Alkujaan Volvon osille rakennettu Sisu ja Yhteissisun Vanaja saivat vauhtia Jatkosodan ankarasta kuorma-autopulasta. Sotien jälkeen vauhdissa väistyivät sekä Volvo että Scania.

Sen jälkeen Volvo ja Scania ovat valloittaneet koko maailman, Sisu tuskin edes Karjaata ja Vanaja haudattiin Vanajalle.

Sauna oli kova sana suomalaisille sotien jälkeen. Maa oli väärällään kiuasvalmistajia. Lauantaisauna hiljensi koko maan. Maailmalla kuitenkin Ruotsin tunnettiin ”saunamaana”. Sen kiuasvalmistajat valloittivat maailmanmarkkinat.

Strömberg ja ASEA perustettiin jo 1800-luvulla. 1934 suuryritys Strömberg muutti jättitehtaaseensa Pitäjänmäellä ja ASEA poisti hakaristin yrityslogostaan. Strömberg valloitti Venäjää ja ASEA maailmanmarkkinoita. Niin Strömberg joutui ASEAn omaksi 1987.

Sisu nestemoottori oli maailmansensaatio 1960-luvulla. Kun se esiteltiin Euroopan kenraalikunnalle Santahaminassa 1967, Sisu KB-45 ja raskas perävaunun kiipesivät ”luotisuoraa” kalliorinnettä ylös. Siitä jäi sveitsiläiskenraalin legendaariset sanat: ”Minä näen sen, mutta en usko sittenkään”! Ei muuta. Suomalaiset eivät osanneet myydä sitä maailmanmarkkinoille.

Suomalaiset ralliajajat järkyttivät maailmaa nopeudellaan ja voitoillaan mm. Monte Carlon rallin lumisilla ja jäisillä alppiteillä. Voittojen ”salaisuus” oli Nokian Hakkapeliitta talvirenkaat ja koivametallinastat siinä missä muu maailma ajoi perinteisillä Mud&Track tyyppisillä renkailla. Kysymykseen eikö nyt olisi paikka valloittaa muun maailman jää- ja lumiolosuhteet, Nokian johtaja Unkila vastasi: ”Pitäkää Bremer ideanne ominanne, me hoidamme renkaidemme markkinoinnin”. Niin jäivät ”imukuppi-Hakkapeliitat” odottamaan kansainvälisten rengasjättien heräämistä kilpailuun talvipakkasten kumiseosvaatimuksilla.

Isku ja Asko jäivät nuolemaan näppejään, mutta Ikea otti maailmanmarkkinat haltuunsa – eikä vain huonekaluilla. Ikea myy maailmalle yksin enemmän ruotsalaista ruokaa kuin mitä koko Suomi myy suomalaista ruokaa.

Suomen vientihistoria on täynnä vastaavia.

SUOMALAISELLE ei istu itsensä kehuminen. Merten eristämän koillisen kolkan metsäläiselle tavallinen eurooppalainen myyntipuhekin koetaan turhankehuna. Tässä ruotsalaisilla ja norjalaisilla, tanskalaisista puhumattakaan, on hurja etu suomalaisiinnähden. Tulokset puhuvat puolestaan.

Merten eristävä vaikutus toimii myös toiseen suuntaan. Kehityksellä on pitkä matka Suomeen. Tämä näkyy kovin monessa asiassa. Eikä vähiten liikenne- ja ajoneuvotekniikassa.

Niin kauan kun tavallisista sukankuluttajista ja katutallaajista tehdään kunnanvaltuutettuja ja kansanedustajia, tuntuu mahdottomalta kuvitella että heidän päätöstensä pohjaksi siunaantuisi tietoa tekniikan edistysaskelista eri liikennemuodoissa. Se nähdään irvokkaasti Malmin lentokentän kohdalla yhtä lailla kuin joukkoliikenteessä ja väylärakennuksessa.

Pahinta on, että myös ko. asioiden valmistelusta vastaava virkamieskunta elää menneessä ajassa. Uudet ratkaisut eivät tule edes pöydälle kun päätöksiä tehdään.

Pääkaupunkiseutu sijoittaa sokeana paitsi Länsimetroon myös Kehärataan ja sen mielettömään määrään pysäkkejä, Pisara-seikkailuun ja Raide-Jokeriin. Tampere ei näyttäisi olevan pekkaa parempi. Turussa ollaan sentään jo tietoisia sähköbussien esiinmarssista joukkoliikenteeseen Suomen ulkopuolella. Bussimetrosta, BRT:stä ei sen sijaan vielä Suomessa puhu kukaan, vaikka se olisi ylivoimainen ratkaisu viimeiseen vielä lopullista päätöstä vailla olevaan ”Raide-Jokeriin”.

TIEDON PUUTE maailman jo sadoista BRT bussimetroista ja uusimmista sähkö-nivelbusseista on jälleen esimerkki siitä, miten meret eristävät metsäsuomalaiset muusta maailmasta. Tässä suhteessa johtavat suomalaiset BRT-bussien edustajat osoittavat yhtä alkeellisia kauppatapoja. Yhteistyötä BRT-tiedon ja kokemusta jakamiseksi vastaaville virkamiehille, valtuustolle ja muille paikallispoliitikoille ei synny jokaisen kytätessä lyhytnäköisesti vain omaan pussiin.

Se on kuin Sisu Karjaalla. Sisu on kansainvälisenkin mittapuun mukaan huipputuote, rungoltaan maailman vahvin metsässä puun- sekä sora- ja kiviaineskuljetuksissa. Mutta se ei sitä kerro, ei pukahda, pusaa vain omissa ympyröissään Karjaalla luottaen suusta suuhun leviävän tiedon voimaan. Sillä se ei ole saanut edes paikalliset kansanedustajat saati kaupunginjohtajan kiinnostumaan.

Sitä kun ei ole ennen kuin siitä tietää.