Kustantaja
B Yhtiöt Oy Yhteystiedot Hallituksen puheenjohtaja
Klaus Bremer Julkaisujohtaja
Heikki Laurell Päätoimittaja
Ilpo Ceder Yhteystiedot Ilmoitusmyynti
Juha Salaja
Matti Pöntynen
Riitta Tynkkynen
Sami Korpinen Yhteystiedot Tilaajapalvelu Yhteystiedot Osoite
Nuijamiestentie 5 A
00400 Helsinki Avaa kartta Puhelin (vaihde)
09-547 621
Fax 09-547 622 46 Vakituiset avustajat
Hannu Niskanen
Erkki Kanerva
Vesa Rohila
Pentti Mustonen Ulkoasu
Ismo Kivelä, AD Painopaikka
Auranen, Forssa
ISSN 0357-4466
Pääkirjoitukset
KTY 1/2010
Paha paikka, onneksi ei jääty jumiin
Tämä vuosi on Kone työ ja ympäristö -lehden 20. juhlavuosi. Kahteen vuosikymmeneen on sopinut paljon mielenkiintoisia ja haastavia aikoja sekä tapahtumia. Juhlimiseen ei tällä erää ole syytä, vaan teemme entistä lujemmin töitä. Haluamme kuitenkin kiittää uskollisia lukijoitamme sekä yhteistyökumppaneitamme kuluneista vuosista.
Konealan ammattilaiset tietävät ja tuntevat nahoissaan meneillään olevan talouden laskusuhdanteen. Se heijastuu myös KTY-lehden tilanteeseen ja joudumme julkaisemaan lehteä toistaiseksi yhteistyössä Auto tekniikka ja kuljetus -lehden kanssa.
KTY-lehden juuret ovat B-Yhtiöt Oy:n julkaisemassa Auto tekniikka ja kuljetus -lehdessä, jonka sivuilta KTY-lehti aikoinaan erotettiin omaksi lehdeksi. Tarkoitus on, että pahan paikan ylitettyämme palaamme jälleen itsenäiseksi julkaisuksi.
Näiden ammattilehtien lukijakunnilla on paljon yhteistä kosketuspintaa muun muassa puutavaran hakkuussa ja puukuljetuksissa, maansiirrossa ja maa-aineskuljetuksissa sekä taajamien ja teiden kunnossapidossa. Laajemmalla kuvakulmalla voi löytyä ideoita myös omaan yritystoimintaan ja verkottumista eri alojen yritysten kesken.
Tuplalehti postitetaan kaikille tilaajille. Kuuden KTY-numeron sijasta tuplalehti ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa, joten koneurakoinnin alalta luettavaa kertyy vuositasolla entiseen malliin.
Venäläiset dumppaavat Suomen markkinoille halpana hakkeena sen puun, joka jäi heille käsiin tullimaksujen noustua. Tuontihake vähentää kotimaassa työtä energiapuun hankinnassa ja laskee hakkeen hinnan kannattamattomalle tasolle.
Kotimaisen, uusiutuvan metsähakkeen korjaaminen onnistuu ainoastaan yksityisten koneyrittäjien avulla. Jos venäläiselle hakkeelle annetaan liian paljon tilaa, se voi merkitä kotimaisen hakkeen saannin tyrehtymistä ja koneketjujen alasajoa, tai ainakin uusinvestointien loppumista.
Hakkeen saannissa ei kannata luottaa venäläisiin, yksi nuijan kopautus Moskovassa voi muuttaa kaiken.
Suomessa sähköä metsähakkeella tuottava saa tuottamastaan sähköstä tukea. Rajan takaa tuotavalla hakkeella saa saman sähköveron alennuksen.
Onko politiikkojen muisti todella näin lyhyt ja puheet katteettomia kotimaisen energian käytön edistämisestä.
Paljon ja pitkiä puheita, mutta ei tarkoitustakaan hoitaa metsähakeasiaa kunnialla loppuun.
Millä kortilla traktorilla urakoidaan?
Joulukuun alussa kokoontuneet traktorimyyjät esittivät epävirallisena julkilausumana huolensa traktoriurakoinnin sekavasta ajokorttikäytännöstä.
Traktoreiden myyjät eivät halua vetäytyä pelkkään koneyhdistelmän myyjän rooliin, vaikka traktorin myyntiä ei voi aseenkantoluvan myöntämiseen verratakaan.
Myyjä ei voi olla varma onko ohjaamoon istuva kuljettaja tietoinen vastuusta mikä liittyy raskaan perävaunuyhdistelmän kuljettamiseen.
Traktorimyyjien mielestä liikennetraktoria kuljettavalta pitäisi edellyttää kuorma-autokorttia. Se myös karsisi liian nuoret kuljettajat pois liikenteen seasta.
Traktoriurakoinnin liikenneturvallisuuteen liittyy myös yhä suuremmilla nopeuksilla kulkevat traktorit. Kenen vastuulla ovat ajoneuvojen jarrut, käytettävä oikea rengastus tai valojen kunto. Olisiko liikennetraktoreilta edellytettävä katsastusta?
Kukaan traktoriurakoitsija ei pitäisi korttivaatimuksesta eikä katsastuksestakaan. Ne aiheuttaisivat lisää kustannuksia. Mutta kukaan ei halua lukea aamulehdestä sitäkään, että yli kaksikymmentä tonnia painava yhdistelmä murskasi esimerkiksi kouluauton.
Metsäteollisuudella on päässyt lorahtamaan huonot housuun oikein kunnolla ja nyt etsitään syyllistä kaikista muista, paitsi ei omista housuista.
Patruunat ovat vuosikymmeniä eläneet autuaan tietämättöminä ympärillään muuttuvasta maailmasta. Kaikki muut osapuolet ovat joutuneet sopeutumaan ja tinkimään kustannuksista hyvinäkin aikoina, kuten puunkorjuuketjut.
Metsäteollisuuden vuorineuvokset ovat vain odotelleet muhkeita eläkkeitään ja kultaisia kädenpuristuksia. Palkkojen on annettu holtittomasti kohota johtoportaasta alkaen vähiten koulutettuun tehdashallin siivoojaan, joka hänkin on hankkinuyt paremmin kuin työkokemusta omaava ekonomi tai lääkäri.
Työntekijäjärjestöt ovat pompottaneet metsäteollisuutta mennen tullen muun muassa estämällä vuosikymmenten ajan varsinaiseen perustuotantoon kuulumattomien toimintojen ulkoistamisen. Sitä kautta teollisuus on lihottanut aitojensa sisällä mahoa, tuottamatonta lehmää.
Epäonniset ja kalliit ulkomaiset sekoilut ja tehdasostokset ovat oma lukunsa, tai kotimaassa juuri valmistuneen koneen seisottaminen.
Metsäteollisuuden patruunoilla ei taida olla selkärankaa tunnustaa, että teollisuus on nukkunut ruususen unta,
kun olisi pitänyt valppaana seurata maailman kehitystä.
Rintamapetturuuttako?
Maxpo on suomalaisen maanrakennuskonealan päänäyttely. Joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma on hakenut paikkaansa, nyt kokeillaan Hyvinkään lentokenttää.
Näyttelystä on tulossa toispuoleinen, kun suurin osa koneiden isoista maahantuojista on jäänyt pois. Rintamapetturuuttako? Jokaisella yrityksellä on omat syynsä, yleisin peruste on tänä vuonna kustannusten säästö. Samaan aikaan omilla toimipaikoilla pannaan kuitenkin koneet näyttelyrivistöihin ja kahvipannut kuumiksi.
