Leijonasoturi

21.12.2022 00:00 Ajolinja
Tulosta

Valoraudat on toteuttanut RST-Steel, teippaukset Santala Print. Nimeksi tuli The Lion Warrior, Leijonasoturi.

Kun Scanian toimitus venähti, vetoautoksi tuli takatelinen TGX-MAN.
 
– Vähän ehkä yllätyin, positiivisesti, 28 vuotta tienpäällä viihtynyt kuljetusyrittäjä Risto ”Ripe” Väliaho kertoo.
 
Risto ”Ripe” Väliaho Alajärven Kurejoelta perusti Ripe Trans Ky:n huhtikuussa 2015. Kosken autokeskuksen palveluksessa kyydissä kulkee lähinnä työkoneita. Nyt alla on vuoden 2020 MAN TGX 28.510, johon on kertynyt kilometrejä noin 150 000.
 
- Periaatteessa Pohjoismaat on alue, missä pyöritään, 90-prosenttisesti kuitenkin kotimaassa, Risto Väliaho tuumaa.


 
”EI OPPI OJAAN KAADA”
Tien päällä Väliaho on ehtinyt olla noin 28 vuotta. Jokunen kilometri on nähty ja kokemusta on kertynyt monenlaisista kuljetuksista sekä kalustosta.
 
- Halla-ahon Voitolla aloitin, kun kortin sain. Rannilan peltiä jaettiin. Noista hommista jäi hyvät opit kuorman lastauksen suunnittelulle, on ollut apua nykyisissä hommissakin. Siitä menin Alatalon Arille apulannan jakoon ja jonkun vuoden jälkeen taas jaettiin peltiä. Tynjälän Lassella hakkeen ajossa vierähti jonkun aikaa ja Perälän Raimolla tukkisavotassa meni kanssa muutama tovi, Risto Väliaho ynnäilee.
 
Eli tietä on nähty ja oppeja kertynyt monelta suunnalta. Mistä sitten innostus oman auton laittamiseen?
 
- Kait se perusjuttu, että oma on aina oma. Liikennelupakurssille sitten vaan mars, Väliaho muistelee.
 
Aluksi suunnitelmissa oli laittaa oma tukkiauto, mutta puutavara-autoilija Perälän Raimo jarrutteli.
 
- Sanoi, että älä laita, ei pieni pärjää kilpailussa. Uskoin, mitä sanottiin ja hyvä näin.
 
Kosken Autokeskuksen palvelukseen Väliaho kertoi päätyneensä puolivahingossa.
 
- Soittelivat sieltä ja kyselivät, että tuletko rengiksi vai torppariksi. Torpparin pestiin sitten totta kai, kun takaraivossa oli jo ajatus omiin nimiin ajamisesta ja luvat kunnossa. En tiedä, oliko se nyt sitten hyvä vai huono päätös. Ajat ovat mitä ovat, mutta eteenpäin on menty, Väliaho kertoo.
 
Polttoaineen hinta kaivelee joka puolella taskuja ja syvältä.
 
- Nähtäväksi jää, kuinka huimiin hintoihin tuo nafta vielä nousee ja kuka vielä sitten pystyy ajamaan. Moni on jo lyönyt hanskat tiskiin. Taisin minäkin lyödä pääni pölkkyyn, kun yrittäjäksi rupesin.
 
Ensimmäinen auto oli Scania R560 vuodelta 2007, se punainen.
 
- Loppuvuodesta 2021 piti tulla uusi Scania R540, mutta toimitus olisi venynyt syksylle 2022. Rutasen Mika Jyväskylästä sitten soitteli ja tarjosi rivistä MANnia, Väliaho sanoo.
 
TGX-MAN oli esittelyautona silloin Oulussa. MAN-myyjä lupasi hoitaa auton Jyväskylään.
 
- Siihen aikaan oli itsellä jalka paketissa, mutta käytiin keppien kanssa koeajolla. Tuossa se nyt on pihassa, kuljetusyrittäjä naurahtaa.


Risto ”Ripe” Väliaho.
 
PESUT HOITUVAT OMALLA TALLILLA
Pienet huollot, rengashommat ja fiksaukset hoituvat yleensä Peltoniemen Eetulla. Pesut tehdään omalla tallilla.
 
