulee isona? Entä jos en viihdykään työssäni? Ei huolta. Aikuiskoulutustarjonta on kansainvälisesti vertaillen hämmästyttävän laajaa ja korkealuokkaista. Moni ammattiosaaja kertoo, että koulun penkiltä on fiilispohjalta lähdetty hakemaan sopivaa ammattia. Vasta ammatillisessa koulutuksessa on huomattu "onko tää mun juttu" vai ei. Riskillä siis mennään edelleen, itsetuntemuksesta on apua.
Yksi asia mitä koulusta ei vielä saa, on ulkomailla hankittu työkokemus. Eväitä sinne olisivat tietysti kielten opiskelu, kulttuurien opiskelu sekä kansainväliseen työelämään ohjaavat tukipalvelut. Kaikkea hyvää, opettavaista ja jännittävää on tarjolla, on vaan viitseliäisyydestä ja tuurista kiinni löytääkö perille. Sama koskee opinahjoja. Lisätietoja helposti saa osoitteesta www.mol.fi/avo/
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
8/2008
|
Kustannuspaineet tarjottimella
Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hinnat ovat nousseet 9,5 % vuoden aikana ja muutamien prosenttien nousupaineita on odotettavissa vuoden vaihteessa. Ruoan hinnannousun takana on raaka-aineiden hintojen nousu, lannoitteiden hintojen nousu, öljyn hinnannousu, biopolttoaineiden valmistuksen kasvu, elintason nousu ja väkiluvun kasvu. Ja vaihteleva sää.
Maatalous on heikkojen sato-odotusten ja nousevien kustannusten takia myös ongelmissa. Samalla maataloutta tuetaan edelleen vankkumattomasti. Ruoan olemassaoloa ylipäätään nostettiin esille keväällä. Pahimmissa kauhuskenaarioissa nälänhätä uhkaa maailmanlaajuisesti. Tehomaataloudella on pian eettinen lähtökohta takanaan.
Vaa'an toisessa päässä investoidaan ja viestitään lähi- ja luomuruoan parissa. Kestävän kehityksen mukaisesti tuotetaan siellä missä asutaan. Toiset laskevat, että uusiseelantilaisen lampaan syönnillä on pienempi hiilijalanjälki kuin naapurin kasvattamalla lampaalla. Toiset ovat sitä mieltä, että lampaiden metaanipäästöjä tulisi jakaa maantieteellisesti laajemmalle alueelle otsonikadon pienentämiseksi.
Tai parempi vielä, olla kokonaan syömättä lihaa. Toisaalta, itsenäisellä valtiolla tulee olla oma ruokatuotanto, muihin ei ole luottamista hädän hetkellä. Ja liha on muodikasta, kun vältetään hiilareita ja pudotetaan painoa. Kaikki eettiset tavat tuntuvat olevan oikeita, päätös tehdään laskutavasta ja katsontatavasta riippuen.
Mikä ateriassa maksaa? Raaka-aineet, työ, energia ja tilojen ylläpitokustannukset. Pienistä puroista tulee se tunnetusti suuri joki. Puolivalmisteet ja pakasteet ovat rynnänneet kustannuspaineisiin keittiöihin. Tehokkuus otetaan sieltä mistä se saadaan. Ja kate. Silti ilmassa on odottava tunnelma.
Onneksi ihminen ei toistaiseksi voi elää ilman ruokaa. Onneksi ihminen on myös ajatteleva ja tunteva olento - myös aistiensa osalta. Maku, tuoreus ja elämykset ovat kiinteä osa ihmisyyttä, jaksamista ja itsensä palkitsemista. Ihminen on myös oppivainen eläin. Laadunkin suhteen. Sopii toivoa, että murroksessa ihmiset jaksavat uskoa laatuun tiskin molemmilla puolilla. Ruoalla ei sovi leikkiä. Sen ovat kiinalaiset maidontuottajat oppineet. Toivottavasti.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
7/2008
|
Nuori bisnes, vanha tuote
Kahvia ryystäessä harvoin on mielessä se tosiasia, että kahvi työllistää Suomessa suuren joukon ihmisiä, muiden muassa tuoreimman olympiavoittajamme. Olemmekin kahvinjuontitilastojen kärkimaa. Jokainen suomalainen käytti kauppareissuillaan yhteensä 45 euroa kahviin, teehen ja kaakoon vuonna 2005, lähes yhtä paljon kuin perunaan. Vuonna 2006 kahvia myytiin lähes 10 kiloa jokaiselle maan asukkaalle. Raaka-ainetuontiin käytettiin tuolloin lähes 20 miljoonan euroa. Kahvia tarjoavia julkisia tiloja oli saman vuoden tilastoihin merkitty 17641 kappaletta.
Vankka suomalainen tapakulttuuri on pedannut kahvibisneksen monipuolisen kukoistuksen. Meillä on tilaa sekä nuorille, että vanhoille, isoille että pienille, perinteisille että trendikkäille kahvialan yrityksille. Piskuiset erikoispaahtimot elävät ja kehittyvät rinta rinnan vakaiden suuryritysten kanssa - vaikka erot resursseissa on huikeat. Kahvialalla tapaa eettisesti valveutunutta, intohimoista, teknologiatietoista ja bisneshenkistä ihmistä.
Yhteinen nimittäjä kaikille on hyvä tekemisen meininki, laatutietoisuus ja sitkeys. Kofeiinin voima on valtava monessakin mielessä. Alan sisällä tapahtuva nopea kehitys ja monet uutuustuotteet ovat elävä esimerkki hyvinvoivasta liiketoiminnasta. Kilpailu pitää meidät hyvässä kahvissa. Tavoitteena monella tuntuu olevan loppukuluttajan hemmottelu ajasta ja paikasta riippumatta.
Kahvi on merkillinen juoma. Sitä voi juoda yksin että seurassa. Sen äärellä tavataan, ja sillä mitataan vieraanvaraisuutta. Se antaa voimaa ja se kruunaa erityisen tilanteen. Samoin kahvin siivittämänä suoritetaan kaikki elämän merkkitapahtumat. Siksi ei ole merkityksetöntä, mitä kupissa höyryää. On yllättävää, että suomalainen kahvi on tuotteena saanut olla suhteellisen rauhassa siihen asti, kunnes ulkomaantuulet rupesivat vankemmin puhaltamaan suomalaisten kulutustottumuksiin 1980-luvun lopulla.
Ensimmäisistäkin pioneerikokeiluista kesti aikaa melkein 15 vuotta, ennenkuin baristat ilmestyivät laajalla rintamalla kahvilatiskien taakse kopsuttelemaan välineitään. Nyt, kun peli on avattu todenteolla, on syytä odottaa tavoiteltuja tuloksia: erittäin hyviä kahvihetkiä, tilanteesta riippumatta. Miten käy bisneksen hyvälle fiilikselle, jää nähtäväksi.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
5-6/2008
|
Ihmisten ja koneiden välisestä liitosta
Koneiden ja ihmisten välinen liitto on täynnä intohimoja. Se synnyttää toisille kauaskantoisia maailmanpelastusvisioita ja toisille taas synkkiä kauhuskenaarioita. Horeca-alalla
koneet kehittyvät käsi kädessä yleisen teknologian kehityksen kanssa. Ihmiset taas kouluttautuvat Suomessa innokkaasti nopeasti muuttuvassa koulutuskentässä. Perustaidot saadaan
taskuun moitteetta. Voidaan siis päätellä, että sekä laitteet että ihmiset ovat toimintakykyisiä ja viimeisen muodin mukaisia. Mutta sitten se alkaa. Nimittäin yhteensovittaminen.
Laitteet ja ihmiset saadaan toimimaan kiinnittämällä huomiota kolmeen seikkaan perustyön lisäksi: aikaan, johtamiseen ja kommunikointiin. Aika on näistä kolmesta ehkä vaikein työskentelyalue.