Onko Maxpo siis liian kallis siitäkin huolimatta, että se järjestetään jo hyvin kaukana Kehä III:n ulkopuolella? Yritykset vievät itse koneensa, rakentavat osastonsa, kutsuvat asiakkaansa, mistä näyttelyssä siis maksetaan?
Jos näyttely koetaan osallistujien puolelta liian kalliina, miksei näyttely-yhdistys palkkaa henkilöä ottamaan osastovarauksia vastaan ja tekemään tapahtuman nettisivuja, hieromaan sopimusta ravintoloitsijan kanssa ja hankkimaan järjestysmiehiä vaikkapa maanrakennusalan kuljettajakoulusta, TTS koulutus on valmiiksi aika lähelläkin?
Ei saa unohtaa kuka näyttelyn maksaa. Lasku lankeaa pieninä erinä koneita, työlaitteita, varusteita sekä huolto- ja varaosia ostaville asiakkaille, eli maanrakennuskoneurakoitsijoille, joten ylimääräisiä välikäsiä ei Maxpossa kaivata!
Tämän kauden turvetuotannolle on asetettu 33 miljoonan kuution tavoite, joka on varsin kova ja riippuvainen ilmoista. Kahden huonon kesän jälkeen on alkukesästä päästy hyvään vauhtiin.
Turpeen nostosta ovat vastuussa 600 alan urakoitsijaa. Heidän palkkalistoillaan on noin kolmetuhatta kuskia ja kun turvetuotannon muissa tehtävissä on parituhatta henkilöä lisää puhutaan merkittävästä työllistäjästä.
Suomen tulee jatkaa turpeen käyttöä ja jopa laajentaa sitä. On turhaa tuoda kivihiiltä pitkien matkojen päästä, kun omalla nurkalla on valmis energiaratkaisu.
Jos ja kun korvaavia energiaratkaisuja tulee, niillä voidaan korvata turvekin. Mutta on myös rehellisesti selvitettävä mitkä nyt tarjolla olevien, niin sanottujen ympäristöystävällisten energiamuotojen hiilijalanjäljet ovat. Eivät tuulivoimalatkaan kaupan hyllyltä tyhjästä putkahda tuottamaan energiaa. Niiden valmistus, pystyttäminen ja jatkuva huolto kuluttavat energiaa.
Venäjän puulle tullit
Suomen päättäjät ovat hakoteillä, kun he voimalla ajavat Venäjän puutullien siirtämistä. Suomen metsäteollisuuden selviytyminen ei ole Venäjän puun saatavuudesta kiinni. Teollisuus vain sattuu olemaan vuosia myöhässä toimialarationalisointinsa kanssa ja syitä haetaan vaikkapa puutulleista.
Suomen metsätaloudelle puutullien siirtäminen oli takaisku. Metsien inventoinnin mukaan puuta kasvaa joka vuosi lähes sata miljoonaa kuutiota. Nykyisissä hakkuumäärissä on varaa lisätä, mutta teollisuuden puuntarve vähenee samaan tahtiin.
Suomen teollisuuden käyttämä puu on hakattava omista metsistä. Silloin koko metsäketjun tuotto jää kotimaahan. Korjuukalustoa on riittävästi. Metsien pirstaloituminen pieniin osiin on haaste metsäjärjestöille saada omistajat tajuamaan metsien hoiden merkitys ja saada myös niistä yli-ikäinen ja harvennuspuu liikkeelle.
Kehäradan urakka oikeassa ajassa
Ensimmäiset louhekuormat on ajettu Kehäradan tunneleista päivänvaloon ja 590 miljoonan euron infrahanke nytkähti käyntiin. Ensimmäisessä vaiheessa louhinnat on aloitettu työmaatunneleissa.
Hankkeella on positiivista ilmapiiriä heijastava vaikutus. Muutamat suuret ja suuri joukko pieniä urakoita pitävät suurimman osan maamme maansiirtoalan ammattilaisista liikkeellä.
Maakuntien isohkot infrahankkeet pitäisi kuitenkin siirtää tulevaisuuteen ja käyttää rahat pieniin alueellisiin kohteisiin. Silloin käyteyt rahat kohdistuisivat suoraan paikallisille urakoitsijoille.
Suurten infrhankkeiden pääurakoitsijat ovat pääkaupunkiseudulta ja suurin osa rahasta vain käy maakunnassa ja palaa pörssiyhtiöiden taskuihin.
Politiikka on siitä mielenkiintoinen ala, että siellä ei tarvitse myöntää virheitään. Virheitä ei myönnetä, vaikka ennen ratkaisun tekoa olisi kerrottu päätöksen aiheuttamista kielteisistä seuraamuksista.
Näin kävi Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen erottamisessa toisistaan. Jatkoa yksityistä maarakennusalaa hiertävä päätös on saanut Tieliikelaitoksen muuttuminen yhtiöitymisen jälkeen Destia Oy:ksi.
Yhtiö käyttää määräävää markkina-asemaa niin tienhoidossa kuin infrarakentamisessakin. Yksityiset yritykset eivät pysty kannattavasti kilpailemaan urakoista, sillä Destia hallitsee markkinoita muita selvästi alhaisemmilla tarjouksilla.
Alalla ihmetellään ääneen miten se on mahdollista. Yksi syy on Destian huomenlahjana saamat, lähes rajattomat kiviainesvarat ympäri maata.
Tämäkään ei riitä. Destia on potkinut oikein kunnolla aisojen ylitse aloittamalla myös talonrakennuksessa. Aika näyttää, mihin se tulevaisuudessa johtaa.
Pässinä narussa
Globaalia maailmantaloutta vaivaava lama vie Suomea kuin pässiä narussa, joudumme kaikki tavalla tai toisella sen pyörteisiin. Koneurakoinnissa vakavimmin sen kokevat metsäkoneyrittäjät. Vakaata pohjaa ei ole vähään aikaan näkyvissä. Eräiden ennusteiden mukaan syksy kuitenkin käynnistää jälleen puunkorjuun ja alalla päästään nykyistä lähemmäksi normaaleja hakkuumääriä.
Maarakennuksessa tilanne on metsäpuolta valoisampi. Rakennusteollisuuden suhdannekatsauksen mukaan infranrakentaminen vähenee tänä vuonna vain 2,5 prosenttia. Talonrakennuspuolella lasku on samaa luokkaa, eli yhteensä noin viisi prosenttia. Tämä lama alkaa oieta ensi vuoden keväällä. Kokonaisuutta katsoen maarakennuksen tilanne ei ole yhtä huolestuttava kuin metsäpuolella.
Urakoitsijoiden kanssa talousongelmista kärsivät työlaite-, tarvike- ja varaosatoiminnot. Kaikki nämä heijastuvat myös ammattilehtiin. Ilmoitustilan käytön väheneminen merkitsee sitä, että lehdistä ovat ilmoitussivut vähentyneet ja se tuntuu myös toimituksellisen aineiston määrässä.
Koska olemme osa koko maailman taloutta, on suomalaisten odotettava, että iso pyörä lähtee hiljalleen pyörimään ja media sen mukana.
Siihen saakka on ponnisteltava lamaa vastaan, kiristettävä lisää vyötä ja yritettävä karsia kustannuksia sieltä mistä vähänkin on mahdollista.
Vaikeudet ovat sitä varten, että ne voitetaan.
