| Valheellinen tiepolitiikka – Liikenneturvallisuuden surma |
|
| 11.12.2020 00:00 |
Seutu- ja paikallistiet, entiset soratiet tänään: alavilla mailla kilometrikaupalla liejumössöä "nimismiehen aallokkona".
Ennen pidettiin sorateiden ”nimismiehen kiharia” todisteina rikkinäisistä iskunvaimentimista, jotka vaaransivat auton hallintaa ja liikenneturvallisuutta. Ja niitä oli paljon.
TÄNÄÄN soratiet ovat muuttuneet. Tiedä häntä, millä kemiallisilla aineilla entisiä sorateitä käsitellään tänään. Kuivana tien pintaon kovaa kuin savipanssari. Sateensattuessa ne muuttuvat liejuisen tahmeaksi pintamassaksi. Kun auton rengas osuu kuoppaan, se räjäyttää alta pois soraa. Kuoppa syvenee syvenemistään samalla kun kovat reunat pitävät, kuoppa ei laajene. Samoin käy asvalttitien kuopissa. Kun rengasosuu sellaiseen teräväreunaiseen, hyvin syvään kuoppaan, se rikkoo iskunvaimentajan.
SATEEN kastaman tien liejuvellissä iskariviallinen rengas pomppaa. Liejussa ei synny kiharia kuten kuivalla soratiellä, vaan alati syveneviä aaltoja. Liejutielle syntyy jopa satoja metrejä pitkiä ”nimismiehen aallokkoja”. Ja ne pompottavat auton menoa niin, että hammasproteesit irtoavat ja iskunvaimentimia rikkoontuu lisää.
"Nimismiehen aallokon" lieju rikkoo auton ja kuljettajan, ja tarttuu kymmeninä kiloina ruostuttamaan autojen alustoja.
KATSASTUSASEMAT osaavat kertoa, että rikkinäisiä iskunvaimentimia löytyy testerillä, ja silmämääräisestikin, jo uskomattomanpaljon ja aina vain enenevästi! Myös raskaissa kuorma-autoissa ja perävaunuissatulee vastaan yhä enemmän jopa katkenneita iskunvaimentimia. Erityisen paljon niitä on nk. halpamaiden rekoissa, kertomaassa Suomen teiden kunnosta.
VANHA katsastusmies, autoinsinööri ei ihmettele. ”Sen saa, kun teitämme aina vain vauriokorjataan peruskorjauksen sijaan. Korjausrakentajat tienaavat joka vuosi samoista paikoista, ja kansa maksaa. Sen sijaan että peruskorjattaisiin alkujaan sorateiden nyt yli 50 vuotta vanhoja perustuksia ja pohjarakenteita vastaamaan nykyajan kasvaneita kokonaispainoja ja liikennetiheyksiä”, vanha katsastusmies sanoo.
TEIDEMME rungot, perustukset, pohjat sortuvat, yksi toisen jälkeen, tihenevästi! Väylävirasto ilmoittaa koronalamassa korotetuista väyläkunnostusrahoista. Kahdesta miljardista valtaosa menee rauteille, joilla kulkee vain 4-6% koko maan rahtitavarasta – ja ehkä 30% (kannattamattomaksi tuomitusta) henkilöliikenteestä. Turun ”Tunninjunan” jatkosuunnitteluun kaadetaan kymmeniä miljoonia hyvin tietoisina siitä, että Lohja-Salo väli lyhentäisi kokonaismatkaa vain 26 km:n ja ajoaikaa 8 minuuttia – ja että 3,5 miljardin euron kokonaistuhlauksen jälkeen valtio joutuu vielä tukemaan jatkossa jokaista Tunninjunan matkalippua 100 €/lippu!
Entisten sorateiden kuivemmilla osuuksilla, mäissä ja nyppylöillä syntyy kilometrimäärin kuoppahelvettiä. Se täräyttää iskunvaimentimet ja pyöränkulmat pois pelistä - jollei "nimismiehen liejuaallokko" ole sitä tehnyt jo aiemmin.
VALTIOLLA on vastuu 78 000 maantie-km:stä, joista valta-, kanta-, seutu- ja yhdysteitä 51 213 km – joista 24 523 km päällystettyjä. Yhteensä veronmaksajilla on vastuu 454 000 tie-km:n kulkukelpoisuudesta. Yksityisteitä on 350 000 km, niistä metsäautoteitä ja mökkiteitä 230 000 km. Pääteiden lisäksi maamme ”Vihreä kullan”, puunkuljetusten, metsäteiden pohjat luhistuvat kuten päätietkin.
TEITÄ korjataan veronmaksajilta kerätyillä miljardeilla yhä uudestaan – pintakorjauksina, tilapäisinä laastareina, silmänkääntötemppuina. Tekopyhästi paasataan liikenneturvallisuuden tärkeydestä samalla kun rikotaan iskunvaimentimia ja pyöränkulmia ja aiheutetaan suoraa hengenvaaraa näennäisillä tienkorjauksilla. Raha virtaa veronmaksajilta teiden korjaajille, joista suurimman potin korjaa - kas kumma,Destia, valtion oma liikeyritys!
SAMAAN aikaan maa kärsii ala-arvoisista liikenneyhteyksistä ja kansa hengenvaarasta kustantamillaan teillä.
Pian on taas kuntavaalit. Eihän niillä merkitystä liikenneturvallisuuden kannalta, eihän. Jos ei maksajakansa huomaa!
|