Se, miten suhtaudumme aikaan, vaihtelee. Aika tikittää eteenpäin atomikellon tarkkuudella Lontoon Greenwichistä käsin, mutta mielikuvamme ajasta, sen oikeasta käytöstä ja kunkin jakson sopivasta kestosta on jokaisella omanlaisensa.
Myös kollektiivinen asenne aikaa kohtaan merkitsee. Tällä hetkellä työelämässä yleinen asenne tuntuu olevan sellainen, että jokainen suoritus kellotetaan. Ja jokaiselle suoritukselle on ihannekesto, joka tulee saavuttaa tai mieluummin ylittää. Kaikki lasketaan tarkkaan, kiitos toiminnanohjausjärjestelmien ja muiden prosessien hallintakäytäntöjen. Tämä on johtanut siihen, että myös toimintoja arvotetaan suhteessa niille jaetulle ajalle: on arvokkaampia töitä, joissa saa jopa tuhlata aikaa ja on rutiineja, joiden pitää toteutua sormia napsauttamalla. Näitä vähemmän arvokkaita ovat esimerkiksi rutiinihuoltotoimet koskien laitteita ja ihmisiä: pesu ja tankkaus. Ja ympyrä on sulkeutunut, me nimittäin tarjoamme ihmisille "polttoainetta" työksemme.
Johtaminen on alue, josta on kirjoitettu kirjastollinen kirjoja ja suunniteltu räätälöityjä tutkintoja. Jokainen viisas johtaja osaa katsoa itseään peiliin, tunnistaa omat kehitysalueensa ja osallistuu koulutuksiin. Samoin hän tarkkailee omaa työkenttäänsä itsearvioinnin merkityksessä. Mutta myös johtaminen ja aika niputetaan yhteen. Kautta maailmansivun johtaminen on ollut jonkun ihmisryhmän ajankäytön hallintaa. Se, miten johtaja suhtautuu aikaan, merkitsee hyvin paljon työyhteisön dynamiikassa. Ruusut ja risut jaetaan usein tietoisesti ajattelematta sillä perusteella, kuinka hyvin alaiset osaavat käyttää aikansa johtajalle mieleisellä tavalla.
Siitä pääsemmekin kolmanteen oljenkorteen, kommunikointiin. Laitteet ja ihmiset kohtaavat tilassa, jossa on ohjeistusta, koulutusta, keskustelua, palautteen antoa ja ajatusten vaihtoa.
Tervetuloa tämän kevään viimeisen numeron pariin, johon olemme keränneet juttuja niin koneista, kuin ihmisistä työn ja tulevaisuuden määrittelemisen parissa. Elokuussa taas tapaamme kahvin ja pullan äärellä. Lokoisaa, aikapaineetonta kesää!
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
4/2008
|
Kuntaliitoksen vaiettu arki
Elämme jälleen aikoja, jolloin äänestämämme ihmiset kunnallisessa ja valtiollisessa hallinnossa tekevät kauaskantoisia ja mullistavia ratkaisuja. Koska kuntien perinteiseen ansaintalogiikkaan on tullut muutoksia - energiayhtiöt ja maat on myyty - ja yhä lisääntyvää muutospainetta on ilmassa, tarvitaan uutta tehostusta kuntien talouteen. Ratkaisuna nähdään yleisesti kuntaliitos. Pienten ja vähäväkisten kuntien yhteenliittyminen on jo alkanut - eikä ilman kipuilua. Nyt yritetään synnyttää myös suur-Helsinkiä kolmesta maan väkiluvultaan ja tulo- ja menoarvioltaan suurimmasta kaupungista.
Argumentit liitoksen puolesta ovat kuin kansainvälisen suuryrityksen vuosikertomuksesta. Synergiaetu, tehostus, päällekkäisyyksien poisto, työvoiman erikoistuminen, erinomaisuus omalla saralla. Suuria kuvioita, yksilölle vaikeaselkoisia. Kuitenkin, yksilöitä on kunnissa töissä kahmalokaupalla. Espoo, Vantaa ja Helsingin asukkaat ovat yhteenlasketusti 1 288 781 asukasta, joita palvelee 53 898 henkeä. Jokaisen kuntalaisen työhön tulisi jonkinlainen muutos, nimessä, työpaikan sijainnissa, esimiehessä- tai naisessa, raportointilaajuudessa, seurantamittareissa, jopa arkisessa toimenkuvassa. Pienessäkin mittakaavassa ongelmia on jo syntynyt. Etelä-Suomessa kuntaliitoksen kokenut suurkeittiöammattilainen ei osannut talvella tehdyssä haastattelussa kuntaliitoksen toteuduttuakaan kertoa millainen toimenkuva hänellä on, ensimmäiset kuukaudet olivat menneet kahden kunnan väliä sahaten ja omaa toimenkuvaa säveltäen.
Työhyvinvointi pohjaa johtamiseen, osaamiseen ja työn hallintaan sekä osallisuuteen. Toimiessaan se innostaa ja kasvattaa yhteisöllisyytta, antaa voimia tavoitella kohti määritettyä ja yhteisesti ymmärrettyä tavoitetta. Työhyvinvointi on tulosta sujuvasta työstä, jossa rakenne, resurssit, roolit, valtuudet ja prosessit ovat läpinäkyviä, selkeitä ja kunnossa. Kuntaliitosten paineessa edellä mainitut perusasiat varmasti ovat jokaisella organisaatiotalolla mietinnässä. Saati sitten silloin, kun yhdistettävien organisaatioiden ja ihmisten olisi palveltava miljoonakaupungin tarpeita.
Olisiko kerrankin kannattavaa katsoa arvokasta kunnallista työtä juuresta latvaan ja taas takaisin tyveen? Lähteä miettimään muutostarvetta itsenäisten solujen verkoston kautta - eikä jättiorganisaatioista keskusjohdollisesti. Nyt olisi mietinnän paikka omallakin toimintasaralla, miten minä pärjään muutoksessa ja saan ääneni kuuluviin muutosprosessia suunniteltaessa.
On heitetty, että maailma olisi toisenlainen, jos digitaaliset toiminnanohjausjärjestelmät olisi keksitty sata vuotta sitten. Olisiko asia sittenkään niin? Tietojärjestelmistä toistaiseksi vielä puuttuvat vuorovaikutustaidot, motivointikyky ja käsillä tekemisen taito. Ne kuitenkin pitävät meidät ihmisinä. Asiantuntijakomitean lausuntoa odotellessa, hyvää kevättä!
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
3/2008
|
Vähennä ja valita
Suurtalousuutisten helmikuun numeron (1-2/2008) pääkirjoituksessa pohdittiin, onko monikaan meistä tavallisista ihmisistä huomannut laittaa kotijuhliensa pitopalvelulaskua kotona suoritetun työn osalta kotitalousvähennysten joukkoon verotuksessa. Saimme palautetta yrittäjiltä, joiden asiakkaina oli ollut valveutuneita kansalaisia. Kysymystä oli tiedusteltu verottajalta ja vastaukseksi oli tullut jyrkkä "ei". Suurtalousuutisten myöntävän kannan veroasiantuntijana oli taas toiminut Veronmaksajain keskusliiton asianajaja. Soitimme Verohallituksen ylitarkastaja Riitta Roosille, joka vastaa kotitalousvähennysasioista. Ylitarkastajalle asia ei ollut uusi ja kantakin pysyi vanhana. Hänen mukaansa tarjoilutyön osuus on vähäinen suhteessa pitopalvelulaskuun. Samoin hänen mukaansa juhlien järjestäminen ei kuulu tavallisen kotityön, hoivatyön tai perusparannus- tai kunnostustyön piiriin. Samoin hän epäili, että laskua "rukataan" kattamaan muitakin kuluja kuin kotityökuluja.