Odotettavissa on puunkorjuussa erittäin hiljainen jakso. Koneyrittäjien liiton tekemä jäsenkysely antaa tilanteesta synkän kuvan. Koneet saattavat seisoa kuukausia.
Kaluston pysäyttäminen aiheuttaa suuria taloudellisia vaikeuksia koneyrittäjille, koska pääasiassa lainarahalla hankittu kallis korjuukalusto seisoo tuottamattomana rahaliikenteen loppuessa.
Tässä kohdassa odotetaan rahoittajilta malttia. Puheet syksyksi ajoittuvasta hakkuusesongista eivät ole taivaanrannan maalareiden toripuheita. Teollisuus tarvitsee puuta ja varastot riittävät loppukesään, syksyn alkuun. Se merkitsee, että puukorjuuyritysten näkymät ovat silloin valoisat. alkaessa kotimainen puunkorjuu piristyy.
Jos nyt rahoittajien maltti loppuu, ajetaan elinkelpoisia yrittäjiä vaikeuksiin. Myönteistä suhtautumista on elinkelpoisten yritysten osalta maksuaikojen pidennykset ja lyhennysvapaudet.
Tässä kohdin on syytä teollisuudenkin katsoa nenäänsä pidemmälle. Metsäteollisuudella on näytön paikka. Sen on pysyttävä vakuutuksissaan rakentaa Suomen laitostensa puuhuolto kotimaisen puun varaan.
Teollisuuden harrastama tuontipuulla pelaaminen ja toimivien puunkorjuuyritysten mielivaltainen jallittelu on loputtava.
Vastuunsa on tunnettava myös metsänomistajien. Puun hinta on teollisuudelle kilpailijamaitamme kallimpaa. Eihän viljelijäkään hilloa siiloihinsa viljaa, jos hinta ei miellytä. Sato on myytävä uuden tieltä pois. Sama pätee metsäkaupassa. Satoa on korjattava vaikka hinta ei aina miellyttäisikään.
Taajamanhoidon uusi aalto
Traktoreissa on taajamanhoitoon iso potentiaali. Käytössä olevassa traktorikannassa on suuri joukko sellaisia, joissa on tarvittavat perusvalmiudet. Työlaitteilla varustettuina ne ovat käytettävissä taajamien ja alemman tieverkon kunnossapitoon.
Kone työ ja ympäristö -lehden talvitestissä olivat taajamanhoitoon varustellut traktorit. Ne pärjäävät ketteryydessään kaupunkialueilla työskentelyssä, mutta nopeudessaan myös teiden auraukseen. Kuormain edessä ja nostolaitteet takana antavat edellytykset monipuolisille työlaitteille. Kuormainten ominaisuudet riittävät taajamanhoidossa täysimittaiseen kuormaukseen.
Puunkorjuuseen on odotettavissa melkoinen tauko menekin tyssätessä kevättalvella. Nyt ei puhuta perinteisestä kelirikkoajan seisokista vaan jopa useiden kuukausien tauosta.
Metsäteollisuus oli harmillisella tavalla edistämässä hakkuutaukoa ostamalla viime vuoden lopulla lähes ennätyksellisen paljon puuta Venäjältä varastoon.
Kotimaisen puun ostoa jarruttaa myös korkea kantohinta. Teollisuuden mukaan kilpailijamaissa taantuman aikana raakapuun hinta on laskenut selvästi nopeammin kuin Suomessa.
Pitkäksi venyvä hakkuutauko rassaa pahiten velkaantuneimpia yrittäjiä kassavirtojen pysähtyessä jopa kolmeksi, neljäksi kuukaudessa. Myös pitkä lomautus lisää kuljettajien siirtymistä muille aloille, joka heikentää jatkossa puunkorjuun toimintaedellytyksiä.
Koneyrittäjien ratkaisu seisokin vahinkojen pienentämiseksi on muun muassa teollisuuden raakapuun hakkaaminen varastoon, jolloin syksyksi ajoittuva ylikuumentuva puunhankinta myös tasoittuisi. Tämä edellyttää puunostajilta myönnytyksiä ja sijoituksia puuvarastoihin. Tällä ratkaisuilla metsäteollisuusyritykset lunastaisivat tekemänsä korjuusopimukset koneyrittäjien kanssa.
Infrarakentamiseen elvytystä
Hallitus on varsin nopeilla ratkaisuilla saanut maanrakennusalalle kaivattua toimintaa antamalla lisäbudjetissa rahaa uusien hankkeiden käynnistämiseen.
Viisaasti liikenneministeriö kaivoi naftaliinista nousuhdanteen huumassa rakentamatta jääneitä pieniä hankkeita. Nämä, noin 70 kohdetta sijaitsevat melko tasaisesti ympäri maata.
Monet näistä kohteista ovat niin pieniä, että urakkatarjouksia uskaltavat tehdä myös keskisuuret ja pienet maanrakennusyritykset.
Urakoiden tarjouskilpailuissa tulisi huomioida lisäpisteillä yrittäjän läheinen sijainti ja myös yrityksen koko. Tarjouksen voittaneet yritykset säästäisivät kuljettajien matka- sekä asumiskustannuksissa. Myös koneiden siirto-, huolto- ja muut ylläpitokustannukset jäisivät työmaan läheisyyden vuoksi mahdollisimman vähäisiksi.
Isot välistävetäjät voitaisiin näissä hankkeissa ohittaa ja projektijohdon vastuun kantaisi Tiehallinnon henkilöstö. Näin elvytys kohdistuisi suoraan sitä kipeimmin tarvitseviin yrityksiin ja heidän työntekijöihinsä.
Venäjä otti puutulleihin vuoden hengähdystauon. Naapurissa ilmeisesti huomattiin, että taisi tulla vedettyä mattoa omien jalkojen alta. Puut ovat vaarassa jäädä metsiin suomalaisen teollisuuden sopeutuessa nopeasti puuraaka-aineen hankkimiseksi muualta.
Myöskään teollisuudella ei ole ollut venäläisten toivomaa investointihalukkuutta Suomen itärajan taakse. Siltäkään osin Venäjän puulle ei ole tulossa kysyntää.
Puutullien lykkäys ei saa tuudittaa maamme metsäteollisuutta uskoon, että puuta voi jatkossa tuoda Venäjältä. Tuontiriippuvuuteen sisältyy arvaamattomia muutoksia, joita on syytä kaikin keinoin välttää.
Puunkorjuusta vastaavat koneyrittäjät vakuuttavat, että Suomessa on vahvasti panostettu puunhankintaan ja varauduttu korvaamaan Venäjältä tuotu puumäärä kotimaisella raaka-aineella. Yrittäjien panostuksia ei saa päästää valumaan hukkaan, vaan kotimaisen puun käytön linjalla on syytä pysyä -mieluummin sataprosenttisesti.
Infraverkolle kunnostuspaketti
Maamme tiestö on joutunut nöyrtymään raskaan liikenteen alla ja kunto on pettänyt. Monien laskelmien mukaan tarvittaisiin usean miljardin panostus tiestön palauttamiseksi edes hyvälle tasolle. Rataverkkokaan ei kestä uusien, nopeiden junien vauhtia.
Kun suuret infrahankkeet ovat loppumassa ja useilla tahoilla toivotaan uusille hankkeille elvytyspaketteja, tie- ja rataverkoston peruskunnostus on yksi vaihtoehto.
Tie- ja rataverkoston ylläpito tapahtuu koko maan alueella, jolloin se jakaa työtä urakoitsijoille tasaisesti ympäri maata.
