Kun tulin tajuihini, Lasse makasi kuolleena ohjauspyörän päällä. Kädet roikkuivat suoraan alas. Verta valui korvasta ja suusta auton lattialle.

 

Ovi matkustajan puolella oli kadonnut. Ryntäsin ulos. Porsche paloi pimeässä yössä yli kaksi metriä korkeilla liekeillä keskellä vanhaa Turuntietä.

 

Syöksyin tulimerta pakoon. Pysähdyin 10 metrin päähän. Käännyin. Kaveri ansaitsisi sentään kunnon hautajaiset. Takaisin pää edellä Porscheen, Lasseen kaksin käsin. Yritin repiä, tyhmä, vaihdekepin yli. Jalka oli kiinni polkimien välissä. Se lähti nykäyksellä. Uusi Bally-kenkä irtosi jalasta ja jäi polkimien väliin.

 

Samalla viiltävä kipu kyljessä pudotti polville auton viereen. Kokeilin kädellä kylkeäni. Käsi kastui likomäräksi verestä. Lassen naama oli vieressäni maassa, jalat vielä Porschessa. Ammottava suu oli täynnä verta. Siitä nousi ilmakuplia, hitsi se ehkä eli, oli hukkua omaan vereensä! Sain sen äkkiä väännettyä naama alaspäin.

 

Iso jenkkifarmari oli ohittamassa puolittain ojan kautta. Ryntäsin ylös, mutta farmari katosi yöhön. Tuli Mini-farmari - sekin ojan kautta jatkaen matkaansa.

 

Cortina oli pysähtynyt parinkymmenen metrin päähän. Huusin apua. “Ei voi tulla lähemmäs, se räjähtää“, kuului vastaus pimeästä.

 

Tartuin Lassea ranteista ja sain raahattua kymmenisen metriä kohti Cortinaa. Sinä aikana kolme henkilöautoa kurvaili pysähtymättä palavan Porschen ohi jatkaen menoaa. Kipu kyljessä yltyi niin, etten pystynyt jatkamaan. Cortinasta kaksi miestä syöksyi vastaan ja raahasi Lassen autoonsa. Sillä matka jatkui Lohjan sairaalaan. Lasse jäi henkiin.

 

Miksi kaikki muut onnettomuuspaikalle sattuneet ajoivat ohi? Jatkoivat jopa ojan kautta matkaa?

 

Vuosia myöhemmin, taas vanhalla Turun tiellä. Hillman Minx oli tehnyt kunnon ilmalennon ja makasi kyljellään ovet auki, puuta päin, viitisentoista metriä tiestä. Nainen makasi auton vieressä, niska vääntyneenä, kuolleena. Auton toisella puolella mies juoksi puitten välissä pää verisenä huutaen taukoamatta “ei, ei, ei“. Auton sisällä oli tajuissaan loukkaantunut nainen. Saimme hänet ulos ja maate autoromun viereen.

 

Sitten: suuri avuttomuus! Eivät kaivanneet tekohengitystä. Mitään muuta emme osanneet. Kuin rynnätä tielle pysäyttämään lisäapua. Vasta seitsemäs auto suostui pysähtymään. Se olikin lottovoitto: lääkäri ja vaimonsa syöksyivät ensiapuun. Seuraavan päivän lehti keroi yhdestä kuolleesta ja kahdesta loukkaantuneeesta.

 

Miksi kaikki autot ohittivat onnettomuuspaikan pysähtymättä, kuin paeten? Jättivät loukkaantuneet oman onnensa nojaan.

 

Vastaus on tämän kolmikon käsissä: Stefan Wallin, tulevaisuusvaliokunta, tulevaisuuden kehitys. Tuomo Puumala, sivistysvaliokunta, koulutus, kasvatus ja nuorisotyö. Ilkka Kanerva, puolutustvaliokunta, maanpuolustustyö, rauhanturvatoiminta, koulutus.

Järjestin vuosia myöhemmin ensiapukoulutusta eduskuntaan moottoripyöräkerho Arkadian puolesta. Ensimmäinen vaikeus: koulutuksen järjestäjät halusivat rahaa – enemmän kuin vastaperustetulla kerholla oli varaa. Lopulta Punainen Risti suostui hyvän tahdon eleenä kouluttamaan kerran.

 

Eduskunta tarjosi hyvät tilat koko päivälle ajoitetulle koulutukselle. Koko henkilöstö: 200 kansanedustajaa, 200 avustajaa, 600 virkailijaa sai kutsun päivittämään ja kohentamaan ensiaputaitojaan ilmaiseksi. Punainen Risti tarjosi parastaan: lääkäreitä, asiantuntijoita, hoitajia, apuvälineitä, varusteita, tarvikkeita.

