Käsivarren Kuljetuksen kalusto on Volvo-voittoista.
Tienhoidossa on 1 500 aliurakoitsijaa, joista yksi on Käsivarren Kuljetus Kaaresuvannosta. Taas on tulossa talvi, jonka rankkuudesta ei ole vielä tietoa.
On raikas keskiviikkoaamu Kaaresuvannossa, 350 kilometriä Torniosta pohjoiseen. Muonionjoki virtaa vuolaana kohti etelää. Eletään lokakuun 7. päivää ja lunta ei ole vielä maassa, eikä kuurakaan ole valtatien 21 pintaa liukastamassa. Keskimäärin ensilumi tulee Suomen käsivarren yläosiin jo syyskuun loppupuolella.
Käsivarren Kuljetuksen kuljettajat Keijo Karisaari ja Tatu Syvänen kiristävät nelivuotiaan FMX-Volvon pyöränpultteja. On jälkikiristyksen aika, talvipinnat ovat laitettu alle aiemmin.
Kuljetusliikkeen toimitusjohtaja ”vanha isäntä” Kari Kotavuopio oli lähtenyt aiemmin kotipihasta Kaaresuvannosta Kultimaan sorastamaan. ”Nuori isäntä” Joni Kotavuopio asuu Rovaniemellä, josta käsin hoitaa kuljetuksia ja kilpailutuksia.
Kittilän tienhoitourakka, johon valtatie 21 kuuluu Muoniosta ylöspäin, on ollut vuoden 2023 syksystä Destian vastuulla. Käsivarren Kuljetus on ollut aliurakoitsija monelle pääurakoitsijalle jo aiemmin.
Valtatie 21 kuuluu Torniosta Palojoensuuhun talvikunnossapidon luokkaan 1b eli on pääosin suolattava, ajoittain hieman liukas. Loppupätkä kapea osuus 150 kilometriä Kilpisjärvelle on tienhoitoluokkaa 1c eli on pääosin hiekoitettava, ohut lumipolanne sallittu. Tällä pohjoisimmalla loppupätkällä sattuukin eniten rekkojen ojaanajoja.
Käsivarren Kuljetuksen talvihoitokalustoa.
”YÖAIKANA ON HAASTEITA”
Suomi on jaettu talvikunnossapidossa 79 alueurakkaan, jotka ovat viisivuotisia. Hoitosopimukset ja kilpailutukset ovat neljän ely-keskuksen vastuulla. Viisi pääurakoitsijaa ovat Destia, Savon Kuljetus (yksi urakka), Pimara väyläpalvelut, Terranor ja YIT Road. Väylävirasto katsoo päältä, ohjeistaa, määrittelee teiden hoitoluokat, myöntää ely-keskuksille rahat sekä varmistaa valtakunnallisesti yhtenäiset sopimukset.
Aliurakoitsijoita on Suomen talvikunnossapidossa arviolta 1 500. On tiedostettu, että Itäja Pohjois-Suomeen kaivattaisiin lisää yrittäjiä.
Yhden talven saldo on tämä, talvet eivät tosin ole veljeksiä. Teitä aurataan kahdeksan miljoonaa kilometriä. Liukkaudentorjunnassa suolaa kuluu 160 000 tonnia ja hiekkaa 540 000 tonnia.
Osa aliurakoitsijoilla ovat ottanut vastuuta tienhoidon laatutasosta. Toki silloinkin pääurakoitsija on kokonaisvastuussa.
- Tehdystä työstä maksetaan hinta. Ei kannata jättää auraamatta, Anttila sanoo.
Mutta eivät kaikki aliurakoitsijat ole halunneet vastuullista urakkasopimusta. Siinä tapauksessa odotetaan ylemmältä taholta lähtökäskyä.
- Aina ei ole päästy haluttuun tienhoidon tasoon. Yön ja nopeasti muuttuvien sää- ja keliolosuhteiden aikana saattaa olla ongelmia, toteaa Väyläviraston väylänpidon toimialajohtaja Virpi Anttila.
Laatuvaatimuksista toteutuu yli 90 prosenttia. Ja kun tienhoito ei toimi, yleensä raskas liikenne reagoi ensin.
- Suomessa ei teitä laiteta kiinni, muualla siitä keskustellaan, Anttila sanoo.
Norjan tunturimaassa lumimyrskyissä tiet ovat kiinni niin pitkään, että aura-auto ehtii paikalle.
Pääurakoitsijapuolelta kerrotaan, että talven rankkuus ei vaikuta rahoituksen tasoon. Ruotsissa ei ole tavoitehintaa, vaan maksu tienhoidosta tulee sen mukaan, miten on ollut hommia.
- Talvihoidon rahoitustasosta ei tingitä. Urakoitsija tarjoaa tavoitteellista hintaa, mutta jos se ylittyy, tulee tilaaja vastaan ja maksaa osan ylityksistä, Virpi Anttila toteaa.
Talvikunnossapito on vuosikymmenteen saatossa muuttunut.
- 20 vuotta sitten potkittiin tietä, onko liukasta. Nyt ovat ennustemallit kehittyneet, kolmen vuorokauden ennusteet ovat entistä tarkempia, toteaa kunnossapitopalveluiden liiketoimintajohtaja Seppo Ylitapio Destialta.
Tekoälyä ollaan ottamassa entistä enemmän käyttöön tienhoidonkin ennakoinnissa. Data lisääntyy, sitä on osattava käyttää. Tulevaisuudessa konenäkö voisi analysoida kelikamerakuvia, sillä ei kelikeskuspäivystäjät pysty kyttäämään kaikkia 750 tiesääkameran kuvia, jotka päivittyvät kymmenen minuutin välein. Ja dronet voidaan pistää tarkastamaan tietä.
Mutta on kehitettävää autoilijoidenkin toiminnassa. Lahden lokakuisesta liukkaan kelin ketjukolarista raportoitiin, että hätävilkutkaan eivät saaneet kaikkia henkilöautoilijoita hidastamaan.
- Törmäysvaimentimiin törmätään jatkuvasti entistä enemmän, ei hidasteta yhtään, toteaa Infra ry:n johtava asiantuntija Nina Raitanen.
Parempi tietysti rysäyttää suojaavaan törmäysautoon kuin tietyöntekijöiden päälle.
Teksti ja kuvat: Jouni hievanen