Kustannuksia ajatellen kotipaikkakunnalla urakointi on edullisempaa kuin satojen kilometrien päässä. Esimerkiksi kaluston huolto- ja korjauskulut, matka-, palkka-, sekä asumiskustannukset ovat tutuissa ympyröissä halvempia.
Infraverkoston peruskunnostuksessa on sekin hyvä puoli, että sen varrella tehtävät työt saadaan pieninä urakoina nopeasti käyntiin. Lisäksi eläkelaitokset ovat ilmaisseet halunsa sijoittaa rahojaan kotimaisiin hankkeisiin.
Ei vielä ympärivuotista kesää
Kaikkien maamme kaupunkien talvikunnossapidot saivat kovakouraisen muistuksen siitä, että ilmastomuutos ei ole vielä niin pitkällä kuin kuvitellaan. Kaikki vesi ei tule vetenä, luntakin saadaan.
Katuvarret täyttyivät heti lumipenkoista ja veivät parkkipaikat. Osa väylistä oli myös paksun lumen ja sohjon peitossa ja syvät ajourat haittasivat liikennettä.
Kannattaa pitää vielä katujen ja teiden talvikunnosspidon kalusto iskussa.
Vaikka Venäjän puutullit eivät ole vielä edes voimassa ovat metsäkaupan osapuolet tukkanuottasilla. Totutusti MTK on osannut pistää kapuloita puukaupan rattaisiin silloin, kun tilanteet sitä vähiten kaipaavat. Nytkin on jarruja vilauteltu ja saatu metsäpatruunoiden etujärjestö Metsäteollisuus ry. sanomaan, että tällä menolla tullaan sulkemaan lisää tehtaita Suomessa.
Teollisuudesta on myös sanottu ettei näköpiirissä ole mitään raakapuun saantiongelmaa. Toisaalta kyseisen firman metsänostajat painavat ympäripyöreitä vuorokausia kieli vyön alla päästäkseen asetettuihin tavoitteisiin. Antaapa joku puunostaja metsänmyyjälle kylkiäisenä moottorisahankin puukaupoista.
Kun soppaan pistää kauhansa vielä puuteollisuuden ammattiliitto saadaan aikaan sellainen keitos, että koneita pysäytetään ja kokonaisia tehtaita tullaan sulkemaan vielä useita.
Maamme puuvaranto kasvaa koko ajan, metsissä on yhä enemmän hakattavaa. Teollisuuden puuraaka-aineen tarpeen vähentyessä metsiin uhkaa jäädä yhä enemmän hakkuukypsää puuta pystyyn.
Kaikki metsäteollisuuden sekä puukaupan häiriötekijät ja jarrutukset vähentävät puunostajien sympatioita työväkeään ja metsänomistajia kohtaan. Teollisuudelle tulee entistä helpommaksi sulkea tehtaita, mitä Suomen vihreällä kullalla sitten tehdään, poltetaanko tukkipuu bioenergiaksi?
Odotettavissa hidas käänne
Tämän vuoden toinen maa- ja vesirakennusalan näkymiä tälle ja ensi vuodelle kuvaava katsaus toteaa ävarmuuden kälistä taloutta. Talouden kasvu jatkuu, mutta selvästi heikompana kuin edellisvuosina. Suomen vuosien 2008 ja 2009 bkt-kasvuennusteet ovat 1,5–2,5 prosenttia, mikä on normaalia euroaluetasoa.
Infrarakentaminen kasvaa vuonna 2008 kaikkien sektoreiden yhteisvaikutuksesta. Erityisen reippaasti lisääntyvät ratainvestoinnit, joiden volyymi kasvaa myös 2009.
Kyselyyn vastanneilla yrityksillä tilauskanta on kaikilla vähintään normaali, joskin urakoitsijoiden suhdannetilanne on heikentynyt vuodesta 2007. Tilausten turvaama työkanta on vähentynyt 5,5 kuukauteen. Valtaosa urakoitsijoista näkee urakkahintojen nousevan jatkossa panoskustannusten takia.
Maarakennuskustannusten nousuvauhti on ollut noin yhdeksän prosenttia vuodessa. Tuotantokapeikoista ammattityövoiman puute on edelleen pahin. Myös sää on osoittautunut tuotantoa haittaavaksi tekijäksi.
Suomen puuhuolto on hiljalleen sopeutumassa venäläisten puutullien rajuihin korotuksiin. Normaalien hakkuiden lisäämisen ohella lisäpuuta on korjattavissa myös suometsistä. Hoitohakkuiden määrän kasvattaminen tuo osaltaan lisää raakapuuta teollisuudelle.
Laskelmien mukaan suometsissä vuotuinen hakkuupotentiaali on yli kymmenen miljoonaa kuutiota. Toistaiseksi hakkuut ovat jääneet tekemättä sopivan kaluston puutteessa sekä leutojen talvien vuoksi. Suometsien hakkaaminen ei voi olla jatkossakaan pelkästään talvikuukausien varassa, eikä talvien varaan voida enää laskea kovinkaan paljoa.
Metsähallitus, Ponsse Oyj ja Metsäntutkimuslaitos ovat projektissaan kehittäneet käytännön ratkaisuja puunkorjuun lisäämiseksi turvemailta sulan maan aikaan.
Projektissa tutkittiin erilaisia teloja ja telapintaa lisäävän apupyörästön vaikutusta kahdeksanpyöräisen metsätraktorin toimivuuteen turvemailla. Oikein muotoillut leveät telat paransivat metsätraktoreiden suokelpoisuutta. Telojen leventäminen ja telaston pituuden kasvattaminen osoittautui toimivaksi ratkaisu, joka on lisäksi suht' helposti toteutettavissa olevaan hakkuukalustoon.
Tärkeitä ovat myös korjuun ajoitukseen liittyvät keinot, kuten kuivien kausien hyödyntäminen ja toteutuksen ajallinen porrastus.
Metsäkoneiden suokelpoisuusluokituksen ja turvemaiden kantavuusluokituksen kehittäminen on välttämätöntä. Luokitusta tarvitaan puunkorjuun suunnittelussa ja toteutuksessa, mutta myös urakoinnin organisoinnissa ja metsäkoneiden kehittämisessä.
Luokitus on olosuhteiden suuren vaihtelun vuoksi vaativa. Projektin yhtenä osana valmisteltiin alustava malli helpottamaan suomaiden luokituksien käynnistymistä.
Että puuta saadaan teollisuudelle riittävä määrä, on kaikkien osapuolten edistettävä hankkeita. Yksi merkittävä helpotus on mittaustekniikasta joustaminen, joka varsinkin hoitohakkuissa saattaa olla jopa kynnyskysymys aloitteleville urakoitsijoille. Turhia kustannuksia on voitava karsia.
Kuljetus- ja konealan yritykset, tuotantolaitokset, teollisuus- ja kehitysmaiden taloudet ja yksityiset ihmiset ovat kaikki kärsijöitä öljyn hinnan rikkoessa jatkuvasti ennätyksiä.
Pitkässä juoksussa voittajia eivät ole öljyntuottajatkaan, jotka ovat olleet varsin hissuksiin ja tehneet harvinaisen vähän helpottaakseen öljyn hinnan kehitystä.
Kiihtyvällä vauhdilla yritetään kehittää korvaavia polttoaineita sekä tarjota vaihtoehtoja fossiilisten polttoaineiden käytölle. Konkreettisia vaihtoehtoja on tosin vielä kovin vähän.