Kysyin Riitta Roosilta, eikö syntymä, myöhemmän iän merkkipäivät ja kuolema olekaan ihmisen elämässä väistämättömiä asioita, joita varten tavataan järjestää juhla. Eikö kotona eletäkään juhlaa - vain pelkkää arkea? Eikö kattaminen, kahvinkeitto, tarjoilu ja astioiden korjaaminen olekaan normaalia kotityötä juhlan aikana? Kerroin hänelle myös, että pitopalveluyrittäjien liiketoiminnan haastavin asia on innostaa asiakkaitaan maksamaan tarjoilutyöstä ja että laskun osalta työn osuus onkin yllättäen melko suuri. Ylitarkastaja totesi, että aihealue on vaikea ja tulkintakäytännöt ovat tällä hetkellä väistämättä erilaisia verottajan sisäisessä organisaatiossa.
Mitä voitaisiin tehdä? Kuluttaja voisi valittaa hylätystä kotitalousvähennyspyynnöstä. Ennakkopäätöstä voi hakea keskusverolautakunnasta tai korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Eikö selkeitä pelisääntöjä voisi odottaa tuhansille yrittäjille, joiden tilauskantaan veropäätös vaikuttaisi merkittävästi? Valitetaan ja pidetään ääntä, mekin täytämme vuosia, synnymme ja kuolemme, ihmisiä tulee käymään pyytämättäkin. Ja alamme ansaitsee oikeudenmukaiset käytännöt.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
1-2/2008
|
Catering -yritykset hyötyvät trendeistä ja lakisäädöksistä
Ruoka- ja ravintolakulttuuri elää murroskautta. Kansa on innostunut ulkona syömisestä, juhliminen näyttää lukujen mukaan taantuneen, tupakointikielto on vähentänyt ravintoloiden tuloja. Koska ravintoloissa ei saa enää polttaa ja alkoholi on halvempaa sitä myyvistä liikkeistä ostettuna, ihmiset ovat siirtäneet juhlintaansa pois ravintoloista.
Suomen pitopalveluyrittäjillä on käsissä voittoarpa, sillä he voivat tarjota hyvän ruoan, rauhallisen tupakkapaikan ja kanavan edullisemman alkoholin kulutukseen. Mistä he eivät voi luistaa, on ikuisesta kinasta arvolisäveron olemassaolosta ja suuruudesta varsinkin työtunteja verotettaessa. Pitopalvelutoiminta on työvoimaintensiivistä yrittäjyyttä, jossa usein yksityishenkilöt maksavat arvonlisäveron jokaisesta työtunnista. Kuinkahan moni merkkipäivää viettänyt on laittanut pitopalvelulaskunsa kotitalousvähennyksiin?
Toisaalta, ravintolat saavat ehkä tulevaisuudessa nuoristamme tyytyväisiä asiakkaita, sillä tupakointikokeilut ovat vähentyneet kaikissa ikäryhmissä. Vielä lähes joka kolmas (pojista 30 %, tytöistä 29 %) 18-vuotiaista käyttää päivittäin tupakkatuotteita. Kun lukua verrataan siihen, että suurimmat kuluttajaryhmät ravintoloissa ovat nuoret aikuiset ja yritysasiakkaat - notkahdus myyntiluvuissa on selvä.
Matkailualan toimialaraporttien mukaan ravitsemisala on vuosikymmenen aikana käynyt muutakin uudistumisprosessia, jossa keskiolutpaikkojen väheneminen on korvautunut anniskeluravintoloiden kapasiteetin kasvuna.
C-luvanvaraiset olutpubit ovat osittain siirtyneet A- ja B-luvanvaraisiksi anniskelupaikoiksi. Asiakaspaikkojen määrä ei ole enää kasvanut. Kotitalouksien ostovoiman kehitystä mittaavat tutkimukset ja ravintolaruokailun trenditutkimukset ennustavatkin, että ravintola-alan vahvistuvia asiakasryhmiä ovat lapsiperheet, aktiiviset seniorit ja terveellisyyttä korostavat tai muita teemoja priorisoivat asiakasryhmät.
Lapsiperheitä on 41 % väestöstä - isovanhempia ja hyvinvoivia senioreita ovat niin sanotut suuret ikäluokat. Kysyntään vaikuttanut savuttomuus pistää yrittäjät hakemaan uudenlaista asiakaskuntaa ja toimintaa. Pitäisikö tupakansavua inhoavat kolme- ja nelikymppiset perheet isovanhempineen houkutella väen väkisin paikalle nakeilla ja muusilla? Harva heistä enää oikeaa mummon muusia saa. Ehkä pitopalvelun avulla?
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
10/2007
|
Ylipaino kuriin
Ylipainosta, terveydelle haitallisista liikakiloista, on tullut koko teollistuneen maailman kansantauti.
Jokainen valtio ja kansa pyrkii torjumaan ylipainosta johtuvia terveydellisiä ja kansantaloudellisia haittoja omalla tavallaan, joukossa myös Suomi.
Suomessa ylipaino vaivaa jo aivan pienimpiäkin kansalaisia, lapsia, nuoria, teinejä, aikuisia ja vanhuksia. Erityisesti nuorten lisääntyvä ylipaino ja huono yleiskunto soittavat hätäkelloja sekä koululaitoksessa että puolustusvoimissa, koska terveydellisten haittojen vaikutus tulee rasittamaan kansantaloutta pitkävaikutteisesti.
Liiallinen sokerin käyttö on nähty suurimmaksi syylliseksi ylipainoon. Suomalaisten keskimääräinen sokerin käyttö ylittää WHO:n suosituksen keskimäärin kaksikertaisesti.
Makeiden välipalojen ja juomien napostelu on Suomessa nähty pääasialliseksi ylipainon tekijäksi.
Tämä kansanterveyttä vahingoittava kehitys langettaa suuren, raskaan vastuun sokerin tarjonnan osalta oppilaitoksille, laitoskeittiöille ja suurkeittiöille kautta linjan. Sokeria tulee rajoittaa ja käyttää ruuan valmistuksessa, raaka-aineista jälkiruokiin vielä tarkemmin ja valvotummin kuin suolaa.
Sokeri on verraton nautintoaine, johon sopii vanha hokema: hyvä renki mutta huono isäntä.
Kuka on vastuussa?
Kouluruoka puhuttaa aina Suomessa.
Ravitsemusasiantuntijan roolin ottaneet talousihmiset määrittävät monessa kunnassa kuoluruokaa teoreettisiin ravitsemusarvoihin perustuen. Tästä käytännöstä tulee mieleen "Tuntemattoman sotilaan" katkelma. Kun varusmies oli valittanut nälkää, oli hänelle ruokahuollon esimiesten taholta simputtaen todettu, että ruuassa on tarpeeksi kaloreita - varusmiehellä ei voinut olla nälkä. Asiasta keskuteltaessa Hietanen totesi, että sanoivat herrat mitä tahansa, minun vatsani kuitenkin kurnii...
Kouluruokailussa on usein unohdettu kysyä lapsilta ja nuorilta miltä ruoka oikeasti maistuu. Joku vain ihmettelee, miksi nuoret eivät nauti lounastaan vaan kipaisevat lähikioskille karkin ostoon.
Kuka onkaan vastuussa koululaisten kasvavasta painosta ja liiallisesta karkinsyönnistä? Ravitsemusteoreetikko vai talousahdingossa oleva kunnankasööri?
Asian ei välttämättä tarvitse olla näin huonolla tolalla.
Lisää kouluruokailusta painetussa lehdessä.
Verkkosivut vetävät
Tämän lehden kustantajan, B Yhtiöt Oy:n lehtivalikoiman verkkosivujen kävijämäärä on rajussa kasvussa. Verkkosivujen sisältö- ja uutistarjonnan kehitykseen tullaan sen vuoksi kiinnittämään erityistä huomiota.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
9/2007
|
Kumileimasin vahvistaa viinaratkaisun
Kerroimme että hallituksen kaavailema alkoholijuomien keskimäärin 11,5% veronkorotus on niin pieni, ettei sillä voida vaikuttaa alkoholin kulutukseen (STU 8/07). Myös ravintola-alan mielestä pienellä korotuksella olisi mitätön vaikutus sekä hintoihin että elinkeinoon.
