| Naisistuminen |
|
| 01.12.2010 18:44 |
Eduskunnan liikennevaliokunta päätyi 10 vuotta sitten yksimielisesti ehdottamaan, että Suomessakin kokeiltaisiin punaisista liikennevaloista oikealle kääntymistä. Jopa vasemmiston ja vihreiden edustajat, jotka yleensä aina vastustivat kaikkea, puolsivat kokeilua. Eduskunta hyväksyy periaatteessa aina erikoisvaliokuntansa esityksen, joka on syntynyt kaikkien mahdollisten asiantuntijoiden kuulemisen pohjalta. Näin ei tässä tapauksessa käynyt. Eduskuntakäsittelyssä naiskansanedustaja toisen jälkeen marssi puhujapönttöön liikenteen ”asiantuntijana”. Sanoma oli kaikilla sama: ”Niin, niin – voi olla että se toimii kaikkialla muualla maailmassa, mutta suomalainen autoilija on erilainen. Kas, suomalainen autoilija AJAA JALANKULKIJAN PÄÄLLE!” Niin puoluerajat ylittävä naisverkosto, johon aina kuuluu pieni joukko akkoja miesten vaatteissa, onnistui kaatamaan muualla ympäri maailmaa hyvin toimivan, joustavan liikennevalokäytännön. Huterat 3-pyöräiset mopoautot, joissa oli vaijerikäyttöiset jarrut ja vain takapyörissä, ei lämminilmapuhallusta tuulilasiin eikä turvavöitä, kehittyivät 4-pyöräisiksi hydraulisilla jarruilla kaikissa pyörissä, lämmityslaitteella, huurteenpoistolla tuulilasiin, kolmipisteturvavöillä ymv. Valtio pelkäsi autoveron menetyksiä jos ne yleistyisivät. Se vaati liikenneministeriön (LVM) edustajaa eduskuntaan torjumaan 4-pyörämopoautojen tuloa Suomeen. Ilmeisesti LVM:ssä ajoneuvotekniikan päälliköt Kärki ja Saari kieltäytyivät antamasta väärää todistusta uudesta kehitysaskeleesta. Tehtävän otti liikenneinsinööri Anna-Liisa Tarvainen. Hän tuli eduskuntaan ja vakuutteli LVM:n liikenneturvallisuusyksikön hallitusneuvoksen koko arvovallalla liikennevaliokunnan jäsenille, että 4-pyörämopoauto oli epävakaa ja hengenvaarallinen ajopeli verrattuna vanhaan 3-pyörämopoautoon, kunnes valiokunnan puheenjohtaja Pulliainen kehotti häntä lopettamaan. Naiset eivät osaa lukea liikennettä 5.3.2009 asetettu Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta määrittelee liikenneturvallisuuden päälinjat vuoteen 2015. Jäseniä on 15, joista 7 naista. LVM:llä on johtava asema. Sen kolme jäsentä ovat neuvottelukunnan pj. Minna Kivimäki, vpj. Anneli Tanttu, jäsenenä Anna-Liisa Tarvainen. Yhteyshenkilönä toimii LVM:n Eija Maunu. Oikeus- sekä ympäristöministeriötä, Kuntaliittoa ja Liikennevirastoa edustavat jäsenet ovat naisia. Tulokset ja päätökset naisistuvat. Hallitusneuvos Tarvainen vuoti ennen aikojaan, että nopeusrajoituksia valmistaudutaan alentamaan kahden vuoden sisällä nykyisistä (80-100-120 km/t) 70:een ja 90:een. Liikenneministeri Anu Vehviläinen säikähti ja kiisti. Ennen eduskuntavaaleja sillä voisi laajalla maaseudulla olla paha vaikutus Kepun kannatukseen. Vaalien jälkeen naisten sanelemat alennetut nopeusrajoitukset tulevat. Viimeisten vuosien aikana naisministerit ovat hallinneet sosiaali- ja terveysministeriötä 15 vuotta, opetusministeriötä 14 vuotta, liikenneministeriötä 10 vuotta, oikeusministeriötä yli 5 vuotta, ja nyt sisä- eli poliisiministerinäkin on nainen. Naisministerit uskovat naiselliseen tapaan olevansa miesten alistamia. He täyttävät tasa-arvoon vedoten ministeriönsä naisilla. Ministeriöiden ajatus-, työ- ja tavoitehakuisuus naisistuu. Kaikilla em. ministeriöillä on sanansa sanottavana Suomen liikennepolitiikan muotoutumiseen. Tieliikennepolitiikkamme, sitä määräävät lait ja asetukset naisistuvat. Naiset ovat huonoja autoilijoita. He eivät osaa lukea liikennettä auton käsittelytaidosta puhumattakaan. He ovat arkoja, toimivat epäjohdonmukaisesti ja yllätyksellisesti, keskittymättä. He ovat vaarallisia liikenteessä. Liikennepolitiikkamme muovataan nyt naisautoilijoiden ehdoilla. Heidän kanssaan on opittava elämään liikenteessä. Naiset ovat ottaneet määräysvallan myös tieliikenteestämme. Onko se sitten parasta kokonaisuuden kannalta, onkin ihan toinen juttu. |