Polttonesteiden valmistaminen elintarvikkeista taas on johtamassa ruokakatastrofiin ruoan raaka-aineiden hintojen noustessa. Samaan aikaa kuivuus koettelee maapallon väkirikkaimpia ja alikehittyneimpiä maita. Hyvinvointivaltioissa on ihmisten helppo vähentää tarpeetonta autoilua tai jättää joku vuotuisista lomalennoista tekemättä. Siirtyminen pienempään autoon vähentää polttoainelaskua niin, että matkustuskuluissa ollaan taas hyvien aikojen tasolla.
Kone- ja kuljetusyrityksissä ei ole oikotietä selviytyä nousevista kustannuksista. Kohonneiden polttoainekulujen ulosmittaaminen asiakkailta ei sekään ole helppoa, kun kallis polttoaine rassaa heitäkin.
Koneyrittäjien liiton mukaan polttoaineen hinta on kohonnut 60 prosenttia. Puunkorjuussa toimivan keskivertoyrityksen polttoainekulut ovat vuodessa kohonneet 22.000 eurolla.
Jos raakaöljyn hinta pysyy jatkossakin nykytasolla ja ehkä hiukan vielä nousee, eikä korvaavia vaihtoehtoja ehditä kehittää nopeasti, seuraukset alkavat näkyä maailman taloudessa.
Tilanne on hälyttävämpi kuin julkisuudessa halutaan uskoa. Kone- ja kuljetusyrityksillä ei ole enää edellytyksiä toimia.
Koneyrittäjien liiton kokoamien tietojen mukaan kannatti. Parasta tulosta tekivät maarakennusalan yritykset, joiden tulos oli 6,8 prosenttia liikevaihdosta, puunkorjuualalla 4,3 prosenttia ja turvealalla 0,5 prosenttia.
Yrityksissä keskimääräinen liikevaihto oli 200.000 euroa, maarakennuksessa 120.000 euroa, puunkorjuualalla 418.000 euroa, muilla aloilla 83.000 euroa.
Lyhyt laskutoimitus osoittaa, että eivät ainakaan amerikkalaiset eläkeläismummojen ja -pappojen säätiöt sijoittaisi rahojaan suomalaisiin koneyrityksiin.
Kaikki muut toimialat paitsi metsänparannusala paransivat tulostaan, turvealaa koetteli korjuun kannalta surkea kesä.
Koneyrittäjien edunvalvojat lukevat tuloksista, että ne toimialat, joissa on vain muutamia toimeksiantajia tekevät huonompaa tulosta.
Nyt on pelättävissä, että samainen tauti leviää myös maarakennukseen urakkakokojen edelleen kasvaessa. Niihin pääsevät käsiksi vain suuret rakennusyhtiöt, jotka teettävät työn aliurakoina koneyrittäjillä.
Tienhoitourakoiden kilpailu ei toimi
Tämän kevään tienhoitourakoiden kilpailuttaminen näyttää suunnan, Destia Oy (ent. Tieliikelaitos) valtaa takaisin menettämiään tienhoitourakoita.
Suuntaus on Tiehallinnon puolelta katsottuna hyvä, kun kustannukset laskevat, mutta yksityisten urakoitsijoiden kannalta se ei ole toivotunlainen. Yksityiset yritykset joutuvat laskemaan tarkasti tarjouksensa kannattavuuden. Myös muuttuvia riskitekijöitä on viiden ja seitsemän vuoden pituisiin urakoihin liian paljon.
Pitkissä sopimuksissa on hyvät puolensa, yritys pystyy investoimaan pitkään työjaksoon. Kääntöpuolella ovat arvaamattomat tekijät, kuten muun muassa polttoaineiden hintakehitys, kuljettajien saatavuus ja palkkakehitys.
Yrittäjien mielissä kummittelevat edelleen Destialle periytyneet edut ja "huomenlahjat", joten heidän mielestään kilpailu ei toteudu tasapuolisesti.
On käsittämätöntä miten tälläkin tarjouskierroksella Tiehallinnon asettama kustannusarvio alittui peräti 16 prosentilla. Erot tarjouskilpailun voittajasta toiseksi jääneisiin olivat keskimäärin yli viisi prosenttia.
Eivät kaikki yksityiset urakoitsijat voi laskea kustannuksia jatkuvasti väärin ja hävitä Destialle. Jokin tienhoidon kilpailuttamisessa mättää?
Hallitus on päättänyt kehysriihessään koko hallituskauden infrahankkeista. Rahaa on varattu niin perusväylänpitoon kuin uusiinkin kohteisiin, teihin ja raiteisiin.
Merkittävin hanke on E18:n perusparannus niin Kehä III:lla kuin Koskenkylästä Vaalimaalle päin, johon sisältyy muun muassa pitkään odotettu Haminan ohikulkutien rakentaminen.
Hallitukselta tuli myös päätös osallistua metron jatkon ja kehäradan rakentamisen rahoitukseen. Niissä asetettiin kuitenkin tiukat raamit, joten hankkeisiin osallistuvien kaupunkien on raavittava lisää rahaa omista taskuistaan.
Seuraavien neljän vuoden aikana kohdistetaan 105 miljoonaa euroa puun saannin varmistamiseen metsälaaneilta teollisuuden pihoille.
Maarakennusalalla riittää töitä. On suuria hankkeita, mutta perustienpidossa on myös pieniä hankkeita alemmalla tieverkolla, joista paikalliset urakoitsijat pääsevät osallisiksi.
Taistelu katupölyä vastaan
Äskettäin valmistui laaja katupölyn tutkimusprojekti KAPU, joka antaa heti työvälineitä kaupunkien puhtaanapidolle. Ensikädessä apua saavat ne viisi kaupunkia, jotka olivat hankkeessa mukana, mutta kerätty tieto on sovellettavissa myös muihin kaupunkeihin.
Yhtenä merkittävänä kohtana tutkimuksessa selvitettiin kaupungeissa olevien rakennustyömaiden vaikutusta pölyn syntymiseen. Jos mitään ei tehdä nousevat pölyarvot nopeasti.
Yhteistyössä urakoitsijoiden kanssa kaupungit voivat välttää pitkin kesää vaivaavat pölypilvet. Se vaatii kuitenkin molemmilta osapuolilta panostuksia ja jatkuvaa päivystystä. Tarvitaan myös tiedotusta työvaiheista, jolloin työmaalta kulkeutuu kuraa kaluston pyörissä ajoväylille.
KAPU-projeksti jatkuu ja mukaan tulee myös kaluston puhdistustehokkuuden arviointi. Suomessa myytävien lakaisukoneiden ongelmana on se, että ne kehitetään ja
valmistetaan maissa, joissa ei ole tällaista kevätpölyn ongelmaa kuin Suomessa. Siinä on miettimistä, millä me hoidamme kaupunkiemme kevätpölyt pois.
EU:n päätös uusiutuvien energioiden käytön lisäämiseksi merkitsee, että Suomessa on nostettava bioenergian osuus 38 prosenttiin. Vaatimus oli odotettu, mutta haasteesta tullaan todennäköisesti selviytymään.
Puuenergian osalta tilanne on periaatteessa hyvässä mallissa, mutta niin korjuun kuin käytönkin osalta on vielä paljon kehitettävää. Bioenergian käytön lisääminen nojaa paljolti metsäenergian varaa.