- Ostin Andrew ”Antero” Axinilta vähän paremman pesurin, tulee kuumaa vettä, ja siihen kylkeen vaahdottimen kunnon aineilla. Puhdasta tulee, Väliaho kertoo.
 
Vaikka on miten rapakelit, niin peilit ja sivulasit pysyvät puhtaana. MAN-tehtaalla on osattu ohjata ilmavirtaukset oikeisiin paikkoihin.
 
Valoraudat ovat RST-Steelin tuotoksia. Teippaukset on tehnyt Santala Print Lapualla. Siellä grafiikan suunnitteli Vainionpään Atte.
 
- Joku aika sitten Atte laittoi suunnitelmanluonnosta tulemaan, jos jatkettaisiin kuvitusta takaseinään. Katsotaan nyt mitä tehdään. Tuohon pitäisi laittaa tanssilava ja valoa tuonne ja juu juu. Olisi niin paljon kaikenlaista, Risto Väliaho haikailee.


Perässä on pokkapuolikas ja vasikka.
 
MAN AUTONA
MAN on Manner-Euroopassa hyvinkin yleinen kulkupeli. Meillä se on valtamerkkien varjossa. Tosin viime aikoina näyttää useampikin kuljetusyritys MAN-merkkisen laittaneen, syynä lienee joko valtamerkkien toimitusvaikeudet tai hintapolitiikka. Kahvipöytäkeskusteluissa ei ainakaan mahdottomasti moitteita ole kuulunut, ei kuljetusyrittäjiltä kuin kuljettajiltakaan. Mutta mitä mieltä on Risto Väliaho Alajärven Kurejoelta?
 
- Huollot toimivat Raskoneella hyvin. Ja eipä tuossa suurempia murheita ole ollut, ureapumppu on uusittu. Auto on hyvä ajaa, keula on rautajousilla, Väliaho kertoo.
 
Hytti on osoittautunut hiljaiseksi sekä tilavaksi asumiseen. Petikin on tarpeeksi leveä.
 
- Mikäs tuossa, vähän ehkä yllätyin, positiivisesti. Huolloista ja vioista lähtee suoraan kaikki tiedot tehtaalle. Seuraavat kuulemma, että miten auto pelittää täällä vähän pohjoisemmassa ja koittavat kehittää.
 
Polttoaineenkulutus on ollut 510-heppaisessa MANissa pienempi kuin edeltäjässä. Se oli vuoden 2012 Scania R560, viritetty 850-heppainen.
 
- Tietysti syöhän isompi hevonen enempi heiniä, mutta toisaalta sillä pärjää paremmin raveissa, Risto Väliaho filosofoi.
 
Toisen polven kuljettaja Niko Väliaho käy myös keikalla, satunnaisesti.
 
- Tuli peura eteen. Jarrutuksen takia tippuivat letkut kardaanin päälle ja sinne menivät sikin sokin sykkyrälle. Ajosillan päävirta johto katkesi ja rikkoi mennessään hidastimen johtosarjan, Niko Väliaho kertoo.
 
Mutta mitä mieltä MANnista on nuorempi sukupolvi?
 
- Ajeleehan tuolla, kun joku palkan maksaa, Niko Väliaho virnuilee.
 
NÄHDÄÄN NÄYTTELYISSÄ
Risto ”Ripe” Väliaho on tuttu näky näyttelyistä ja uutukaista on jo muutamassa nähty. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Kankaanpää Custom Showsta tarttui mukaan kakkospalkinto luokasta Rekkaveturit 2019 ja uudemmat.
 
- Tuuri Truck show jäi väliin, kun silloin oli justiin sattunut tuo hämminki johtosarjan kanssa, harmittaa. Noh ensi kesänä sitten, alajärveläisyrittäjä suunnittelee.
 
Millaisia terkkuja lähetät Ajolinjan lukijoille?
 
- No mitä näitä nyt on, ajelkaa varovasti ja… Ei me mitään tuollaista itsestään selvyyttä sinne laiteta. Pistä niin että olen hidasälyinen, mutta hyvätapainen, terveisin Ripe.

Teksti ja kuvat: Risto Penttilä

TILAA AJOLINJA!