Ympärivuotisilla lumihelvettiin Tulosta
25.01.2023 00:00

Vaikka harjasit auton puhtaaksi lumesta joka päivä, lumi peitti sen joka yö uudestaan. Ympärivuotisten suorituskyky ei lakannut ihmetyttämästä syvimmässäkään lumessa pikkuteillä.

Kaksi kesää ja jo kolmatta talveaan kulkevilla nk. ympärivuotisilla eli allseason-renkailla pitikin vielä joutua elämäni ehkä pahimpaan ja pisimpään talvimyräkkään. Sitä kesti yli 1 500 km.
 
Matka havahdutti moneen Suomen talviliikenteessä!
 
Helsingistä Lappiin testaamaan jo kolmatta talveaan kulkevia ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettuja Continental AllSeason renkaita. Tukikohtana Pudasjärven Isosyötteen mäkimaisemat. En aavistanut, mihin jouduin.
 
Sääennuste 750 km matkalle: Helsinki +4C, Pudasjärvi -4C, sadetta koko matkalla.
 
Hengenvaara alkoi 21.12. kello 08, kun valaistus lakkasi Lahden moottoritiellä. Rankkasateessa pyyhkijät täysillä, silti jatkuva vesikelmu tuulilasilla, mustaa kuin ryssän helvetissä. Musta asvaltti imi autosta kaiken valon, näkyvyys sata metriä, josta rekkojen takavalot tulivat vastaan väläyksittäin vesiroiskeessa. Renkaista ei merkkiä vesiliirrosta edes vetisissä ajourissa.
 


Opetus: Sysimusta, sileänliukas asvaltti imee kaiken valon ja vaarantaa liikenneturvallisuutta! Vaaleampi asvaltti olisi valon kannalta turvallisempi. Karkeampi asvaltti vähentäisi vesiliirtoriskiä!
 
Lusista 1-2 -kaistaiseksi muuttuva tie kohti Jyväskylää toi eteen myös kuorma-autojen vetämiä autojonoja. 2-kaistaisilla ohitusosuuksilla niistä pääsi sateessa ja pimeydessä turvallisesti ohi.
 
Autojonot toimivat varoitusmerkkeinä.
Kokemus opettaa varomaan niitä. Niissä voi sattua mitä tahansa. Jää joko hännille reilulla välimatkalla edellä ajavaan tai yritä ohi.
 
Jyväskylä toi harmaan päivän. +1C muuttui -1C:ksi ja sade alijäähtyneeksi tihkuksi. Ajourissa asvaltti muuttui pääkalloliukkaaksi. Ohut lumikerros ajourien välissä tarjosiyllättävän hyvää pitoa. 3-5 auton jonoja alkoi tulla perä edellä vastaan. Ne kulkivat 10-15 km/t sallittua hitaammin. Ohitusten jälkeen paluu ohuen lumipeitteen yli ajouriin lipsutteli herkästi autoa sivusuunnassa. Ympärivuotisten vankka pito lumessa ihastutti.
 
Viitasaaren tasalta jäätävä tihku muuttui lumisateeksi. Tuuli puhalsi lunta asvalttia pitkin. Valkoinen reunaviiva ja ohituskieltoviivat välkkyivät lumen läpi ja katosivat vähitellen lumen alle. Kuka idiootti vaihtoi keltaiset keski- ja reunaviivat lumivalkoisiksi lumi-Suomessa – muka myötäjäisinä kansainvälisyydelle? On sitten satoja liikennekuolemia omatunnollaan! Punaoranssi olisi oikea väri reuna- ja keskiviivoille Suomssa.
 
Pihtiputaalta Joulunalusliikenne pohjoiseen vilkastui.Päivä pimeni, lumentulo kiihtyi, näkyvyys heikkeni. 80 km/t perusrajoitus vaihtui yhä useammin satasen osuuksiksi ja autojen nopeuserot kasvoivat suuriksi.
 
75-60 km/t matelevat autojonot lisääntyivät ja kasvoivat. 5-10 auton jonoista ei päässyt kerralla ohi. Pakko löytää hetkellinen ”väliasema” jonon keskeltä. Tiiviisti pakkautuva jono elää kuin haitari. Nopeus vaihtelee ja välimatkat edellä ajaviin ovat hullun pieniä. Jono on vaarallinen muodostelma, josta usein tehdään harkitsemattomia irtiottoja.


Sisäministeri Krista Mikkonen, missä poliisi kun teillä sattuu?

YHTEISPELILLÄ SE SUJUU
Jonon ensimmäisenä ajavalla on oikeus ajaa juuri niin hiljaa kuin turvalliseksi tuntee. Sen takana toisena ajava synnyttää jonon ajamalla tiukasti kannoilla. Kolmanneksi perään tullut joutuu ohittamaan kaksi edellä ajavaa kerralla – tai jäämään kolmanneksi ja kasvattamaan jonoa.
 
Pakko kysyä: Miksi Suomessa jonon ensimmäisenä ajava viis välittää (taustapeilistä) taakseen kertyvästä jonosta osaamatta poiketa tien sivuun päästämään peräänsä kertyneet ohi? Ja miksi jonossa kakkoseksi jättäytyvä ei huomaa jättää niin pitkää väliä ensimmäisenä ajavaan, että takaa tulevat pääsevät väliin ja siitä ”jonoveturin” ohi?
 