Biopohjaisten polttonesteiden puolella ollaan aika lailla eksyksissä. Mitään pysyvää ratkaisua ei vielä ole, mutta siitä huolimatta fossiilisten polttonesteiden sekaan on jotain sekoitettava. Tällä alueella ajaudutaan helposti väärin päätöksiin ja investointeihin, jotka eivät pitkällä aikavälillä tule toimimaan.
Maamme päättäjät naulasivat ensimmäiseksi päätöksen seinään, jossa otetaan luulot pois fossiilisia polttoaineita käyttäviltä pk-yrityksiltä ja veronmaksajilta. Kiinteistöjen lämmitystä öljyllä ja sähköllä tullaan rankaisemaan. Kustannukset tulevat nousemaan myös työkoneiden ja autojen polttoaineissa.
Esimerkiksi öljylämmityksessä ollaan jo etunojassa kiristetty energiakulutusta. Öljyalan palvelukeskuksen mukaan säästö on niin suuri, että öljyä käytetään noin neljännesmiljoonan omakotitalon lämmityksen verran vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
Tässä vaiheessa on valtion taholta luvassa vain piiskaa fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi, koskahan esille tuodaan porkkanat. Arvatenkin hyvin nahistuneita ja pieniä.
Hatunnosto Nokian suuntaan
Suomalainen huippuosaaminen otti jälleen ison askeleen, kun Nokialta avattiin pää Venäjälle. Venäläinen traktorivalmistaja päätti aloittaa SisuDieselin moottorivalmistuksen, jota varten on perustettu yhteisyritys Sisu Diesel Oy:n omistajan, Agcon kanssa.
Ratkaisevana tekijänä yhteistyön käynnistymisessä on ollut varmasti Agco, mutta sekään ei olisi saanut jalkaansa venäläiseen yhteisyritykseen, ellei sillä olisi ollut tarjota Sisu Dieselin tapaisen moottorivalmistajan huipputuotteita.
Suurin kunnia kuuluu Nokian Linnavuoreen, jossa on tehty määrätietoista tuotekehitystä ja on kehitetty myös tuotantoteknologiaa yhä suurempien moottorimäärien valmistamiseksi.
Kotimaan hakkuumäärien kasvaminen on synnyttämässä henkisen mittelön koneurakoitsijoiden ja puunostajien välillä.
Teollisuus sanoo, että konekapasiteettia on lisättävä ja kuljettajia koulutettava enemmän, että puuta saadaan riittävästi. Melkeinpä samaan hengenvetoon todetaan, että tehtaita tullaan raaka-ainepulan vuoksi sulkemaan. Tällä saadaan poliittisia päättäjiä valppaiksi.
Teollisuuden tavoitteena on pitää puun korjuukustannukset haluamallaan tasolla. Koneurakoitsijoiden mielestä hätä ei ole tämän näköinen. Kone- ja henkilöresursseja on tarjolla riittävästi. Asiat täytyy vain panna järjestykseen.
On siirryttävä ympärivuotiseen korjuuseen, jolloin kalusto ja henkilöstö ei ole kuukausia pakkolomalla. Tämä edellyttää myös puunostajien uudenlaista asennoitumista ja parempaa hakkuiden suunnittelua.
Myös puunkorjuu- ja kuljetusyritykset voivat paremmin, kun kalusto ja henkilöstö saadaan tuottamaan tehokkaammin.
Turhake vai käyttökalu?
Vuoden turhakkeeksi on Suomen luontoliitto valinnut mönkijät. Ajopelit ovat yleistyneet viime vuosina varsinkin Etelä-Suomessa, jossa ei ole ollut kunnon talvia moottorikelkkailulle.
Luontoliiton kanssa on helppo olla samaa mieltä mönkijöiden tarpeettomuudesta, jos niillä ilman päämäärää kierretään samaa rataa vuodesta toiseen.
Turhakkeen valitsijat eivät ehkä tiedä tai välitä siitä, että mönkijöille on myös ammattikäyttöä.
Mönkijät ovat esimerkiksi linjatöiden tai pelastuspalvelun käytössä käteviä henkilö- ja tavarakuljettimia. Teloilla varustettuna ajoneuvo palvelee kesät ja talvet, ei tarvita kahta eri maastoajoneuvoa. Ympäristön säästöä sekin.
Puolentuhannen osallistuneen henkilön joukosta, 12 äänen perusteella päätetty turhake ei anna oikein vakuuttavaa ja vastuullista kuvaa koko valinnasta.
Suomessa uusiutuvien energioiden ympärillä kuhisee kuin muurahaispesässä lämpimässä kesäauringossa. Jokainen touhuaa omalla alueellaan vilkuilematta sivuille, mitä naapuri mahtaa touhuta. Bioenergian ympärillä häärii lukematon määrä tutkimuslaitoksia, järjestöjä, konevalmistajia konsulttiyrityksiä ja yksityisiä toimijoita.
Valtio antaa lupauksia rahoituksesta, jos vain joku vihjaa keksineensä viisastenkiven energiaratkaisuun, tai edes sinne päin. Vireillä on vaikka minkälaista hanketta, korjuu- ja kuljetusjärjestelmää. Ideoita singahtelee seminaareissa ja pienestä kipinästä aloitetaan protojen valmistus.
Onko tilanne enää kenenkään hallinnassa? Tietääkö kukaan minkä energiamuodon kehittäminen on järkevää? Onko kaikista keksinnöistä selvitetty mikä on niiden todellinen vaikutus hiilidioksiditaseeseen? Onko tehty oikeat poliittiset ratkaisut?
Jos nämä asiat on selvitetty, ei niitä ainakaan selväsanaisesti ole julkisuuteen kukaan uskaltanut kertoa. Tieto poistaisi monta turhaa yritystä ja epäonnistumista. Voisimme keskittyä niihin ratkaisuihin, joilla on edes joitakin mahdollisuuksia toimia kestävällä pohjalla tulevaisuuden bioenergialähteitä kehitettäessä.
Energiapolitiikka on niin laaja ja tärkeä asia, että Suomessa tulisi olla alan kokoava elin, ehkä ministeriö. Tulevaisuuden kannalta toimiva energiahuolto on maamme kannalta varmasti kolmen tärkeimmän asian joukossa.
Entä sitten toisinajattelijat, heitäkin on? Ajoittain tuntuu, että Suomessa kotimaisten, uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on pyhä asia. Edes niiden järkevä ja perusteltu arvosteleminen vaietaan kuoliaaksi. Soraäänien takana voi piillä arvokkaita näkemyksiä, joista myös kotimaisten, uusiutuvien energioiden kehittäminen voi hyötyä.
Tuore liikenneministeri Anu Vehviläinen ärähti infrarakentamisen urakkahintojen rajusta noususta. Hän jopa uhkaa jo sovittujen urakoiden siirtämisellä hamaan tulevaisuuteen.
Ministeri uhoaa, "…tällaiseen hulvattomaan kustannuskehitykseen tartutaan heti ja kovalla kädellä."
Tästä ovat varmasti mielissään myös ne rakentajat, jotka maksavat nyt rajusti kohonneita hintoja rakennustarvikkeista. Muun muassa teräksen, sementin tai puutavaran hinnat ovat jopa kaksinkertaistuneet. Millähän mahtikäskyllä ministeri Vehviläinen pudottaa hinnat vaikkapa parin vuoden takaiselle tasolle?
Tienrakennuksessa tarvitaan paljon muutakin kuin raakaa maanrakennusta. Urakkahintojen nousu on monen tekijän summa. Vähäisimpiä eivät ole materiaalien hinnannousu, ammattiväen palkkavaatimukset, polttoainekulut tai asfaltin raaka-aineet.