Nyt myös eduskunnan kuulemat asiantuntijat ovat olleet samaa mieltä ja eduskunta onkin kaavaillut suurempia korotuksia.
Ehdotettu hintavaikutukseltaan 20%:n korotus voisi olla hyödyllinen, jos veron korotuksella saadut tulot käytettäisiin alentamaan ravintoloiden sivukuluja. Vaikutukset koituisivat monitahoisesti koko yhteiskunnan eduksi.
Sivukulujen alentaminen siirtäisi alkoholin käyttöä kaduilta ja kodeista ravintoloihin eli haitattomampiin ja valvottuihin oloihin alkoholihaittojen samalla vähetessä.
Kasvaneella ravintolamyynnillä olisi myös ravintolatyöpaikkoja lisäävä vaikutus. Onhan alkoholin nauttiminen ravintoloissa tällä hetkellä vajonnut pohjanoteeraukseen eli vain 14,5%:iin alkoholin kokonaiskulutuksesta.
Samalla se tehostaisi työpaikkaruokailusta tulonsa saavien ravintoloiden kilpailukykyä lisääntyvää eväsruokailua vastaan. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan 250 miljoonan euron kompensaatio loisi ravintola-alalle 3700 työpaikkaa. Ravintola-alamme tuen tarve olisi tutkimuksen mukaan noin 250 miljoonaa euroa.
Arviolta yli puolet tuosta summasta syntyisi hintavaikutukseltaan 20%:n alkoholiveronkorotuksilla. Kompensaatiolla olisi hyviä vaikutuksia koko yhteiskunnalle.
Ranskassa tämmöistä tukea maksetaan ravintolaruoan hinnan alentamiseen. Suomessa sitä maksetaan muun muassa laivaliikenteelle.
Asia päätetään valtiovarainministeriössä, kumileimasimella vahvistettuna.
Suurtalousuutisten verkkosivut huippumenestys
Verkkojulkaisumme Suurtalousuutiset.fi:n kävijämäärä kasvaa ennätysvauhtia. Nyt sivuilla on lähes 2000 kävijää enemmän kuin alkukesällä, lähes 7000 kuukaudessa. Määrä on ammattilehdelle hyvin suuri.
Noin puolet verkkojulkaisun kävijöistä tulee suomalaisista ravintola-alan yrityksistä, elintarviketeollisuudesta, kunnista ja ammatillisista oppilaitoksista. Toinen puoli on viranomaisia, tiedotusvälineitä ja muita sidosryhmiä sekä yksityishenkilöitä. Ylivoimainen osa käynneistä tulee kello 8-17 välillä. Tuosta näkee, että melkein jokainen vierailija on HoReCa-alan ammattilainen tai yhteistyökumppani.
Painetun lehden ja verkkojulkaisun uudistaminen jatkuu ripeää tahtia. Tämä kehitysvauhti lupaa vieläkin suurempia lukuja.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
7-8/2007
|
Alkoholipoliittista teeskentelyä
Tuoreen budjettiesityksen mukaan väkevien alkoholijuomien vero nousee ensi vuonna 15 prosenttia ja mietojen kymmenen prosenttia. Korotusten arvioidaan alentavan tilastoitua kulutusta kolme prosenttia ja tuovan 40 miljoonaa euroa lisää verotuloja valtion kassaan.
Tilastoimaton kulutus voi sen sijaan muuttua miten tahansa. Siihen kuuluu matkustajatuonti, omatoiminen laillinen ja laiton valmistus sekä korvikealkoholien käyttö. Tilastoimattoman kulutuksen osuus vuonna 2006 oli 1,9 litraa kokonaiskulutuksen ollessa 10,3 litraa absoluuttisena alkoholina laskettuna.
Todennäköisesti tilastoimaton kulutus kasvaa, kun kotimaan hinnat nousevat. Jotta koko veronkorotuksella mahdollisesti syntyvä 3%:n kulutuksen väheneminen peittyisi, tilastoimattoman kulutuksen tulisi nousta noin 13%. Luku tuntuu suurelta, mutta viime vuosina vaihtelut ovat olleet pariin otteeseen 20 prosentin luokkaa, vähimmilläänkin muutos perättäisten vuosien välillä on ollut 8%.
Jotta alkoholiverolla voitaisiin vaikuttaa kulutukseen niin, että se laskisi esimerkiksi vuoden 2003 tasolle alle kymmeneen litraan, pitäisi veronkorotusten ilmeisesti olla prosenttiluvuiltaan suuremmat kuin vuonna 2004 voimaantulleet 23-44 %:n veronalennukset. Mahdollisesti vasta silloin keskimääräiseen vähittäishintaan syntyisi kulutusta ja haittoja merkittävästi hillitsevä noin viidenneksen korotus.
Tämä siitä syystä, että alkoholin kulutuksen niin sanottu hintajousto on pieni, eri tutkimuslaitosten mukaan 0,5 tai hieman yli. Eli jos alkoholin hintaa vaikkapas lasketaan prosentilla, kulutus ei nouse kuin 0,5%. Tässäkin kohdassa veron vaikutusta voi vain arvioida, sillä teollisuus voi olla menekkisyistä valmis tinkimään katteistaan jos veroa nostetaan rajusti.
Lisäksi kotitalouksien tulojen kasvu vaikuttaa alkoholin kysyntään melko suoraviivaisesti. Jos reaaliansiot lisääntyvät 3%:lla, lisääntyvät alkoholimenot vastaavalla määrällä tai hieman yli.
Yhtälössä on muitakin tuntemattomia tekijöitä. Viidenneksen hinnankorotus lisäisi tilastoimatonta kulutusta, lähinnä matkustajatuontia, selvästi. Kukaan ei tiedä sitäkään, kuinka pysyvästi muutamat edullisen viinan vuodet ovat vaikuttaneet juomatapoihin. Kumminkin tiedetään, että suurkuluttajien määrä on lisääntynyt paljon.
Myös alkoholijuomien iso laatu- ja hintahaarukka pitäisi osata laskea mukaan. Jos hintaa nostetaan paljon, konjakkihöyryissä viihtynyt saattaa siirtyä brändyyn ellei jopa Jaloviinaan. Ahkera viininlipittäjä saattaisi tyytyä pykälää alemman laatuluokan viineihin ollen löytävinään niistäkin samaa keskitäyteläisyyttä, paahteisuutta ja hyvää hinta-laatu - suhdetta kuin aina ennenkin.
Täytyy muistaa sekin, että alkoholin kulutuksen säätelyä tai säätämättä jättämistä tehdään muistakin intresseistä kuin kansanterveys ja laki ja järjestys. Muun muassa talous- tai kauppapolitiikka pitää huomata. Alko ja Altia ovat valtiolle hyviä tulonlähteitä.
Oma lukunsa on se, että alkoholipakkauksiin ollaan vaatimassa kulutuksen kannalta tyhjänpäiväisiä varoitusmerkintöjä. Ne vaikeuttavat alkoholin maahantuontia ja se jääneekin niiden ainoaksi vaikutukseksi, kenties ainoaksi halutuksi.
Näissä oloissa hallitukselle on ollut alusta lähtien selvää, ettei veropolitiikkaa voida tehokkaasti käyttää alkoholipoliittisena aseena. Mutta oltiinpahan käyttävinään. Se, onko tuollainen temppuilu viisasta, hyödytöntä tai haitallista, riippuu kenen kannalta asiaa katsoo. Ravintola-ala päässee alan etujärjestön MaRa:n mukaan tulevista korotuksista melko vähillä seurauksilla.