Kärsämäelle mennessä ja siitä Rantsilan tasalle ilman lämpötila oli pudonnut kolmeen pakkasasteeseen. Lumen tulo oli yltynyt myrskyksi ja näkyvyys umpipimeässä pudonnut minimiin. Yhä useammin kuorma-auto veti lunta sakeasti pöllyttäen pitkiä jonoja 75-80 km/t nopeudella satasen alueilla. Ohituksessa oli pakko päästä ensimmäiseksi kuorma-auton perään ja siitä tiirailla pöllyävän lumiesteen läpi päättelemään vastaantulevan valoista, riittikö suoraa kuorma-autonkin ohitukseen.
 
Koko 1 500 km:n ajomatkan kymmenissä lumipöllyohituksissa YKSI AINOA kuorma-auto (ruotsalaisissa kilvissä – totta kai!) teki sen, millä kuorma-auton kuljettaja voi helpottaa ja varmistaa ohituksia: näyttämällä suuntavilkullaan oikealle, kun näköalapaikaltaan arvioi ohitusmahdollisuuden turvalliseksi perässään ajavalle. Suuntavilkun näytöllä vasemmalle estetään ohitusyritys.
 
Jonossa ensimmäisenä ajava henkilöauto voisi samalla tavalla suuntavilkullaan tehdä tilaa ja purkaa taakseen syntyvää jonoa. Merkkikieli auttaa, sujuvoittaa, mutta ei silti poista ohittajan täyttä vastuuta ohituksen onnistumisesta.
 
Ohitusavusta, toisen vaivannäöstä, pitää myös kiittää! Suomalainen autoilija ei ymmärrä kiittää.
 
Hyvä tapa kiittää ohitusavusta, jos oman auton takaikkuna on puhdas, on nostaa kättä ratilta kiitokseksi. Toinen, kansainvälinen tapa, on ohituksen jälkeen näyttää suuntavilkulla oikea-vasen-oikea-vasen sarjaa. Yleensä vastaus tulee ohitetulta lyhyenä valomerkkinä.
 
Se on turvallisuusyhteispeliä, jota tieliikenteessämme kaivataan!


Liikenneministeri Timo Harakka, missä liilkenteen yhteispeli?

KIROTUT VASEMMALLE KÄÄNTYJÄT
1 500 km:n ainoa vaaratilanne syntyi säkkipimeässä lumipyryssä satasen alueella ennen Pudasjärveä. Seitsemän auton jono kulki paksussa lumisohjossa 65- 70 km/t. Tunsin paikan. Tyhjää suoraa riitti ainakin 1,5 km. Kun lähdin ohittamaan, jono äkkiä tiivistyi. Ja samalla jonon kärkiauto kääntyi äkkiarvaamatta vasemmalle – pienelle metsätielle! Äkkijarrutuksessa en ehtinyt nähdä, käyttikö kääntyvä vilkkua lainkaan.
 
Vasemmalle kääntymiset pääja valtateiltä ovat hengenvaarallisia, tappavia! Miksei niistä puhuta enemmän? Kääntyjän PITÄÄ varmistaa, ettei kenellekään ulkopuoliselle koidu vaaraa – esimerkiksi pysähtymällä turvallisesti tien oikeaan laitaan kunnes tie on varmasti vapaa muusta liikenteestä.
 
Matkalla syntyi vielä yksi turhauttava havainto: Miksi ohituskieltopaikat kuin myös 80:n ja satasen nopeusrajoitusosuudet syntyvät pitkin matkaa täysin epäjohdonmukaisesti, kuin sattumanvaraisina päätöksinä eri planeetoilta? Miksi esimerkiksi Rantsila-Temmes-Liminka pitkillä yksitoikkoisilla suorilla on 80 km/t ja Pihtipudas-Kärsämäki- Rantsila mutkaisillakin osuuksilla 100 km/t? Paljastaako epäjohdonmukaisuus ELY-keskusten päättäjien ikä-, päättelyja ajotaitoeroja?


Kaksi kesää ja jo kolmatta talvea ajetut ympärivuotiset renkaat kuljettivat varmasti kuin parhaat talvirenkaat kaikkiaan 2 000 km:n lumisella testimatkalla.

PALUU TOISINTONA
Paluumatka Isosyöte-Helsinki alkoi -11C pakkasesta nopeaan lämpenemiseen neljään miinusasteeseen. Kosteus tiivistyi tien pintaan ”asvalttiluisteluksi” Ouluun saakka ja sieltä eteenpäin ankarassa lumituiskussa ja sakeassa lumipöllyssä aina Lusiin ja Lahden moottoritien alkuun.
 
Samat lumimyräkät säkkipimeässä, kuorma- ja henkilöautojen vetämät lumipöllyiset autojonot toistuivat paluumatkalla aina Helsingin -1,5C lämpötilaan.
 
Turha niitä on selostaa uudestaan. Suomalaisilla pää- ja valtateillä kuolema on koko ajan läsnä ja lähellä. Eikä ainuttakaan poliisiautoa saati aura-autoa näkynyt koko 1 500 km:n ajomatkalla joulun liikenteessä etelästä pohjoiseen ja takaisin.
 
Se on Suomessa maan tapa - ja liikennekuolemien kaksinkertainen määrä verrattuna rajanaapureihimme Ruotsiin ja Norjaan.