Urakoitsijat ovat heittäneet pallon Tiehallintoon, jossa tehdyt kustannusarviot on huitaistu hihasta ja vanhentuneita. Matkan varrella hankkeeseen tulee lisää kustannuksia aiheuttavia elementtejä ja vilkkaan liikenteen ohjausta.
Urakoita jakavan Tiehallinnon on syytä tutkiskella toimintatapojaan. Omaa työtään helpottaakseen Tiehallinto antaa urakat niin suurina paketteina, että se rajaa tarjousten tekijät puoleen tusinaan yritystä. Suunnittelemalla urakat pienemmiksi kokonaisuuksiksi myös kilpailu urakoista kiristyisi.
Liikenneministeriön pitäisi valvoa niin Tiehallintoa kuin Destiaakin (Tieliikelaitos), mutta ote on ilmeisesti kirvonnut, koska tarvitaan ulkopuolinen selvitysmies tutkimaan kustannusarvioita ja urakkakilpailuja.
Valtio olisi voinut jo vuosia sitten tehdä osansa hintojen nousun rajoittamiseksi myymällä omistamansa kiviainesvarat tasapuolisesti kaikille urakoitsijoille samaan pilkkahintaa, jolla Tieliikelaitos sai ne.
Kilpailu metsässä kiihtyy
Kilpailu metsäalan koneurakoitsijoita tulee kiihtymään. Suomen metsistä otetaan tulevaisuudessa yhä enemmän tavaraa ulos.
Jos Venäjä pitää tulleistaan kiinni metsäteollisuuden puunhankinnat kotimaan metsistä kasvavat. Samaan aikaan metsäenergian käyttö kasvaa. Kuivumista odottavat kanto- ja rankakasat ovat tuttuja näkyjä yhä pienemmillä hakkuilla.
Nestemäisten biopolttoaineiden jalostaminen puusta tulee lisäämään metsäraaka-aineen hankintaa. On todennäköistä, että uudella alalla tullaan kilpailemaan samoista yrittäjistä ja koneista kuin nykyiset markkinatoimijat.
Koneyrittäjäosaaminen on tärkeä menestystekijä bioenergia-alalla. Markkinat ja raha ratkaisevat sen, mihin yrittäjät suuntaavat osaamis- ja koneresurssinsa. Tulijoista ei ole ylitarjontaa, keskimääräinen mediaaniyritysten nettotulos on viime vuosina ollut vain 2-3 prosentin luokkaa. Vastaavasti jalostus- ja jakeluporras kirjaa jopa viisinkertaisia tuloksia.
Kiina on länsimaisten konevalmistajien silmissä suuria voittoja tarjoava paratiisi. Ei ole montaa kone- tai traktorivalmistajaa, jolla ei olisi omaa tai yhteistä valmistusta kiinalaisten kanssa.
Vahvassa talouskasvussa olevassa Kiinassa ympäristöasiat on työnnetty syrjää. Lukemattomissa teollisuuskaupungeissa ilma on niin saastunutta, että asukkaiden sairaudet ovat moninkertaiset muuhun väestöön verrattuna. Maan johto on ilmoittanut, että talouskasvu on saastumisen estämistä tärkeämpi asia.
Maassa on myös paljastunut laaja lapsi- ja orjatyövoiman käyttö. Kuinka monien länsimäisten konevalmistajien rakentamiin tehtaisiin tiilet on teetetty orjatyönä lapsilla?
Vastuu Kiinan saastumisesta ja julmista työoloista lankeaa osaltaan konevalmistajille, jotka aina vain suurempien voittojen sokaisemana perustavat tuotantoa sinne.
Yritykset ovat etabloituneet Kiinaan tuntematta riittävästi maata. Kun paikalliset viranomaiset eivät vaadi ympäristöasioiden ottamista huomioon eivät yritykset tee sitä vapaaehtoisesti. "Maassa maan tavalla", antaa ilmeisesti oikeudet poiketa yrityksen perusarvoista, kerrotaan yrityksen internetsivuilla hurskastellen mitä tahansa.
Kiinalaisten koneiden ja tuotteiden tuominen ei sekään ole omiaan kehittämään maan oloja. Yhtälailla maassa olevat omat yritykset saastuttavat suruttomasti ympäristöä ja ilmastoa sekä polkevat ihmisoikeuksia.
Biopolttoaineen koukerot
Oikeiden bioenergiaratkaisujen löytyminen vie oman aikansa. Joillakin raaka-aineilla ei saavuteta juuri lainkaan hiilidioksidisäästöä, eli biomassan valmistukseen joudutaan käyttämään liikaa fossiilisia öljytuotteita.
Kaikkien asiantuntijoiden mukaan puu on paras vaihtoehto poltettuna. Hiilidioksidisäästö on jopa 80 prosentin luokkaa. Onneksi meillä puuta riittää varsinkin kun esimerkiksi kaasutuksella valmistettavassa liikenteen biopolttonesteessä ei ole merkitystä käytetäänkö risuja vai tukkeja raaka-aineena.
Etanolin valmistaminen suomalaisista raaka-aineista ei ole kannattavaa korkeasta hinnasta johtuen, siksi Suomeen tuodaan palmuöljyä, jonka viljely ei kuitenkaan ole kestävällä pohjalla.
Liikennepolttoaineena käytettävää etanolia valmistetaan muun muassa viljasta, soijasta ja palmuöljystä. Ruoan raaka-aineen käyttö polttoaineen valmistukseen on nostanut vastalauseita ja asettaa teollisuuden eettisen kysymyksen eteen: onko oikein valmistaa ökyautojen polttoainetta elintarvikkeista, kun maailmalla on nälänhätää?
Viime vuoden tuloskyselyn perusteella koneurakoinnissa on päästy aikaisempaa vuotta paremmin plussalle. Palkkakorjatut tulokset kertovat, että maarakennusalalla tehtiin tulosta 5,4 prosenttia liikevaihdosta, puunkorjuussa 2,5 ja turvetuotannossa 11,8 prosenttia. Heikommin meni metsänparannuksessa ja energia-alalla.
Yrityksissä katsotaan, että suurin syy tuloksentekoon on kausivaihtelut ja alhainen hintataso. Turveala on perinteisesti vahvojen kausivaihteluiden vietävänä, myös maarakennusala on kärsinyt talviseisokeista, joskin viime talvena osa koneista pyöri lähes ympäri vuoden.
Turveala teki ennätysavauksen
Energiaturpeen tuotannossa koettiin ennätys, kun ensimmäiset turvekoneet aloittivat työnsä jo maaliskuun puolella.
Kauden turvetavoite on 28 miljoonaa kuutiota. Tuotannossa työskentelee noin 2.600 ihmistä ja heillä on käytössään vajaat 1.300 traktoria.
Tuotantoalaa on noin 55.000 hehtaaria. Sen mukaan hehtaarisaanto on hiukan päälle 500 kuutiota. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, aikaisesta noston aloituksesta huolimatta myös säiden suosiollista avustusta.
Puunsaanti ontuu
Ensimmäiset merkit Suomen metsäteollisuuden puuraaka-aineen saatavuudesta alkavat näkyä jo ensi syksynä. Ensimmäisenä tulee pulaa vanerikoivusta. Syynä eivät ole pelkästään Venäjän nostamat puutullit, sillä vaikeat korjuuolosuhteet ovat vähentäneet puun saatavuutta niin Venäjän puolella kuin Suomessakin.