Eikä drinkkilaseihinkaan taideta olla suunnittelemassa pakollisia varoitusmerkintöjä alkoholihaitoista. Vaikka kuka sen tietää, sillä sellainenhan olisi typerää, tehotonta, ja "onnistuessaan" jopa haitaksi ravintola-alle. Siis yhteensopiva jatke muulle alkoholipoliikallemme, joka ohjaa ja kannustaa juomista koteihin haitattomamman ja valvotun ravintolakäytön sijaan.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
5-6/2007
|
Suurtalousuutiset uudistuu
Suurtalousuutiset muuttuu seuraavasta numerosta alkaen näyttäväksi tabloid-lehdeksi muiden talouselämän lehtien tapaan.
Uudistuksen myötä lehdestä voidaan tehdä ajankohtaisempi, uutispitoisempi ja sisällöltään entistäkin monipuolisempi.
Suurtalousuutiset on tähänkin saakka ollut HoReCa-alan tärkein ajankohtais- ja uutismedia. Ajankohtaisuuden merkitys
on korostunut vuosi vuodelta lehden liki 25-vuotisen taipaleen aikana, sillä HoReCa-alan toimintaympäristö uudistuu yhä
nopeampaa tahtia ja muutokset ovat olleet isoja: Hotelli- ja ravintola-alalle on rakennettu suuria omistuskeskittymiä,
julkisen talouden keittiöt on avattu kilpailulle ja työsuhteet ovat muuttuneet usein hyvin lyhytkestoisiksi.
Myös viranomaissäätely on käynyt yhä yksityskohtaisemmaksi sekä osin jopa ennalta-arvaamatomaksi. Edellä oli vain muutama esimerkki.
Näissä oloissa lukijat tarvitsevat yhä tuoreempaa ja monipuolisempaa tietoa alastaan ja siihen tarpeeseen me
haluamme vastata paitsi lehden avulla myös verkkomedialla: painettua lehteä täydentää alansa ajankohtaisin verkkojulkaisu suurtalousuutiset.fi.
HoReCa-alan ammattilaisille suunnattu verkkolehti tavoittaa jo nyt, puolen vuoden jälkeen, yli 5000 kävijää kuukaudessa ja kasvu jatkuu.
Ensimmäinen tabloid-kokoinen Suurtalousuutisten numero tulee ulos kaksoisnumerona syyskuun toisella viikolla.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
4/2007
|
Kuuma uuniperuna pohdittavaksi
Ruoan arvonlisäveron alentaminen 12 prosenttiin on sinänsä myönteinen asia. Ravintola-ala oli mukana ajamassa arvonlisäveron alentamista, vaikka ravintolassa syötävän ruoan verokannan tiedettiin jäävän EU-säädösten takia 22 prosenttiin.
Ravintola-ala saatiin veroalen taakse Keskustan antamalla poliittisella lupauksella. Se lupasi vaalien alla, että kauppa- ja ravintolaruoan verokantojen ero hyvitettäisiin ravintoloille alentamalla työnantajamaksuja jopa 250 miljoonalla eurolla. Valitettavasti kabineteissa annetuista lupauksista oli helppo livetä. Ravintola-ala petettiin jo toisen kerran, sillä ravintoloiden veroasia oli mukana jo edellisen hallituksen ohjelmassa, ilman tuloksia.
Kaupparuoan ohella myös ravintolassa syödyn ruoan ja take away-ruoan verokantojen ero tulee pian olemaan kymmenen prosenttiyksikköä. Ruotsissa on lähes sama tilanne. Verokantojen eroista johtuen siellä alemman verokannan mukainen take away - myynti on kasvanut jo 40 prosenttiin. Suomessa ulosmyynniksi kirjataan nyt vain viisi prosenttia ruoanmyynnistä.
On todennäköistä, että ravintoloiden ulosmyynti kasvaa Suomessa Ruotsin mittoihin. Joku osa kasvusta johtuu myynnin todellisesta lisääntymisestä alhaisen verokannan vedolla. Isompi osa tulee olemaan kikkailua ja suoranaista veronkiertoa, jonka kynnys on matala: ravintolassa syöty annos naputellaan kassakoneeseen alemman verokannan mukaan.
Jos take away -myynnin osuus nousee 40 prosenttiin, voi laskea, että ruoan arvonlisäveron tuotto laskee noin 120 miljoonalla eurolla. Se on noin puolet luvatusta 250 miljoonan euron hyvityksestä ja menee todennäköisesti enimmäkseen veronkiertäjien, vaan ei rehellisten yrittäjien hyväksi.
Kenties selkein ja melko yllättävä ratkaisu olisi näissä oloissa luopua ravintoloiden kahdesta verokannasta kokonaan. Ulosmyynnin verokanta kannattaisi nostaa yleiseen 22 prosenttiin, koska näin päästäisiin eroon kahden eri verokannan suomasta veronkierron mahdollisuudesta. Aikaisempaa isomman verokannan aiheuttama kustannus ja kaupparuoan saama perusteeton kilpailuetu tulisi hyvittää ravintolayrityksille työnantajamaksujen alentamisen kautta täysimääräisenä. Näin tuki menisi niille yrityksille, jotka työllistävät.
Työnantajamaksujen alentaminen kannattaisi samalla sitoa työntekijöiltä perittävien ennakkoverojen tilitykseen. Näin sellainen, jolla ei ole työntekijöistä johtuvia maksuvelvoitteita tai joka ei hoida niitä, ei voisi saada tukeakaan. Tuen suuruuden voisi lisäksi jyvittää sen mukaan, kuinka suuri osuus ravintolan myynistä tulee ruoasta. Tällainen järjestely kannustaisi ravintoloita ruoanmyyntiin, olisi tasapuolinen, läpinäkyvä ja kaikki sen tarvitsema tieto on jo nyt saatavissa. Järjestely myös vähentäisi työnantajan houkutusta pimeiden palkkojen maksamiseen. Edellä olevasta seuraisi se, että tuki palautuisi valtiolle jopa täysimääräisesti pienempien työttömyyskulujen ja verotulojen lisääntymisen kautta, vaikka ravintola-alalle ei syntyisi yhtään uutta työpaikkaa.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
3/2007
|
Ruokakulttuuria kehittämässä
Suomalaista ruokakulttuuria halutaan edistää voimakkaasti. Parhaiten sitä edistetään joidenkin mielestä silloin, kun työ tehdään ulkomailla ja saadaan jonkun ulkomaalaisen tahon kehut tulokseksi ja palkaksi.
Samaan aikaan suomalaisen ruokakulttuurin perusta rapautuu kotimaassa, sillä arkipäivän ruoanvalmistustaito käy yhä harvinaisemmaksi. Voikin kysyä, onko suomalainen ruokakulttuuri edistynyt lainkaan silloin, kun Suomeen saadaan muutamat kehut ja Michelin-tähti, mutta keittotaidoton ja kiireinen kansa syö yhä useammin eineksiä ja Amerikan malliin valmistettua pikaruokaa ruokatunnillaan ja kotiruokanaan? Yhä harvempi lounaspaikka enää mainitseekaan tekevänsä "suomalaista kotiruokaa" kenties ruoanlämmittäjäksi leimautumisen pelossa.
Parasta suomalaisen ruokakulttuurin kannalta olisi, että vanhat keittiötaidot voitaisiin säilyttää ja jopa laventaa niitä. Keittiötaidot ovat toki laventuneet, mutta aivan väärään suuntaan, kodeista viihteelliseen mediaan. TV on täynnä ruokaohjelmia, joita seurataan viihteeksi ja lehdet ovat täynnä reseptiikkaa, jota luetaan ja katsellaan muodikkaaksi ajankuluksi ja puheenaiheeksi, mutta jota perin harva toteuttaa.
