Kuljettajan työtä helpottaa jakeluajossa sähköinen lavansiirtovaunu. Tässä on muutamia hankintavinkkejä.
Sokkona ei kannata ostaa, vaan miettiä omaa käyttötarkoitusta ja olosuhteita. Nyt keskitytään jakeluliikenteen vaatimuksiin, varastokäyttö on sitten toinen asia.
HUOMIOI NÄMÄ
- Omamassa pienentää kantavuutta. Siksi puolen tonnin raskaan varastopässin sijaan voi miettiä 120–150 kilon konetta. Litiumakku on lyijyakkua kevyempi, toki kalliimpi.
-Sähköpässin paino tulee huomioida myös takalaitanostimen nimelliskapasiteetissa. Jos lava painaa niinkin paljon kuin 1 500 kiloa, sen lisäksi perälaudalle tulee laskea kuljettajan paino esimerkiksi 90 kiloa ja sähköpässi 150 kiloa. Tästä seuraa, että vähintään 2 000 kilon lauta tarvitaan. Kannattaa siis tutkia, millainen lauta on autossa ja millainen on sen kuormituskaavio eli onnistuuko sähköpässin käyttö.
- Jos sähköpässillä pitää ylittää kynnyksiä, liikkua tasaisen lattian ulkopuolella soralla ja talvioloissa, maavaran on oltava riittävä. Pyörien koko on ratkaiseva.
- Jakelua voi joutua tekemään auton ollessa mäessä tai reitti asiakkaalle on kaltevaa pintaa, ramppia. Mikä on siis sähköpässin mäennousukyky? Tyhjänä voi nousta vaivatta, mutta entä kuormatun lavan kanssa?
- Jos jakelu tapahtuu paljon pihoilla eikä vain lastauslaitureilla, sähköpässi kannattaa koeajaa oikeassa jakeluympäristössä. Myyjän sileällä hallilattialla kone kulkee tietysti vaivatta.
- Eikä sitten mitään sisäkäyttömallia, kun toimitaan talvipakkasessa. Silloin kannattaa hankkia matalan lämpötilan akkuversio. Tämä kannattaa kysy: mikä on koneen ja akun sallittu käyttö-, säilytys- ja latauslämpötila?”
- Irrotettava akku on silloin tärkeä asia, jos auto ei ole yötä laiturissa ja sähköpässin saa nopsasti sisälle. Jakelulenkin päätteeksi akun voi napata mukaan lataukseen sisälle lämpimään. Irrotettavuus tarkoittaa, että pitkillä lenkeillä vara-akku voi olla mukana.
- Sähköpässi tulisi sitoa kuormatilaan kuin muukin kuorma. Sekin mahdollisuus tulisi huomioida, että sidonta ei mene akun, johtojen tai ohjausaisan ympärille.
Teksti: Jouni Hievanen