 

Tulos oli pettymys. Alta sata piipahti katsomassa, vain viitisenkymmentä osallistumassa. Kansanedustajia osallistui vain kourallinen! Se kävi selväksi, että kävijöiden osaaminen oli olematonta. Uutta tekohengitystä ei osannut kukaan.

 

Miksi ihmisiä ensiaputaitojen päivittäminen parhaalla koulutuksella ilmaiseksi ei kiinnostanut eduskunnassakaan?

 

Suomessa sattuu 5 000 sydänpysähdystä/vuosi. Sydäniskuri, defibrillaattori, (1 100-1 400€ tai 30 €/kk) voi pelastaa 75% sydänpysähdyksen saaneista. llman sitä pelastuu 5%. 

Jättimäisessä toimistotalossamme - 10 000 m² – ei ole sydäniskuria. Naapurin yhtä isossa toimistotalossa on yksi. Kummassakaan talossa en ole tavannut ainuttakaan henkilöä, joka osaisi sitä käyttää tositilanteessa – vaikka se “neuvoo käyttäjäänsä“. Seminaaripäivinä taloissa voi käydä toista tuhatta ihmistä. 

Ulkomailla sydäniskureita näkyy jopa rakennusten ulkoseinillä. Ruotsissa niitä liennee pitkälle yli 10 000. Suomessa on juuri ylitetty 2000 kpl. Kukaan ei tiedä missä sellainen on, kun äkkiä tarvitaan. Vielä harvemmassa on käytön osaajia.

 

Miksi Suomi on tällainen takamaa?
 

Peruskoulussa opetetaan elämisen ehtoja, mutta ei eloon jäämisen ehtoja. Kuitenkin jo pikkupojat leikkivät vaarallisesti, nykyään myös pikkutytöt. Pikkupoikana juostiin Helsingissä 6-kerroksisten talojen harjalla nokikolarin kahdella lankulla kilpaa korttelin ympäri. Ja vieritettiin lumipalloja peltikattoa alas kadulle. Oliskohan 16-vuotiaana ilman kypärää Maicolla ajettu ennätys Uudenmaankadun päästä päähän vielä voimassa? Haralta meni jalka jo fillarilla ja Jusalta nenä ja etuhampaat pyykkitelineeltä. Maico tuhoutui Elimäenkadulla kylkikolarissa Sisun kanssa paripyörien alla. 

Maailmantilanteen kiristyessä on kysytty, mitä huoltovarmuutta ja maanpuolustusta palvelevia taitoja olisi hyvä lisätä ensiasteen koulutuksesta alkaen? Yleinen ensiapu- ja elvytystaito on varmasti suurin puute ja tärkein kaikkeen koulutukseen lisättävä kansalaistaito harvalukuisessa maassa! Riittää kun arvioi perusteluiksi kansantaloudellisia säästöjä.

 

Paljonko säästyisi turhia vastaanottokäyntejä teveysasemilla, jos kaikille ikäluokille lapsista vanhuksiin olisi lähi-ihmisillä tarjota ensiapu- ja elvytystaitoja uskallusta myöten! Mielikuvitus ei tunne rajoja taloudellisille hyödyille yhteiskunnassa kaikilla aloilla. Tulos on jokaisen vapaasti arvioitavissa.

 

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat (OTI) suosittaa muun muassa: “Jokaisen kansalaisen ensiapukoulutus parantaisi mahdollisuuksia välttää vakavia seurauksia. Ensiapukurssien hyödyntäminen kuljettajakoulutuksessa olisi harkitsemisen arvoinen toimenpide liikenne- ja muunkin yleisen turvallisuuden parantamiseksi.“

 

Ammatikuljettajien järjestö Rahtarit ry. kannattaa vahvasti, kuljetusyrittäjien SKAL ehdollisesti, mutta Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi vierittää vastuun alalle itselleen. Liikennevirasto ei ota mitään kantaa ja LVM suhtautuu asiaan kuin pilviseen päivään.

 

Helsingin pelastuskoulun lakkauttamisesta ja siirrosta Kuopioon syntyi iso riita. Helsingin kaupunki ja HUS vaativat päätöksen perumista. Sisäministeri Kai Mykkäsen päätöstä arvostelevat ankarasti omankin puoleen jäsenet. Pelastuskoulusta on valmistunut vuosittain 15 pelastajan tutkinnon suorittanutta ja 6 alipäällystötutkinnon saanutta.

 

Pelastuskoulun siirtopäätöksen arvostelu kohdistuu lillukan varsiin. Hukassa on iso kuva: ensiapu- ja elvytystaidon kansalaistaito! Se missä päällystö koulutetaan, on pieni asia verrattuna kaikkein tärkeimmän puuttumiseen.

 

Suomalaisella yhteiskunnalla on peiliin katsomisen paikka.