Viihteellistymisen vaikutus on nyt osoittautumassa samaksi kuin olisi yritetty kehittää terveysliikuntaa huippu-urheiluun keskittyvällä viihteellä. Liikuntakulttuuri näyttää saaneen urheiluviihteen avulla uuden sisällön: toiset liikkuvat ja toiset viihtyvät. Sama analogia pätee ilmeisesti myös kokkaamiseen ja ruokakulttuuriin. TV-kokki taitaa vetää ihmiset pois lieden äärestä, eikä ruokakulttuuria enää vaalita kotona, vaan sitä ostetaan ja katsotaan. On todennäköistä, että kodit on parin sukupolven kuluessa menetetty suomalaisen ruokakulttuurin kehtona viihteen antamalla lisävauhdilla.
Ruoalla leikkiminen ja kisailu on herättänyt myös vastavaikutuksen ruoka-alan ammattilaisten parissa. Yhä useammin nousee ääniä, jotka muistuttavat, etteivät TV-kokit ja muut tähdet edes tee samaa työtä, kuin pääosa ruoan ammattilaisista. Eihän formulakuskillakaan ole mitään ammatillisia eväitä annettavanaan taksin tai linja-auton kuljettajalle. Silloin viihdepersoonilla ei ole enää mitään todellista annettavaa paitsi kodeille myöskään ammattikeittiöille: heitä ei kuunnella, heihin ei samastuta eikä reseptejään kokata.
Näissä oloissa suurin vastuu ruokakulttuurin kehittämisestä ja perinteen vaalimisesta tulee lankeamaan ammattikeittiöiden ja todellisten ammattilaisten harteille. Tämä olisi syytä pitää mielessä kun mietitään, kuinka ja keiden kanssa toimien suomalaisen ruoan arvostusta voitaisiin nostaa.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
1-2/2007
|
Oletteko kuulleet vanhustyön nälkäohjelmasta?
Kuulimme taas kerran, että vanhuksemme ovat vajaaravittuja, kärsivät siis niukasta tai huonosta ruoasta. Toistaiseksi oikeanlaisen, riittävän ja ylellisyytenä jopa lämpimän ruoan tarjoamista puolelle vanhuksista ei ole katsottu tarpeelliseksi, vaan asiaa ilmeisesti vasta harkitaan rahanjakajien parissa. Tämä vanhusten nälkiintyminen upporikkaassa Suomessa on niin erikoista, että harva uskoo koko asian olevan edes totta. Miten tahansa, vanhusten ruokkiminen maksaisi hieman ja rahalle on muitakin ottajia, esimerkiksi huippu-urheilun tai korkeakulttuurin parissa.
Kuntiin onkin päädytty palkkaamaan monituhatpäiset joukot kulttuuri- ja liikunta-alojen väkeä mutta ravitsemusterapeutteja suurin piirtein yhden käden sormilla laskettava joukko. Juuri he olisivat avainasemassa, jos vanhusten tai kenen tahansa virhe- tai vajaaravitsemusta halutaan edes vähentää.
Näyttääkin olevan, että nykyään vanhukset ovat päättäjille pelkkä taloudellinen, hallinnollinen ja tilastollinen taakka, riesa, jonka kitkemistä on yritetty julkisuudessakin pohtia. On heitetty koepalloja ja katsottu, mitä mieltä noin yleensä ollaan siitä kukkaiskieleen verhotusta ajatuksesta, että pitäisiköhän yhteiskunnan peräti jouduttaa tämän tuottamattoman väen poistumaa kieltämällä heiltä paras sairaudenhoito. On siis puhuttu hoidon priorisoinnista.
Tästä noussut keskustelu sai ilmeisesti päättäjät perääntymään, ja hiljaisesti lie päätetty jatkaa vanhoin konstein näännytystaktiikalla. Sillä vanhusten nälkäongelma ei ole lainkaan uusi asia, vaan ollut hyvin tiedossa ja ratkaistavissa. Se pitäisikin nimetä vanhustyön nälkäohjelmaksi osana täysin virallista, jo pidempään ja ihan arkipäiväisesti harjoitettua vanhuspolitiikkaamme.
Hallinnollisesti ja poliittisesti nälkäohjelma on ollut helppo toteuttaa: vanhustyön varoja ei lisätä riittävästi vaan mieluummin leikataan vaikka vanhusväestö kasvaa. Kun näin menetellään, kukaan vastuullinen ei joudu vastaamaan tästä mitään inhimillisyyttä vailla olevasta politiikasta. Muualla maailmassa tällaisen puolta vanhusväestöä koskevan aliravitsemuksen paljastuminen johtaisi ilman muuta vastuullisen ministerin ja virkamiesten erottamiseen vielä silloin, kun poltettuja autoja ja lasisirpaleita kerättäisiin kaduilta.
Jos tästä vanhusväestömme kohtelusta syntyy edes mitään keskustelua, se tulee kulkemaan vanhaa rataa: yhden maailman rikkaimman maan rahasalkun vartijat selittelevät ja valittelevat rahapulaa ja vaikkapa kuntien ahdinkoa, jonka ovat senkin itse luoneet joko kuntapäättäjinä tai valtionhallinnossa. Todennäköisemmin nälkiintymisestä käydään vain kukkahattutätien keskustelu, jossa mietitään, millä fantastisilla väreillä palvelutalon ruokailutila pitäisi sisustaa, jotta mummolle ohravelli maistuisi. Tällaista oikeiden syyllisten ja oikeiden syiden peittelyyn sopivaa höpsähtänyttä puhettahan on jo esiintynytkin.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
10/2006
|
Kisa suurkeittiöistä kiristyy
Raisio vaihtoi lähes koko johtonsa, HK-Ruokatalo aikoo ostaa ruotsalaisen, heikkoa tulosta tehneen lihajätin Swedish Meatsin,
Valion toimitusjohtaja erosi ja perheyritys Ingman myydään tanskalais-ruotsalaiselle Arlalle. Mitä siis tapahtui suomalaisessa
elintarviketeollisuudessa?
Lyhyellä tähtäimellä ei paljon mitään ainakaan SK-asiakkaan näkökulmasta: sillanpääaseman vallannut Arla etsinee kasvua
kuluttajatuotteiden parista ja Valion henkilövaihdokset ovat tähän saakka merkinneet sitä, että yhtiö haluaa jatkossakin
pitää kiinni perinteisistä toimintatavoistaan ja siis asiakkaistaankin.
Lisäksi Raision ja Lännen tehtaiden omistaman Ateriamestareiden toiminta jatkuu Raision henkilöjärjestelyistä huolimatta,
eivätkä liha-alan järjestelyt lisää kilpailua SK-asiakkaista ainakaan pian.
Pidemmällä aikavälillä kisa SK-asiakkaista kuitenkin kovenee, sillä julkisen puolen keittiöiden on kilpailutettava hankintansa
yhä tarkemmin ja suurkeittiöiden valmistamien aterioiden määrä nousee tasolle, joka kiinnostaa yhä enemmän myös ulkomaisia elintarvikejättejä.
Kotimassa sähköinen kaupankäynti tulee myös lisääntymään ja sen mukana pienten elintarvikeyritysten mahdollisuus päästä
markkinoille vaikka verkottumalla. Lisäksi elintarviketeollisuus etsii keinoja päästä kaupan keskusliikkeiden otteesta.