Metsäkonekauppa on käynyt alkuvuodesta hyvin. Se on merkki siitä, että koneurakoitsijat ovat uskaltaneet investoida uuteen kalustoon. Puun tarve kotimaan leimikoilta kasvaa nopeassa tahdissa, jos tulliaikataulu pitää paikkansa.
Tulevaisuudessa puun tuonnin vähentyminen itärajan takaa ei ole ainoa puuhankinnan ongelma. Muutama vuosi on näyttänyt, että luonto saattaa sotkea pahasti puunkorjuun. Paitsi metsien pohjien pettäminen, vaikeuttaa puun kaukokuljetusta myös sulina pysyvät tiestön pohjat.
Uhkana on pitkiksi venyvät kelirikkoajat. Näiksi viikoiksi varatut kelirikkohakkuut on jo pitkälti syöty talvella. Kaluston seisottaminen vie alan kannattavuutta. Toisekseen ammattikuskien pitäminen reservissä käy mahdottomaksi, sillä kukaan ei voi olla puolta vuotta työttömänä. Kuskeista on jo muutenkin pulaa ja osa uhkaa siirtyä muihin, säännöllisempiin töihin.
Tänä keväänä Suomessa nytkähtivät biopolttoaineiden kehitystoimet liikkeelle aimo harppauksen. Neste Oil ja Stora Enso ovat käynnistämässä koelaitosta, joka käyttää hakkuutähteitä ja kantoja raaka-aineenaan. Laitos tuottaa vahaa, joka tislataan öljynjalostamolla dieselöljyksi.
Jos koelaitos toimii, rakentavat yhtiöt täysimittaisen biodiesellaitoksen, jonka vahasta saadaan valmista polttoainetta noin 120 miljoonaa litraa.
Stora Ensosta kerrotaan, että yhtiön voisi rakentaa kolme suurta laitosta ja Suomen jätepuu riittäisi kuuteen laitokseen. Niiden yhteistuotanto olisi jo 18 prosenttia tarvittavasta liikennepolttoaineen määrästä. Lisäksi turve soveltuu samalla menetelmällä tuotettuun biodieseliin. Turvetta on laskettu riittävän myös kuuteen tuotantolaitokseen.
Toinen suurhanke tähtää biopolttoaineiden valmistamiseen kaasutusteknologialla, jota kehittävät VTT ja Neste Oil. Tässä hankkeessa ollaan kuitenkin vasta laboratorioasteella, edes koelaitoksen rakentaminen ei ole vielä näköpiirissä.
Katupöly tappaa
Suomessa ollaan äärimmäisen huolestuneita vapaaehtoisesti nautittavan alkoholin aiheuttamista kuolemista, joita on noin parituhatta vuodessa. Valitettavan paljon.
Vähemmälle huomiolle jäävät elinympäristössämme leijuvien pienhiukkasten sairastuttamat ja tappamat kansalaiset. Vähäisin syy kuolemiin ei ole katupölyn tai pakokaasujen hiukkasten aiheuttamat kuolemat. Ja on muistettava, että pahin katupölyjakso rajoittuu vuodessa ainoastaan pariin kevätkuukauteen, kun vastaavasti ihmiset tappavat itseään viinalla ympäri vuoden.
Tutkimusten mukaan liikenteen pyörissä hienoksi pölyksi jauhaantunut hiekoitushiekka on keuhkoille vaarallista. 80 prosenttia hengityselimiin joutuvasta pölystä on niin hienoa, että se kulkeutuu jopa verenkiertoon asti.
Viinan vaikutuksia kuolemiin on tutkittu runsaasti, mutta katupölyn ja liikenteen hiukkaspäästöjen vaikutuksista on vain karkeita arvioita. Suurin osa sairastuvista ihmisistä ei suinkaan altista itseään vapaaehtoisesti vaarallisille pölyille. Vai onko niin, että päättäjät eivät uskalla kertoa totuutta.
Kaupunkien sekä kuntien päättäjät ja poliitikot eivät riittävän pontevasti hyökkää pölyongelmaa vastaan. Rahaa täytyy löytyä nykyistä nopeampaan ja useammin tapahtuvaan hiekoitushiekan poistamiseen kaduilta ja teiltä. Lakaisussa edelleen käytettävien avoharjojen ja puhaltimien käyttö on kiellettävä ja sitä on myös valvottava.
Suomessa voi urakoida kuljetuksia liikennetraktorilla kunhan yhdistelmän mitat ja vaatimukset täyttyvät. Kuljettajalla on oltava vähintään C-ajokortti.
Maakunnallisesti liikennetraktorit ovat nostaneet erityisesti kuorma-autoilijoiden niskakarvoja pystyyn. Toisaalla maansiirrossa olevat traktoriyhdistelmät menevät sulassa sovussa kuorma-autojen kanssa. Vaikeilla työmailla ja lyhyillä siirtomatkoilla traktori on tehokkaampi kuin kuorma-auto.
Ongelmana, ja varmasti myös tunteiden nostajana, traktoriurakoitsijat ovat silloin, kun urakoidaan kaikkien kannattavuuslaskelmien alapuolella. Tilaajan kannattaa ottaa halvin kuljetus, mutta silloin työtilanteet menevät päätyönään maansiirtoa tekevien käsistä.
Urakoimaan tullaan esimerkiksi maatalouden sivuelinkeinon nimikkeellä. Silloin urakoinnin kustannuksiin ei lasketa traktorin kuluja, riittää kunhan kuski saa jonkinlaisen tuntipalkan.
Kun työn tilaajatkin jo ihmettelevät miten halvalla traktorin, perävaunun ja kuljettajan saa urakoimaan, ollaan pahasti hakoteillä. Laskukoneen ja järjen käyttö ei ole kiellettyä traktoriurakoinnissakaan.
Kone sanoi puli puli!
Tämän tästä lehdissä on uutisia suohon tai jäihin vajonneista koneista ja niiden kalliiksi tulleista nosto-operaatioista.
Työkoneen uppoamisriskiä voi pienentää, jos ottaa oikeanlaisen vakuutuksen, joka korvaa niin koneen nostokulut kuin uppoamisesta aiheutuneiden vaurioiden korjaamiset.
Tämän kevään aikana tulee toiseltakin vakuutusyhtiöltä vakuutus, joka sisältää koneen uppoamisvahingot. Näin vakuutuksia pystyy jo vertailemaan kahden yhtiön kesken.
Jos koneelle ei ole työmailla mahdollisuutta upota suohon tai jäihin ei siitä kannata maksaa vakuutusmaksuakaan.
Koneiden kylmänkestävyys koetuksella
Tämän vuoden Arctic Machine Testissä olivat vertailussa reilun viiden tonnin painoiset pyöräkuormaimet valjastettuna nivelauroilla ja lumikauhoilla taajamien talvikunnossapitoon.
Pakkasen kiristyessä kolmenkymmenen asteen tietämillä alkoivat koneiden halvaantumisoireet. Akuissa ja moottoreiden esilämmitysjärjestelmissä eivät kapasiteetit vastanneet tarpeita tai hydrauliöljyt eivät kylmässä pysyneet riittävän juoksevina työskentelyä varten.
Jos joudutaan tilanteeseen, että koneita on pakko käyttää näinkin kylmissä olosuhteissa, tarvitaan monia toimenpiteitä, joilla koneiden pakkassietävyyttä voidaan nostaa.
Onneksi yli kahdenkymmenen asteen pakkasissa sataa harvoin lunta.
Kommentoi tai anna palautetta toimitukselle
