Ei kannata yrittää Tulosta
10.09.2021 00:00

Aina pitäisi olla positiivinen mieli kirjoittaessa suomalaisille. Aina pitäisi luoda uskoa tulevaisuuteen, rohkaista.
 
Entä kun väliin ei vain jaksa?
 
Kuten nyt, kun katson liikenneministeri (1997-99) Matti Auraa lehtiartikkelissa vuodelta 1997, jossa hän peräänkuuluttaa vinjettiä, eli tiemaksuja raskaalle liikenteelle. Tasaamaan suomalaisten kuljetusliikkeiden kilpailukykyä omalla maaperällä ulkomaisia nk. halpamaita ja kuljetusrikollisia vastaan.
 
Päinvastoin kuin muut EU-maat Suomi panee omat veronmaksajansa maksamaan teiden kunnostukset, että kaikki ulkomaalaiset kilpailijat saisivat rikkoa ilmaiseksi rekoillaan ja raskailla yhdistelmillään suomalaisten teitä! Vaikka jopa Suomen omat kuljetusyrittäjätkin pyytävät saada osallistua tiemaksuihin – aivan kuten Ruotsi ja Norja ovat tehneet omissa maissaan. He tietävät, että tiemaksu rasittaisi ulkomaisia kukkaroita ja vähentäisi ulkomaista epäreilua alennuskilpailua rahdeista.
 
Ruotsi ja Norja vaativat talvirenkaat kuorma-autojen ja yhdistelmien kaikkiin pyöriin. Liikenneturvallisuuson tärkeintä. Se tuleeniin kalliiksi halpamaiden kuljetusyrityksille, että mieluummin jättävät markkinat ruotsalaisilleja norjalaisille. Suomen raskaan liikenteen talvirengasmääräys - vain vetoakseleissa talvirenkaat, kaikissa muissa 32:ssa tai ”45:ssä” kesärenkaat – on kuin avoin kutsu kilpailijoille halpamaissa: Suomessa ei maksa mitään vaikka riskeeraa vähän sileämmilläkin!
 
Suomessa oma raskas liikenne ei ole toipunut Liikkuvan poliisin, LP:n lakkauttamisesta. Tienvarsitarkastuksista tulee nyt jatkuvasti tietoja, että”kyläpoliisit” eivät tajua mitään kuormansidonnasta – päätökset ovat päättömiä ja pätemättömiä - ajopiirturinäpelöinnit menevät läpi kuin häkä samoin kuin asiapaperivirheet. Kaikki palvelee halpamaista tulevia kilpailijoita, jotka Suomen läpi ajettuaan jäävät lopulta kiinni Ruotsin ja Norjan rajatarkastuksissa.
 
Ei näitä kukaan täysjärkinen ymmärrä. Yhtä vähän kuin että Suomen eduskunta vuodesta toiseen katso tyhmänä päälle ja hyväksyy.
 
Maamme kannalta tämä vaikuttaa pahiten sukupolven vaihdokseen suomalaisissa kuljetus- ja logistiikkayrityksissä ja yrittäjyydessä. Sen minkä isopappa perusti ja pappa jatkoi sinnikkäästi taistellen ja raataen verottajaa ja oman maansa viranomaisten ja kansanedustajien silmitöntä tyhmyyttä ja haluttomuutta vastaan puolustaa oman maan kuljetuselinkeinoa – siitä kurjuudesta poika, ja tytärkin, ovat saaneet tarpeekseen. On paljon helpompiakin tapoja ansaita leipänsä kuin jatkaa yrittäjänä raadantaa ulkomaalaisia suosivissa epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa.
 
Liian moni nuoren sukupolven edustaja ei enää jatka yrittämistä kuljetusalalla Suomessa. Kun meillä sellaisiapäättäjiä: yksi Harakka liikenneministeriössä, yksi Ohisalo sisäministeriössä, yksi Saarikko valtiovarainministeriössä, yksi Lintilä työ- ja elinkeinoministeriössä ja yksi Marin kananatunkion ylimpänä. Masentaa.