Kilpailun lisääntyminen ei tarkoita vain hintakisaa, vaan tarjonnan monipuolistumista etenkin kalliissa erikoistuotteissa,
valmisruoissa ja puolivalmisteissa, sillä elintarviketeollisuus haluaa edelleenkin kehittyä teollisuutena, ei merkittömien
raaka-aineiden toimittajana. Tätä kehitystä jouduttaa se, että tulevaisuudessa yhä harvempien on valmistettava ruokaa yhä useammalle,
ei vain säästösyistä vaan koska työssäkäyvien määrä laskee hyvin nopeasti jo lähivuosina.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
9/2006
|
Hygieniapassi pikkurahalla
Nurmeksen alueella sairastui touko-kesäkuun aikana 40-50 henkilöä infektiotautiin, jonka oireina olivat muun muassa kuume ja voimakkaat vatsakivut. Kyse oli yersiniabakteerin aiheuttamasta epidemiasta. Pirkanmaalla sairastui heinäkuun lopussa yli 400 henkilöä vatsatautiin, jonka aiheutti puolestaan ravintolaruoassa pesinyt norovirus. Elo-syyskuussa yli 400 henkilöä sairastui vatsatautiin Tuusulassa ja Keravalla. Suuri osa sairastuneista oli lapsia yli 20 eri koulusta ja viidestä päiväkodista. Myös tämän epidemian takana oli yersinabakteeri.
Nämä kolme tapausta, joissa on sairastunut yhteensä lähes tuhat ihmistä, osoittavat, kuinka suuria riskejä joukkoruokailuun ja sen hygieniaan liittyy. Pienikin huolimattomuus tai tietämättömyys oikeista työtavoista elintarvikeketjun yhdessä portaassa vie suuren joukon ihmisiä sairauslomalle - jopa leikkaussalin kautta, kuten nyt on käynyt.
Nämä tapaukset Evira on selvittänyt huolella ja siis riittävin voimavaroin, sekä antanut ohjeita vastaisen varalle epidemioiden välttämiseksi. Hyvää viraomaistoimintaa - tähän saakka siis.
Vuoden aikana on nimittäin käräjäsaliin ehtinyt jo kaksi tapausta, joissa hygieniaosaamistestaaja on myöntänyt hygieniaosaamistodistuksia maksua vastaan. Hämärin keinoin passinsa hankkineita on jopa satoja valtiolle tuomitusta rikoshyödystä päätellen. Passit ovat päätyneet henkilöille, joiden tiedot ja taidot eivät ilmeisesti ole riittäneet todistuksen hankkimiseen lainmukaisin keinoin.
Näiden henkilöiden osaamisen laatua Evira ei aio paremmin tutkia saati peruuttaa hygieniapasseja, vaikka sillä on tiedossaan kaikkien osaamistodistuksensa rötöllisiltä testaajilta saaneiden henkilöllisyys. On vedottu keinojen ja resurssien puutteeseen.
Näihän ei voi eikä pidä olla: jos joku myöntäisi henkilöauton ajokortteja laittomin perustein pelkkää maksua vastaan, kaikki liikenevä virkakunta valjastettaisiin etsimään väärin keinoin ajokorttinsa hankkineet ja heitä myös rangaistaisiin. Ilmeisesti ravitsemisalalla pitää tapahtua joku liikenteen suuronnettomuuteen verrattava myrkytysepidemia, ennen kuin edes ilmitulleisiin väärinkäytöksiin katsotaan tarpeelliseksi puuttua.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
8/2006
|
Ruoan ALV pienemmäksi
Eri tutkimuslaitokset ovat selvittäneet, että ruoan arvonlisäveron alentaminen viidellä
prosenttiyksiköllä alentaisi elintarvikkeiden hintaa 3,5 prosenttia ja arvonlisäveron alennuksesta
80 prosenttia siirtyy siis suoraan kuluttajahintoihin. ALV:n alennuksella olisi vaikutusta luonnollisesti
myös yleiseen hintatasoon, joka putoaisi puoli prosenttia. Tämä kaikki synnyttäisi yli 6000 uutta työpaikkaa.
Kuluttajien parissa suurimpia hyötyjiä olisivat etenkin pienituloiset lapsiperheet, joiden tuloista iso osa kuluu ruokamenoihin.
Täytyy myös muistaa, että ALV on tasavero, joka ei huomioi tuloja, vaan kohdistuu suhteellisesti
suuremmalla rasituksella pienituloisiin. Kaikista näistä syistä ALV:n alentaminen tehoaisi ostovoimaan
paremmin kuin budjettivaikutukseltaan vastaavansuuruinen tuloveron alentaminen.
Veroale olisi paitsi hyödyllinen monille, myös oikeudenmukainen.
Jos ruoan arvonlisäveroa lasketaan, täytyy samalla huolehtia, että myös ravintolapalvelujen arvolisäveron
vaikutusta lasketaan vastaavasti. Keinot siihen ovat olemassa. Nyt verokanta on 22% kaupan 17%:n sijaan.
Hotelli ja ravintolaliitto SHR on arvioinut, että ravintolapalvelujen arvonlisäveron keventäminen nykyisestään
17 prosenttiin mahdollistaisi tarjoiluhintojen 4,1 %:n alentamisen. Jos arvonlisävero laskettaisiin 17 prosentista
12 prosenttiin, hintavaikutus olisi 4,3 %. Samalla ravintola-alalle syntyisi SHR:n mukaan pari tuhatta uutta työpaikkaa.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
7/2006
|
Joutsenmerkin joustavat kriteerit
Ravintoloille ollaan parhaillaan luomassa yhteispohjoismaista ympäristömerkkiä. Joutsenmerkin valmistelee, myöntää
ja sen käyttöä Suomessa valvoo SFS-ympäristömerkintä. Vapaaehtoisen merkin avulla ravintola voi osoittaa esimerkiksi
mainonnassaan, että se ottaa ympäristöasiat huomioon ainakin siten, kuin Joutsenmerkin myöntäjä ympäristöasiat näkee.
Tunnuksen myöntämiseen vaadittavia kriteerejä on mietitty pohjoismaisena yhteistyönä. Tällä hetkellä vasta lausuntovaiheessa
olevaan kriteeristöön on pujahtanut mukaan sellaisia ravintoloille osoitettuja vaatimuksia tai palkintoja, joilla ei ole paljoakaan
tekemistä käytännön ympäristönsuojelun kanssa. Reilun Kaupan suosiminen on kauppa- ja kehitysmaapoliittinen kannanotto, vaan ei
ympäristöteko.
Geenimuunneltujen raaka-aineiden kieltäminen voi jo pian olla jopa haitallista ympäristölle. Tuollainen kenties
osoittaa, että valmistelussa ollaan valmiita antamaan periksi kuluttajien tietämättömyydelle ja ennakkoluuloille jopa ympäristön kustannuksella.
Toinen erikoinen piirre kriteeriehdotuksessa on se, että tehokkaista ja samalla kalliista ympäristönsuojeluinvestoinneista, kuten
hukkalämmön talteenotto, palkitaan vain saman verran kuin monista lähes itsestäänselvyyksistä. Jälkimmäisestä esimerkkinä vaikka
huuhteluhanan pitokytkin.
Kerrotun mukaan tällaisella on ollut tarkoituksena mahdollistaa monenlaisten ravintoloiden pääsy merkin pariin.
Se sopinee ravintola-alalle, sillä vaikka munasta kuoriutuisi joutsenen sijaan kalkkuna, voidaan sitä toki käyttää markkinoinnissa
hyväksi. Merkin tulevaisuuden markkina-arvon etenkin nuorten parissa ymmärtävä Hotelli- ja Ravintolaliitto SHR ei tiettävästi
olekaan vaatimassa merkin ehtojen kiristämistä.
Jos kriteerit eivät nykyisestään tarkennu, ravintola voikin saada merkkiin vaadittavia pisteitä osoittamalla oikeanlaista asennetta
tehokkaiden ympäristötekojen sijaan. Tämä ei lie Joutsenmerkin idea?
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
5-6/2006
|
Sääntelystä palkitsemiseen
Viranomaisnäkökulmasta hotelli- ja ravintola-ala nähty viime aikoina vain sääntelyn ja määräilyn kohteena.
Yritykset ovat joutuneet ottamaan käyttöönsä uusia järjestelmiä kuten omavalvonnan hygieniapasseineen ja anniskelupassin.
Ravintolatupakointiin on lyhyen ajan kuluessa tehty kaksi yrityksille kallista muutosta ja anniskelun jatkoaikoja on
muutamin paikoin kiristetty. Myös alkoholiveron muutokset ovat olleet ravintola-alalle epäedullisia.
Olisi kohtuullista, että hotelli- ja ravintola-alaa hyvitettäisiin sille aiheutetuista työstä ja kustannuksista.
Alkoholiveroa ei voi EU-syistä helposti muuttaa, mutta ALV-kantaa voi. Ravintoloiden ruoanmyynnin ALV:n voisi laskea
22 prosentista samalle tasolle kuin vähittäiskaupan eli 17 prosenttiin.
Kaupan alempaa verokantaa on perusteltu ruoan alemmalla kuluttajahinnalla. Ravintoloiden korkeampi
verokanta on siis nähty tietynlaisena ylellisyysverona. Sellaiselle ei ole perustetta ellei ruokatunnilla
lounasravintolassa piipahtamista sellaiseksi tahallaan katsota. Lisäksi veron alentaminen mahdollistaisi reilun
kilpailun ravintola-alan ja kaupan välillä: vähittäiskauppa on ryhtynyt kilpailemaan ravintoloiden lounasruokailijoista
HRM-ruoallaan viiden prosenttiyksikön veroedun turvin.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
4/2006
|
Vastavoima tekijänoikeusjärjestöille
Teosto on nostanut säveltäjille ja sanoittajille maksettavia tekijänoikeuskorvauksia.
Se voi tehdä niin, koska on monopoli kuten sisarjärjestönsä Gramex. Teosto ja Gramex ovat
erityisen vahvoja monopoleja siksi, että ne valvovat niille säädetyllä yksinoikeudella myös
ulkomaisen musiikin käyttöä.
Suomalainen ravintola tai etujärjestönsä ei voi neuvotella suoraan
vaikkapa englantilaisen tekijänoikeusjärjestön kanssa. Mutta eivät ne voi neuvotella myöskään
suomalaisen tekijänoikeusjärjestön kanssa aidossa neuvottelutilanteessa: Jos esitettyjä korotuksia
ei hyväksytä, päädytään todennäköisemmin oikeussaliin kuin kaikkia tyydyttävään kompromissiin.
Musiikille ei siis synny aitoa markkinahintaa, vaan kansallinen monopoli verottaa esimerkiksi
ravintoloita kaavamaisten taulukoiden mukaan. Tällainen ei ole EU:n kilpailuperiaatteiden mukaista.
Tulee lisäksi huomata, että esimerkiksi ravintola maksaa vielä erikseen esittämisestä keikkapalkkioina.
Äänitemusiikin soittamisesta maksetaan korvaus Gramexille.
Myös hinnoitteluperiaatteet ovat kyseenalaiset: Teostolla on vaikkapa takseille ja partureille eri hinnasto.
Taksiyrittäjä maksaa 31 euroa vuodessa yhdeltä autolta, yhden tuolin parturi pienimmän neliötaksan mukaan noin
100 euroa vuodessa. Tuolla saa pitää soittimen auki. Tämä kertoo, että hinnoittelun ratkaisee asiakkaan
neuvotteluasema ja bisnes, siis se kuinka paljon keneltäkin voidaan puristaa, ei se, minkä arvoiseksi myytävä käyttöoikeus katsotaan.
Lisäksi tekijänoikeusjärjestöt keräävät rahaa useat kerrat yhdestä ja samasta kohteesta. Tallennusvälineiden
hinnoissa on tekijänoikeuskorvauksia, radiokanavilta peritään reilut korvaukset ja lisäksi vielä niiltä, jotka pitävät radion auki.
Tämä verottajan tavoin käyttäytyminen on mahdollista paitsi lain suoman aseman vuoksi myös siksi, että t
ekijänoikeusjärjestöille ei ole eri toimialat yhdistävää todellista vastavoimaa. Sellaisen perustamista kannattaisi harkita.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
3/2006
|
Paniikitta paras
Maa- ja metsätalousministeriö ja Sosiaali- ja terveysministeriö ovat avanneet maksuttoman palvelupuhelimen
lintuinfluenssasta huolestuneita kansalaisia varten. Kyse ei ole siitä, että olisimme influenssan takia jotenkin
erityisen uhattuina. Kyselyt ovat vain työllistäneet liiaksi esimerkiksi Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos
EELA:n väkeä. Heille ja muille elintarvikeviranomaisille haluttiin järjestää työrauha ja tarjota samalla kansalaisille tietoa yhdestä paikasta.
Tiedon lisääminen on tarpeellista. Sitä kuvaa hyvin palvelupuhelimeen tehtyjen kysymysten määrä ja laatu.
Finfoodin selvittämän mukaan yleisin kysymys on tähän mennessä ollut, voinko päästää kissan ulos. Aiheellinen k
ysymys enintään siksi, että lintuinfluenssahan on eläinten sairaus.
Uhkaa ei tule vähätellä mutta ei varsinkaan liioitella: Lintuinfluenssa voi levitä luonnonlinnuista siipikarjaan.
Jos niin käy, se tapahtuu samaa tartuntatietä kuin salmonella. Suomessa salmonellaa esiintyy nykyään vain yksittäistapauksina.
Asiantuntijoiden mukaan on luvallista päätellä, että sama tuotantoketjun turvallisuus, joka pitää salmonellan poissa kotieläimistä,
pitänee lintuinfluenssankin pois siipikarjatiloilta.
Enempään huoleen on aihetta vasta, kun tauti on kehittynyt sellaiseksi, että se tarttuu ihmisestä ihmiseen.
Nyt sellaisesta ei ole ollut mitään merkkejä.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
1-2/2006
|
Mitä STTV:lle pitäisi tehdä?
STTV eli Sosiaali ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus vastaa alkoholilain valvonnasta ja toimeenpanon ohjauksesta.
Se toteuttaa tehtäväänsä antamalla pilkuntarkkoja ukaaseja esimerkiksi kanta-asiakastilaisuuksista. Niissä määrätään, kuinka
monesti vuodessa sellaisen tilaisuuden saa järjestää, millaisia juomia ja kuinka paljon saa tarjota, kuinka kanta-asiakkaat tulee
kutsua, ja että kutsusta ei saa syntyä edes vaikutelmaa, että tilaisuudessa tarjottaisiin väkeviä juomia. Ohjeissa mainitaan myös,
että tilaisuuden päätyttyä kanta-asiakkaat saavat siirtyä muun asiakaskunnan joukkoon tai päin vastoin.
Ravintola-ala ei aidosti halua tuollaista epäoleellisuuksiin menevää ja alan kannalta toisarvoisiin seikkoihin puuttuvaa
ohjeistusta. STTV:ssä saatetaan luulla niin, koska yrittäjät kyselevät valvojaltaan tarkkoja ohjeita kaikkiin mahdollisiin
erikoistilanteisiin vain koska pelkäävät valvojaansa ja viimekädessä leipänsä puolesta.
Jotkut yrittäjätkin saattavat uskoa, että hiuksia halkovat ohjeet ovat hyödyksi. Hyötyä niistä on siis vain siten, että kun
tietää tarkasti, mitä saa tehdä - esimerkiksi tarjotako kanta-asiakkaalle kaksi vai neljä juoma-annosta - ei erehdy rikkomaan
jotain joutavanpäiväistä sääntöä, eikä joudu viranomaisten hampaisiin.
Voikin kysyä, onko STTV yrittäjälle hyödyksi vain silloin, kun se auttaa näitä suojautumaan STTV:ltä itseltään? Jos, silloinhan
Tuotevalvontakeskuksen alkoholivalvonta kuuluisi lakkauttaa turhana ja vahingollisena sekä valvotuissa oloissa tapahtuvaa
ravintolajuomista paljon haitallisempaa kotikäyttöä suosivana.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
|
|
|
